Outi Heiskanen Punkaharjulla toukokuussa 2000. Kuva: Lehtikuva / Tor Wennström
KIRJAT | Tuula Karjalaisen Outi Heiskasesta kirjoittama elämäkerta on kuin hyppäisi mukaan tuohon mielikuvitukselliseen Oheiskansan ja Pensastuulikansan maailmaan.
”Tämä kirja on kaunis teos. Se kertoo lämpimästi ja jopa kaunistelematta yhdestä maamme merkittävimmästä taiteilijasta. Se on ylistys taiteelle, luovuudelle ja rohkeudelle olla juuri sellainen kuin on.”
ARVOSTELU
Tuula Karjalainen: Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani
- Siltala, 2021.
- 262 sivua.
Tuula Karjalainen on Outi Heiskasen pitkäaikaisena ystävänä päässyt syvälle taiteilijan sielunelämään. Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani -elämäkerta (Siltala, 2021) avaa lukijalle maailman, johon uppoutuu kuin toiseen todellisuuteen.
Kirjan oleellinen lähdemateriaali on ollut taiteilijan päiväkirjat, jotka tuovat ilot, surut, tragediat ja rakkaudet avoimesti tietoisuuteen. Outi ei enää ole kirjaa tehdessä muistisairautensa vuoksi ollut läsnä, mutta Karjalainen on saanut päiväkirjojen ja läheisten haastattelujen kautta elämäkerrasta elävän ja hienon teoksen.
Taiteilijana Heiskanen on ollut uraa uurtava. Hän ei ole suostunut tekemään taidetta syrjässä, miesten varjossa, häntä ei kukaan ole voinut dominoida.
Suurin tiennäyttäjä Outille on ollut Mestari K. eli Pentti Kaskipuro. Hänestä Outi puhui kuin ihmeolennosta, ja Mestari K on ollut usein ja lähes jatkuvasti muistelun kohde. Parhaan opettajan uskollisin oppilas. Outistakin tuli opettajansa lailla merkittävä esikuva, jonka vaikutus oppilaisiinsa on ollut suuri.
Kunniaa ja arvonimiä
Outi Heiskanen on saavuttanut taidegraafikkona arvostusta laajalti ulkomaita myöten. Ansioista on tullut toimet professorina ja rehtorina. Näyttelyitä Outi piti uskomattoman määrän; olennaista niille olivat performanssit ja esiintyminen avajaisissa. Vuoden taiteilija hän oli Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1986.
Merkittävin kunnianosoitus on ollut akateemikon arvo. Professuurin ja rehtoriuden aikana Outi nimitti itseään ”Patri Akaksi”. Sittemmin akateemikon arvon saatuaan nimeksi tuli ”Akka Teemikko” ja iän myötä jo alkaneen huolen aiheen mukaisesti ”Akka Dementikko”.
Outin hersyvä huumori ja kielellinen nokkeluus on herkullista luettavaa. Karjalainen on upottanut päiväkirjamerkinnöistä näitä mietelmiä, runoja ja mielen avauksia tekstiin kiitettävästi elävöittämään tarinaa.
Outi Heiskanen on aina ollut yllättävä, epäsovinnainen ja karismaattinen. Hän on murtanut naistaiteilijan asemaa ja naisille asetettuja normeja koko uransa ajan.
Julkisuus rakastaa Outia ja hän esiintymistä ja julkisuutta.
Matkalla kaiken aikaa
Elämäkerta etenee kronologisesti taiteilijan matkassa kohti vanhuutta. Se ei kerro vain taiteesta vaan koko hänen elämänsä kaaresta. Elämä naisena, vaimona ja äitinä on ollut monien Outin teosten lähteenä.
Aasiaa Outi rakasti ja erityisesti Tiibetiä. Toisaalla häntä kalvoi huono omatunto jatkuvasta poissaolosta lasten ja perheen luota, mikä välillä masensi Outia. Matkat ovat olleet kuitenkin Outille tärkeitä.
Yksi pitkäaikainen haave oli Kailasvuoren kiertäminen ja se toteutuikin yhdessä elämäkerran kirjoittajan Tuula Karjalaisen kanssa. Matkan kuvaus on itsessään hengästyttävä. Suorastaan ihmeeltä tuntuu, että se on toteutunut ja että molemmat selvisivät matkasta hengissä.
Matka muistisairauteen on edennyt vähitellen, mutta vääjäämättömästi. Nyt rakastetut matkat taittuvat mielessä pasianssia pelatessa rauhallisessa Vehmaan hoitokodissa.
Kirjailijan sanoin:
”Outi on edelleen olemassa, mutta ei tavoitettavissa.”
Päiväkirjaansa Outi kirjoitti, kun hänellä oli ensimmäiset, vielä heikot aavistukset tulevasta:
”Unohtamisesta jää jälki, mikä on ollut ei katoa, vaikka se ei näy, se vaikuttaa”
Taiteilijana Outi sai kaiken mitä kukaan voi toivoa. Kaikkea hän arvosti suuresti, mutta tärkeimmän elämästään hän kiteytti:
”Ihmeellistä on ollut saada olla ihminen.”
Tämä kirja on kaunis teos. Se kertoo lämpimästi ja jopa kaunistelematta yhdestä maamme merkittävimmästä taiteilijasta. Se on ylistys taiteelle, luovuudelle ja rohkeudelle olla juuri sellainen kuin on.
Irmeli Heliö
Outi Heiskasen näyttely Helsingin Ateneumissa 9.1.2022 asti. Lue arvio näyttelystä täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.