Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
SARJAKUVA | Elämää ja kauneutta voi löytyä myös ydinsäteilevältä ”jättömaalta”, todistaa Johanna Aulénin sarjakuvadebyytti. Teos onnistuu tuomaan hyvin esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu.
”Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.”
ARVOSTELU
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
- WSOY, 2022.
- 112 sivua.
Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on yhden sukupolven lapsuudentrauma ja yhä pahin tapahtunut ydinonnettomuus. Vuonna 2019 HBO:n upea minisarja Chernobyl nosti jälleen tapetille tapahtumat silloisessa Neuvostoliitossa, nykyisessä Ukrainassa. Samana vuonna graafikkona, animaattorina ja kuvataideopettajana työskennellyt vantaalainen Johanna Aulén kohtasi pelkonsa ja matkusti Tšernobyliin. Matkasta syntyi Ylen julkaisema reportaasi sekä nyt julkaistava tuore debyyttisarjakuva-albumi.
Tšernobylin koirat (WSOY, 2022) on realistisesti, jopa hiukan pelkistetysti piirretty dokumentti sekä onnettomuudesta, sen seurauksista ja siihen johtaneista tapahtumista että Aulénin vuoden 2019 käynnistä paikan päällä. Teos ottaa pieniä taiteellisia vapauksia lähinnä tapahtumapaikkojen sijainnin suhteen, jotta kaikki olennainen mahtuu Aulénin tekemään tutustumiskierrokseen. Muuten sarjakuva pohjaa vahvasti aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja haastatteluihin.
Vaikka esimerkiksi ihmisten piirteet ovat melkoisen ”pinnallisia”, on Aulén luonut värinkäytöllään mainioita tunnelmia ja vastakohtia, kuten betonirakennusten tylyyden ja syksyisesti räiskyvän luonnon värikylläisyyden luoma vastakkaisuus ja massiivisten rakennusten yksityiskohtaisuus.
Sarjakuvan erityisenä näkökulmana on, mitä tapahtui kotieläimille, erityisesti koirille, joita alueelta evakuoidut ihmiset eivät saaneet ottaa mukaansa. Aulén dramatisoi onnettomuuden aikaisia tapahtumia villakoira Bobikin näkökulmasta ja myöhempiä vaiheita vuoden 2019 vierailun aikaan alueella asuvan Gamma-koiran kautta. Iso rooli on myös ryhmän oppaana toimivalla Volodymyrillä, joka on itse ollut raivaamassa onnettomuuden jälkiä.
Tšernobylin alueella asuu eläinten ohella myös ihmisiä, säteilystä huolimatta. Sarjakuva onnistuukin hyvin tuomaan esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu. Asiat eivät ole juuri koskaan mustavalkoisia tai yksinkertaisia. Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.
”Muistakaa Tšernobyl, kun palaatte kotiin”, sanoo alueella asuva Babuška ryhmän lähtiessä kotimatkalle. ”Älkää unohtako ihmisiä, koiria ja luontoa”, muistuttaa siihen vielä opas Volodymyr.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Soraääniä rajan takaa – arviossa Anna Jarovajan Rajantakaiset
KIRJAT | Matkapäiväkirjassa Venäjän rajaseudulta jututetaan venäläisiä, jotka eivät puolusta sotaa vaan uskovat ihmisarvoon ja solidaarisuuteen.
Häpeä työelämässä: tunne, jolla on korkea hinta – arviossa Petri Virtasen Polttava palkka
KIRJAT | Petri Virtasen teos on hyvä muistutus siitä, että työelämän syvimmät haavat eivät synny itse työstä vaan siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Keksintöjen kiehtovat visiot – Michel Vernen novellit saavat uuden suomennoksen
KIRJAT | Vaikka Michel Vernen tekstit ovat osittain tiedollisesti vanhentuneita ja paikkansapitämättömiä, ne herättävät edelleen kiinnostusta tieteitä kohtaan erityisesti nuorten keskuudessa.
Matkalippu Gazaan – arviossa Randa Al-Dawoudin esikoiskirja Gazan naiset
KIRJAT | Randa Al-Dawoudin tekee suuren työn antaessaan Gazan naisille kasvot ja äänen, tekee heistä tavallisia ihmisiä.