Rakkauden A on 300 metriä korkea – arviossa ranskalaisensi-ilta Eiffel

Kuva: Future Film

Ovatko monumentit aina jotakin perimiehistä, falloksen jatkeita ja todistelua katoamattomasta suuruudesta?

Laila Pullinen teki Sibelius-monumentin ja oivallisen tekikin. Siinä ei ole pönäkkä säveltäjänero, vaan idea säveltäjän läpi kulkevasta musiikista, pillistö.

Insinööri Gustave Eiffel erikoistui teräsrakenteisiin ja aloitti uransa rautatiesilloista. Eiffel suunnitteli lopulta Pariisin maamerkin, 300-metrisen näkötornin, joka kohosi hipomaan pilviä kahdessa vuodessa ja kahdessa kuukaudessa.

Sitä rakennettiin 20 metriä kuukaudessa, kun – vertailun vuoksi – Näsinneulan betonivalua tehtiin neljä metriä vuorokaudessa.

Eiffel-tornin teräsrakenteissa oli taimaamista, kun neljää jalkaa soviteltiin tasan ja yläpintoja yhdenmukaisiksi. Siihenkin Eiffelillä oli oma tekninen keksintönsä, jonka avulla jalat nousivat ja laskivat.

* *

Eiffel tasapainoilee elokuvana rakkaustarinan ja teknisen nerouden kierteessä. Elokuva sijoittuu vuosiin 1860–1889 ja alkaa 31.3.1889, jolloin Eiffel-torni avattiin Pariisin hurratessa.

Insinööri Eiffel oli sitä ennen joutunut taistelemaan rakentamiseen liittyvien ongelmien, lakkoilevien työläisten, hankkeen kyseenalaiseksi asettavan median ja kaikkien muiden epäilevien tuomaiden kanssa.

Elokuvassa hän lisäksi ehtii uudestaan rakastua palavasti parikymmentä vuotta aiemmin kohtaamansa ensirakkauden kanssa, pettyä ja koota itsensä.

* *

Eiffel-tornin muotoon jää muistoksi A-kirjain, rakastetun nimen Adriennen alkukirjain ikuisiksi ajoiksi. Se siitä falloksesta, nainenhan tornissa loimuaa.

Eiffel tarjoaa epookkia Ranskan nälkäisille, 1880-luvun romantiikkaa, kauneutta ja pukuloistoa, suurkaupungin puistojen katseita, palavia silmiä, tanssiaisten ja illallisten kepeyttä ja porvariskartanoiden vihreitä niittyjä.

Adrienne (Emma Mackey) on lautasen kokoisine silmineen valloittaja, johon Eiffel (Romain Duris) lankeaa. Eiffel pitää Adriennea hemmoteltuna tyttönä, mutta tämä on niin tosissaan, että hyppää keskeneräiseltä sillalta vakuuttaakseen insinöörin aikeistaan.

Kuivattelun lomassa lempi leimahtaa ja Adrienne on jo valmis avioon. Ainut este on nuiva isä, jolle mittamies ei satu kelpaamaan.

Tragedian kautta tiet eroavat, Eiffel on jo leski ja neljän lapsen isä, kun he tapaavat taas, tällä kertaa Adrienne on naimisissa.

Uusi kohtaaminen syöksee suhteen uudelle tasolle, jossa punnitaan lojaalisuus, velvollisuus ja ainakin yhden triangelin osapuolen mielestä se aidoin rakkaus.

Adrienne (Emma Mackey) ja Gustave (Romain Duris) löytävät toisensa uudestaan vuosikymmenten jälkeen. Kuva: Future Film

* *

Rakkaustarinaa enemmän minua kiehtoi tornin rakennus. Eiffelin vakuuttelukierroksilla rahoittajille tulee esiteltyä vaikkapa tuulen vaikutus torniin ja tornin merkitys Pariisin julkisuuskuvaan.

Teräspalkeilla tasapainoilevien työläisten näkökulma kokonaisuuden haltijoina on ansiokkaasti kuvattu, digitekniikan suomin jännitysmomentein.

Milloin killutaan maalaamassa teräsjalkaa, milloin vakauttamassa pultin avulla tasoja.

Eiffel-tornin mysteeriä on käynyt ihmettelemässä tähän mennessä 300 miljoonaa ihmistä. Huipulla voi kuvitella leijuvansa pilvessä, ja torni on saanut tuhannet rakastavaiset ikuistamaan itsensä sen pitsimäisiä rakenteita vasten.

Elokuvan rakkausteema on ehkä sittenkin insinöörin viivoitinta perustellumpi kulma Eiffel-tornin historiaan.

Kukapa ei ylittäisi itseään saavuttaakseen elämänsä kumppanin.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua