Kuvat: Riina Saitola / Tammi
KIRJAT | Valinta kertoo hienostoperheen tyttärestä, joka haluaa osallistua maanpuolustukseen ja liittyy lottiin. Romaani kertoo myös vaikeasta äiti-tytär-suhteesta, perhesalaisuuksista ja nuoren itsenäistymisestä.
”Aiheissa olisi moneksi, mutta siltikin kirja muistuttaa seikkailevaa tyttöromaania.”
ARVOSTELU
Silja-Elisa Laitonen: Valinta
- Tammi, 2022.
- 479 sivua.
- Äänikirjan lukija: Katja Aakkula.
Raakel Suviranta asuu Helsingin varakkaimmalla alueella, hän on ujo ja epäsosiaalinen ja ihailee tätiään Elisabethia, joka työskentelee lottatoimistossa. Tätinsä rohkaisemana Raakel pukeutuu lottapukuun ja lähtee komennukselle äitinsä raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Raakel on elänyt pumpulissa ja pitää rintamaa seikkailuna ja halajaa sinne tavalla, johon kykenee vain sodasta mitään tietämätön hupakko. Romaanin edetessä selviää, että hän selviytyy hyvin myös rankoissa olosuhteissa. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä raadollisemmaksi elämä ja työ rintamalla käyvät.
Kirjailija on ilmiselvästi tutkinut lottien historiaa paljon ja huolellisesti. Raakelin arjen kautta lukijakin pääsee osalliseksi tästä, mikä on hienoa. Sen sijaan kaikkien olemattomienkin tapahtumien ja yksityiskohtien pikkutarkka kuvaaminen muuttaa Valinnan (Tammi, 2022) lukemisen pian raskaaksi.
On vaikea uskoa, etteikö älykäs Raakel olisi miettinyt myös sodan oikeutusta siinä kohtaa, kun mentiin Suomen vanhan rajan yli ja alettiin rakentaa Suur-Suomea. Tällaisia pohdintoja kirjassa ei kuitenkaan juurikaan ole. Sota näyttäytyy rytinänä ja paukkeena, haavoittuneina ja kuolleina, mutta kaikki jää jollakin tavalla ulkokohtaiseksi eikä tunnu kovasti koskettavan Raakelia – eikä sen vuoksi lukijaakaan. Kaikesta pahasta huolimatta Raakel on edelleen kuin seikkailumatkalla.
Raakelin harvojen kotilomien aikana käy ilmi, että suvulla on paljon salaisuuksia. Lukijalle näistä vain vihjataan ja se on sääli, koska myös Raakelin hahmo jää jollakin lailla ohueksi ja irtonaiseksi; hän on olemassa ja aktiivisena vain lottana milloin viestitystehtävissä, muonittajana, pyykkääjänä tai ruumiin pesijänä.
Kustantajan mukaan Silja-Elisa Laitosen Valinta on Suviranta-sarjan ensimmäinen osa. Kirjailija on aiemmin saanut tunnustusta dokumentistaan Susinartut ja lahtarin morsiamet (2018). Kaiken kaikkiaan on hienoa, että naisista sisällis-, talvi- ja jatkosodissa on alettu puhua ja kirjoittaa koko ajan enemmän.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hugo Salmela oli sattumakenraali, josta valkoiset tekivät myytin – Tuomas Hoppu kirjoitti Tampereen punapäällikön elämäkerran
KIRJAT | Salmela oli tulisieluinen työväenluokan etujen ajaja, mutta sodanjohtajaksi liian pehmo. Sisällissota jakoi suvun pahasti, sillä veli Akseli Salmela valitsi toisen tien.
Suuret lapset, suuret huolet – arviossa Johanna Vuoksenmaan Suurenmoinen matka
KIRJAT | Johanna Vuoksenmaan romaani Suurenmoinen matka avaa uuden näkökulman Suomen sodanaikaisiin tapahtumiin kotirintamalta.
Juurien ja uuden suunnan etsintää Bartókin sävelten tahdissa – arviossa Maritta Hirvosen Allegro barbaro
KIRJAT | Maritta Hirvosen mukaan hänen uuden kirjansa ydintä ovat valokuvaus, unkarilainen kansanperinne, musiikki ja taide.
Tärkeä kirja näyttää uusisänmaallisuuden ikävät kasvot – arviossa Marko Tikan Sinivalkoisia sotureita
KIRJAT | Miten rauhaa maailmaan rakentaneesta Suomesta kasvoi sotahullu kansakunta, joka palvoo aseita, ammuksia ja kenraaleita?