Kuvat: Ebru Yildiz / Dead Oceans
LEVYT | Yhdysvaltalaisartistin albumi Laurel Hell jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen Mitskin ulospäinsuuntautunein albumi.
”Albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä.”
Mitski Miyawaki (s. 1990) hyppäsi kahdella edellisellä albumillaan Puberty 2 (2016) ja Be The Cowboy (2018) tämän hetken isoimpien indieartistien joukkoon. Mitskin keikka vuoden 2019 Flow-festivaaleilla, joka seurasi suosion räjähtämistä, oli yksi parhaista festareilla koskaan näkemistäni.
Lauluntekijänä superlahjakas Mitski tekee itkurockia, jonka soidessa kuuntelijankin pierunhajuinen itsesääli romantisoituu taiteen arvoiseksi ahdingoksi. Meemi ”In this life, it’s just you and Japanese-American singer Mitski against the world” on kuvaava. Joku sentään ymmärtää miltä minusta tuntuu, huutaa sydänsuruisten seurakunta.
Kuudennella albumillaan Laurel Hellillä (Dead Oceans, 2022) Mitski jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen hänen ulospäinsuuntautunein albuminsa. Ei mitään bilemusaa, vähän lähempänä kuitenkin.
Abbamaiset pianot ilmestyvät parikin kappaleen taustalle, ja esimerkiksi albumin lopettava That’s Our Lamp vie äänimaailmallaan mielikuvat jonnekin amerikkalaisten musiikkiohjelmien ja risteilymainosten juustoiseen glamouriin. Sinkkuna julkaistu The Only Heartbreaker on pliisun tyylipuhdas tanssipoptäky. Sitä seuraava, tummasti kimalteleva Love Me More on puolestaan epäselvää itkuraivoa tahmaisella tanssilattialla, ja helposti Laurel Hellin vahvin biisi.
Intiimiä ja runollista Mitskiä edustaa I Guess, joka on albumin parhaimmistoa sekin. Kuinka katkeransuloisesti Mitski tiivistääkään pitkäkestoisen parisuhteen lopun: ”If I could keep anything of you / I would keep just this quiet after you.” Turhan lyhyeksi jäävä Nothing Left For You kumpuaa kiinnostavasti lämpimästä syntikkahurinasta isoksi tunnevyöryksi ja takaisin.
Ideoita pursuavan Be The Cowboyn jälkeen Mitskin uusi albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä. Rima on toki valtavan korkealla. Mitään Cowboyn huumaavan depressiodisko Nobodyn tai Puberty 2 -albumin Your Best American Girlin veroista täysosumaa en sinänsä hyvältä albumilta löytänyt. Poimin siitä joka tapauksessa pari kappaletta omalle surkuttelusoittolistalleni.
Sakri Pölönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.