Ville Hytönen Maidan-aukiolla joulukuussa 2021.
RUNO | Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva runoilija, joka on julkaissut yhdeksän runokokoelmaa. Hänen runojaan on käännetty 18 kielelle.
Joskus olin siellä, ostin keltaisia tomaatteja
Bessarabian torilta; tilasin barrikadibaarista
mustaa teetä ja pampuški-leipää, mustajuurikeittoa
joka ei ollutkaan sinistä, piparjuuritahnaa
joka ei värjännyt keltaisiksi
ulkonevia hampaitani; isoäidit myivät
perunapannukakkuja sinisissä
servieteissä, pahvisia postikortteja
viljapelloista kuin ne olisivat jatkuneet
aina vain seuraavassa kortissa, niissä
keltainen linja-auto savusi sinisenä, sininen
hävittäjäkone putosi auringonlaskussa
viljapeltoon, miksi kukaan kuvaisi sellaista
rauhan päivinä mutta
sama viljapelto jatkui joka kortissa, yhdessä
panssariajoneuvo murskasi vanhuksen
ajaman auton alleen kuin kenkä
kuivuneen valkosipulileivän, keltainen pelto jatkui
kaupungin halki, lapsi
syntyi pommisuojassa, kortit jatkuivat
Maidanilla metroon juoksevien
ihmisten rakkulaisissa käsissä päivänä
jolloin piti olla rauha, pampuški-leipää
muovipusseissa ja sinistä kivennäisvettä
rynnäkkörepussa, nuoret rakastavaiset
vihittiin sodan keskellä, rakastavaiset
tarttuivat aseisiin kuin minä
keltaisiin tomaatteihin Bessarabian torilla,
luulin että sodat olisi sodittu, kirjoitin
viljapostikorttiin kotiosoitteen, olinhan vain
matkalla, mutta lähetin palan
sinistä taivasta kotiin saakka, aloin ajatella
että lehmuksetkin ovat sinisiä, ruoho
keltaista, onko sitä myös Kiovan
taivas, virtaako Dnepr kaduilla
anteeksi että me emme ole siellä, kirjoitin
postikorttiin ja lähetin sen takaisin
Kiovaan tuhansien muiden
viljapeltokorttien tavoin.
Ville Hytönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Minimalistista, tarkkaa ja säästeliästä kerrontaa – arviossa Henri Hirvenojan Djiboutin aavikon paino
KIRJAT | Hirvenojan Japani-kokoelman tavoin Djibouti-kokoelma on tavattoman informatiivinen myös asiasisällöltään, mutta tämä ei suinkaan vähennä sen arvoa runoteoksena.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Kirsi Kunnas kirjoitti yli 40 vuotta sitten nuoren Jounin vihkoon Lahden kirjailijakokouksessa uniikin lorun
LUKIJOILTA | Lukijoiden muistoissa nousevat esiin sekä Kirsi Kunnaksen kirjoittamat rakkaat runot että huumorintajuinen ja välitön ihminen runojen takana.
”Ilman mielikuvitusta ei pärjäile” – Vilja-Tuulia Huotarinen ottaa runoteoksellaan osaa keskusteluun kirja-alasta
KIRJAT | Menettämisestä, säilyttämisestä on runomuotoinen puolustuspuhe ja ylistyslaulu kirjallisuudelle ja ylipäänsä taiteelle. Runokokoelma sisältää myös avoimen kirjeen ministerille.