Kuvat: Atena / Into

1

Vastuunkantajat Suomen tulevaisuudesta löytyvät muualta(kin) kuin tulevasta maan hallituksesta. Nuoret kantavat syvempää huolta maapallon ja ihmiskunnan tilasta kuin me vanhemmat sukupolvet. Ehkä siksi, että monet heistä elävät jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutusten piirissä ja tulevaisuudessa jokaikinen nuori.

Naomi Klein ja Rebecca Stefoff ovat kirjoittaneet tärkeän kirjan Näin pelastamme planeetan, joka on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi (suom. Laura Kalmukoski; Into,2023). Se on tunnetun yhteiskuntakriitikon ja aktivistin Kleinin ensimmäinen nuorille suunnattu kirja ja antaa nuorille uskoa muutokseen ja kannustaa konkretian kautta kohti sitä. Kirjan esipuheessa todetaan rohkeasti, että nuoret ovat ilmasto-oikeudenmukaisuuden johtajia, eivät vain osa sitä.

Kirja antaa selväsanaiset vastaukset kolmeen ilmastonmuutoksen keskeiseen kysymykseen: Missä olemme nyt? Miten päädyimme tähän? Mitä tapahtuu seuraavaksi. Teksti on niin selkeää, että nuorten lisäksi kirja kannattaa lukea monen vanhemmankin. Ehkä antaa meillekin potkua entistä laajempaan vastuunkantoon.

2

Yksilön kautta rakennettu silta isoihin historian kaariin on taito, jonka osuessa kohdalleen, lukunautinto ja oivallusten määrä on huikea. Näin käy tänä vuonna suomeksi käännetyn Lea Ypin Vapaa-kirjan kohdalla (suom. Riina Vuokko; Atena, 2023). En ihmettele, että vuonna 2021 ilmestynyt kirja on ollut kansainvälinen myyntimenestys ja se on käännetty yli 20 kielelle.

Ypi on nykyisin politiikantutkimuksen professori London School of Economicsissa ja kansainvälisesti arvostettu ajattelija. Syntyisin hän on Tiranasta, Albaniasta ja kirja kertookin nuoren tytön silmin tarinan Albanian nykyhistorian kuohuvista käänteistä. Ypi kasvoi sekä kommunistisessa että kommunismin jälkeisessä Albaniassa. Kirja herättää väkisinkin pohtimaan, mitä on demokratia ja vapaus.

Mutta se herättää myös kiinnostuksen Albaniaa kohtaan. Ennen kuin otin Vapaan käteeni, tiesin tuskin mitään Albaniasta. Sivu sivulta kiinnostukseni kasvoi ja googletin lisää. Nyt olen jo valmis pakkaamaan matkalalukkuni ja lähtemään tutkimusmatkalle tuohon Euroopan ehkä vähiten tunnettuun maahan.

Ehdottoman vahva lukusuositus. Hyvin kirjoitettu, uutta kertova, mukaansatempaava.

3

Isä täytti eilen 93. Takana on sotavuosina metsätöihin ja uitolle lähtö pikkupoikana isonveljen kaverina, työvuodet raksalla, lasten syntymät, koulut ja maailmalle lähdöt, rakkaan mökin rakentaminen, yli 50 vuotta yhteistä matkaa äitini kanssa ja hänen nukuttua pois viime vuodet seurustellen ”tyttöystävän” (vain 91 v.) kanssa. Juhlat vietettiin eilen kotona. Isä totta kai asuu edelleen itsekseen ja kävelee joka aamu lenkkinsä. Juotiin kahvia ja konjakkia suvun kesken.

Elämän piiri ei ole suuri, mutta isästä huokuu tyyneys. Hän ei käytä aikaa haikailuun jostain, mitä ei ole. Toki hän muistelee. Menneeseen kulkevissa ajatuksissa on ilon vivahdus, hyvät muistot antavat voimaa tähän hetkeen. Tulihan silloinkin elettyä ja hauskaa pidettyä! Äidistäni hän puhuu aina kauniisti ja muistaa pieniä yksityiskohtia.

Isä ei ole kouluja käynyt. Viisas hän on.

Hän on oivaltanut, että Elämä on sitä, mitä se antaa.

4

Hetken ja ikuisuuden leikki. Siinä ajatus, jota pyörittelen kevään alkuhetkillä mielessäni. Vuodenaika on täynnä nopeasti ohi meneviä hetkiä – lintujen paluumuutto, silmujen puhkeaminen puissa, ensimmäisten pörriäisten surina, lumipälvien häviäminen, jäiden lähtö Näsijärvestä…

Toisaalta, sama toistuu vuosi vuodelta. Vuodenkierron ikuisuus on vahvasti läsnä kevään hetkellisyydessä.

Kevät muistuttaa myös siitä, miten vasta varjo saa valon näyttämään kauniilta. Kun takana on pimeä talvi, kevään valon kosketus huumaa.

Vastakohdissa on voimaa.

5

Suomalaisten ainoa karnevaali on täällä taas!! Vettä vihmoo, rakeita ropisee – ja juhlat jatkuvat!

Synkkyyteen ja jurouteen taipuvainen kansamme on päätynyt nostamaan maljoja kevään tulon kunniaksi toukokuun alussa, vaikka wappusää on jokavuotinen jännityksen kohde. Miksi ihmeessä?

Wikipedia tarjoaa hauskan selityksen. Kun osa suomalaisista ei hyväksynyt työläisvappua ja osa vierasti railakasta ylioppilasvappua, piti itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä saada jotain myös ei-ylioppilaille tai työväenliikkeenseen kuulumattomille. No, vappua alettiin markkinoida iloisena kevään juhlana. Ja iloinen se toden totta yhä on!

Tilastot vahvistavat sen, minkä keho kokee – vappusää vaihtelee vuosittain. Mutta sitten lisää tilastoja kannustukseksi tuleviin vuosiin: Kolme neljästä vapusta on Suomessa poutaista, ja joka toinen (usko tai älä) on hyvin aurinkoinen. Lunta tai räntää sataa Etelä-Suomessa vain kerran kymmenenä vuonna.

Kaikki ylös, ulos ja juhlimaan. Kevään kuplivin päivä!

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua