Pauliina Hukkanen ja Miia Nuutila. Kuva: Tampereen Teatteri
TEATTERI | Jopa pienessä sievässä pikkujoulun iloksi ja työnantajan kustannuksella satunnaisesti teatterikatsomoon päätyvät ihmiset ansaitsisivat parempaa.
”Tekstissä ehkä on joitain aineksia naurujen irrotteluun, mutta viimeistään kappaleen ohjaamattomuus tekee mahdottomaksi viihtyä sen parissa.”
ARVOSTELU
Terapian tarpeessa jälleen
- Käsikirjoitus: Sari Havas
- Ohjaus: Samuli Reunanen
- Rooleissa: Miia Nuutila ja Pauliina Hukkanen
- Esitys: Tampereen Teatterin Frenckellissä 1.11. Vielä 21.11. ja 23.11.2022.
Kaikki teatteri ei voi olla hyvää. Silti se jotenkin masentaa, kun päätyy joskus katsomaan ihan silkkaa huttua.
Sari Havaksen kirjoittama Terapian tarpeessa jälleen on ehkä ajateltu vetonaulaksi pikkujoulukauteen ja etenkin naisvaltaisten työpaikkojen firmakemuihin. Mutta jopa pienessä sievässä esitystä katsomaan menevät ja harvoin teatteriin eksyvät katsojat ansaitsisivat parempaa.
Esitys on jatko-osa viitisen vuotta sitten tehdylle Terapian tarpeessa -komedialle, jossa Havas näytteli itse Pauliina Hukkasen kanssa. Jatko-osassa Hukkasen pariksi on pestattu tv:stä tuttu Miia Nuutila.
Aiheena ovat keski-ikäisten naisten erilaiset vaivat, suhdesurut ja ehkä vähän ilotkin. Terapeuttina yrittävä Aila ja opettaja Kaisa tapaavat sattumalta toisensa muutaman vuoden tauon jälkeen ja jatkavat ahdistustensa päivittämistä. Juoneksi tätä lähtökohtaa ei kuitenkaan ole saatu työstettyä.
Esitys on määritelty genreltään musiikkikomediaksi. Hauska se ei ole, ja mukaan huitaistut laulut eivät kulje kuin paikoitellen.
* *
No, otetaan sen verran takaisin, että tekstissä olisi ollut joitain aineksia naurujen irrotteluun, mutta viimeistään kappaleen ohjaamattomuus tekee mahdottomaksi viihtyä sen parissa.
Näytteleminen oli pääosin ylinäyttelemistä ja kiusaannuttavan kliseistä. Juuri kun luulee, että alemmaksi ei voi mennä, ympätään esitykseen vielä savolaisille muka huvittavasti vinoileva kulunut kesämökkisketsin tapainen.
Tampereen ensimmäisessä esityksessä tiistaina toki myös naurettiin ja taputettiin sekä kehuttiin kappaletta väliajalla, mutta suuri osa yleisöstä tuntui enemmän jäätyvän kuin lämpenevän.
Kyseessä oli toki vierailunäytäntö, mutta silti hämmentää, että Tampereen Teatterin päättäjät olivat halunneet ottaa tämän tuotteen ohjelmistoonsa.
Tähän asti suurin pettymys minulle syksyn tamperelaisessa tarjonnassa on ollut Tampereen Työväen Teatterin Paljon melua pizzasta -komedia. Nyt se löysi alittajansa.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.