Kuvat: Ebru Yildiz / Dead Oceans
LEVYT | Yhdysvaltalaisartistin albumi Laurel Hell jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen Mitskin ulospäinsuuntautunein albumi.
”Albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä.”
Mitski Miyawaki (s. 1990) hyppäsi kahdella edellisellä albumillaan Puberty 2 (2016) ja Be The Cowboy (2018) tämän hetken isoimpien indieartistien joukkoon. Mitskin keikka vuoden 2019 Flow-festivaaleilla, joka seurasi suosion räjähtämistä, oli yksi parhaista festareilla koskaan näkemistäni.
Lauluntekijänä superlahjakas Mitski tekee itkurockia, jonka soidessa kuuntelijankin pierunhajuinen itsesääli romantisoituu taiteen arvoiseksi ahdingoksi. Meemi ”In this life, it’s just you and Japanese-American singer Mitski against the world” on kuvaava. Joku sentään ymmärtää miltä minusta tuntuu, huutaa sydänsuruisten seurakunta.
Kuudennella albumillaan Laurel Hellillä (Dead Oceans, 2022) Mitski jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen hänen ulospäinsuuntautunein albuminsa. Ei mitään bilemusaa, vähän lähempänä kuitenkin.
Abbamaiset pianot ilmestyvät parikin kappaleen taustalle, ja esimerkiksi albumin lopettava That’s Our Lamp vie äänimaailmallaan mielikuvat jonnekin amerikkalaisten musiikkiohjelmien ja risteilymainosten juustoiseen glamouriin. Sinkkuna julkaistu The Only Heartbreaker on pliisun tyylipuhdas tanssipoptäky. Sitä seuraava, tummasti kimalteleva Love Me More on puolestaan epäselvää itkuraivoa tahmaisella tanssilattialla, ja helposti Laurel Hellin vahvin biisi.
Intiimiä ja runollista Mitskiä edustaa I Guess, joka on albumin parhaimmistoa sekin. Kuinka katkeransuloisesti Mitski tiivistääkään pitkäkestoisen parisuhteen lopun: ”If I could keep anything of you / I would keep just this quiet after you.” Turhan lyhyeksi jäävä Nothing Left For You kumpuaa kiinnostavasti lämpimästä syntikkahurinasta isoksi tunnevyöryksi ja takaisin.
Ideoita pursuavan Be The Cowboyn jälkeen Mitskin uusi albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä. Rima on toki valtavan korkealla. Mitään Cowboyn huumaavan depressiodisko Nobodyn tai Puberty 2 -albumin Your Best American Girlin veroista täysosumaa en sinänsä hyvältä albumilta löytänyt. Poimin siitä joka tapauksessa pari kappaletta omalle surkuttelusoittolistalleni.
Sakri Pölönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.