Stranger Things ei päätykään neljänteen kauteen. Kuva: Netflix
TELEVISIO | Netflixin kultakaivos Stranger Things -tv-sarja esittelee neljännellä tuotantokaudellaan Painajainen Elm Streetillä -henkisen pahiksen, joka aiheuttaa painajaisia Hawkingsin pikkukaupungin nuorille.
”Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.”
Stranger Things -tv-sarjan sisältö ei ole aiemmasta muuttunut, joten keskityn tässä arvostelussa ainoastaan uusin asioihin enkä jankkaa vanhoista. Kolmoskauden arvion voi lukea täältä.
Sarjan neljännellä kaudella on yhdeksäntoista seurattavaa henkilöä, jotka liikkuvat kolmessa eri ryhmässä. Ei ihme, että kerronta on välistä tahmeaa. Uusimpia tuttavuuksia ovat rento pitsakuski Argyle (Eduardo Franco) sekä Joey Ramone -tukkainen roolipelifriikki Eddie Munson (Joseph Quinn). Pitäisi oikein laskea kuinka monta kertaa sarjassa parkaistaan: ”Eddieee!”
Kauden pahis kykenee Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjasta tutun Freddy Kruegerin tavoin luomaan painajaistodellisuuksia uhriensa mieleen. Otuksen ”takatukka” muistuttaa Predatorin lonkerorastoja. 75-vuotias Robert Englund pistäytyy sarjassa pienessä sivuroolissa.
Stranger Things yrittää aidosti olla koskettava, mutta latteat ja kuluneet keskustelut ovat kuolettavan tylsiä. Sama pätee sarjan kauhuun, ja vähän kaikkeen. Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.
Parasta neloskaudessa on, kun paljastuu etteivät sarjan kaudet olekaan yksittäisiä ja sirpaleisia, vaan hirviöiden ja kauhujen ilmestymiset muodostavat tarinan kaaren. Sarjan piti alun perin päättyä tähän kauteen, mutta viitoskausi on jo tulossa (yllättyikö joku?), joten miksei myöskin kuutoskausi.
Dufferin veljeksillä on sentään älliä tehdä seuraavasta kaudesta lyhyempi, joskin siinäkin on yhä kahdeksan jaksoa. Neloskaudessa on yhdeksän jaksoa, mutta tuntimäärä on 12 tuntia 49 minuuttia. Ensimmäisellä kaudella yksikään jakso ei ollut yli tunnin mittainen, kun neljännellä kaudella kaikki jaksot ovat yli tunnin mittaisia.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rohkea saamelaissarja ei sulje silmiä yhteisön ongelmilta – arviossa Heajastallan: Hääjuhla
TELEVISIO | Pieneen Koutokeinoon sijoittuva sarja käsittelee omalla tavallaan ulkopuolelle sulkemista, itsemurhia, alkoholismia ja seksuaalirikoksia.
Lämpimät jäähyväiset – arviossa Ylen esittämä dokumentti Valokuvaajan sielunmessu
TELEVISIO | Harald Henden oli Norjan tunnetuin kriisialueiden kuvaaja. Hänen nimensä kuvien alareunassa oli takuu rehellisestä raportoinnista.
Murhia Istanbulissa – arviossa Ylellä nähtävä Turkkilainen etsivä
TELEVISIO | Turkkilainen etsivä kuvaa Istanbulin poliisin murharyhmän työtä. Ikmen on vähän kuin turkkilainen Columbo: viaton ulkonäkö harhauttaa.
Tasa-arvon takapajulat – arviossa Vihatut naiset
TELEVISIO | Ylen uutuussarja on tärkeä oppitunti Suomen lähihistoriasta, jossa naisviha limittyy tasa-arvotyöhön.