Kuvat: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Ihmiskunnan olemassaolon ajan meitä on riivannut kuolemanpelko, perusteeton toive kuolemattomuudesta. Eutanasia on suoraa puhetta, mutta myös kaunista tilitystä lähestyvästä kuolemasta.
ARVOSTELU
Aija Andersson: Eutanasia
- Kulttuurivihkot, 2022.
- 88 sivua.
Ihmiskunnan olemassaolon ajan meitä on riivannut kuolemanpelko, perusteeton toive kuolemattomuudesta. Kerran kaikki lähdemme, mitään aineellista emme saa mukaan matkalle, jonka päämäärää emme edes tiedä.
Kuolema lienee ainoa kunnon demokraatti. Hyvä kuolema, onko sitä? Ortodokseille paha äkkikuolema on kauhistus, samoin itsemurha. Elämä ei sittenkään ollut lahja, vaan piina.
Aija Anderssonin Eutanasia (Kulttuurivihkot, 2022) on suoraa puhetta, mutta surullisuudessaan myös kaunista tilitystä lähestyvästä kuolemasta. Tekstit ovat kaukana kuoleman kaunistelusta. Proosamaiset, lyhyet tiivistelmät ovat karuudessaan lähellä aforismeja.
”mennyt väistää katsettasi
tulevan silmät harhailevat
hymy on tämä hetki,
kaareutuva aika-avaruus”
* *
Parantumaton sairaus, syöpä, syö ihmistä fyysisesti ja henkisesti. Lähestyvä kuolema on absoluutti. Sitä ei voi väistää, yhtä vähän pettää. Tampereen tuomiokirkon maalauksessa hymyilevät kuolemat kastelevat ruusutarhaa. Jokainen ruusu yksi meistä.
Aija Andersson on kirjoittanut kirjan, joka pysähdyttää lukijan.
Seppo Järvinen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.