Stranger Things ei päätykään neljänteen kauteen. Kuva: Netflix
TELEVISIO | Netflixin kultakaivos Stranger Things -tv-sarja esittelee neljännellä tuotantokaudellaan Painajainen Elm Streetillä -henkisen pahiksen, joka aiheuttaa painajaisia Hawkingsin pikkukaupungin nuorille.
”Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.”
Stranger Things -tv-sarjan sisältö ei ole aiemmasta muuttunut, joten keskityn tässä arvostelussa ainoastaan uusin asioihin enkä jankkaa vanhoista. Kolmoskauden arvion voi lukea täältä.
Sarjan neljännellä kaudella on yhdeksäntoista seurattavaa henkilöä, jotka liikkuvat kolmessa eri ryhmässä. Ei ihme, että kerronta on välistä tahmeaa. Uusimpia tuttavuuksia ovat rento pitsakuski Argyle (Eduardo Franco) sekä Joey Ramone -tukkainen roolipelifriikki Eddie Munson (Joseph Quinn). Pitäisi oikein laskea kuinka monta kertaa sarjassa parkaistaan: ”Eddieee!”
Kauden pahis kykenee Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjasta tutun Freddy Kruegerin tavoin luomaan painajaistodellisuuksia uhriensa mieleen. Otuksen ”takatukka” muistuttaa Predatorin lonkerorastoja. 75-vuotias Robert Englund pistäytyy sarjassa pienessä sivuroolissa.
Stranger Things yrittää aidosti olla koskettava, mutta latteat ja kuluneet keskustelut ovat kuolettavan tylsiä. Sama pätee sarjan kauhuun, ja vähän kaikkeen. Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.
Parasta neloskaudessa on, kun paljastuu etteivät sarjan kaudet olekaan yksittäisiä ja sirpaleisia, vaan hirviöiden ja kauhujen ilmestymiset muodostavat tarinan kaaren. Sarjan piti alun perin päättyä tähän kauteen, mutta viitoskausi on jo tulossa (yllättyikö joku?), joten miksei myöskin kuutoskausi.
Dufferin veljeksillä on sentään älliä tehdä seuraavasta kaudesta lyhyempi, joskin siinäkin on yhä kahdeksan jaksoa. Neloskaudessa on yhdeksän jaksoa, mutta tuntimäärä on 12 tuntia 49 minuuttia. Ensimmäisellä kaudella yksikään jakso ei ollut yli tunnin mittainen, kun neljännellä kaudella kaikki jaksot ovat yli tunnin mittaisia.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Laholatvaisuudestaan huolimatta ihan hyvä tv-sarja – arviossa Disney Plus -kanavan Alien: Earth
TELEVISIO | Alien: Earth toistaa elokuvasarjan maailmankuvaa, jossa suuryritykset polkevat avaruusduunareiden ihmisoikeuksia ja asettavat heidät hengenvaaraan.
Komeita maisemia ja keskeneräisiä tarinoita – arviossa Ylen alkuperäissarja Kaikki rakastavat hevosia
TELEVISIO | Kaikki rakastavat hevosia vie Islantiin, mutta tällä kertaa ei dekkarin, vaan ihmissuhdesarjan mukana.
Verisiä murhia ja vikkeliä pikkuautoja – arviossa HBO Maxin rikossarja Duster
TELEVISIO | J.J. Abramsin ja LaToya Morganin luotsaama tv-sarja Duster hengailee 1970-luvun kaahailu- ja turpiinvetoelokuvien vanavedessä.
Kenellä on vastuu laihuuden ihannoimisesta? Arviossa ruotsalaisdokumentti Laihin voittaa
TELEVISIO | Ylen esittämässä dokumentissa käsitellään erityisesti somevaikuttajien vastuuta laihuuden idealisoimisessa.