G Livelab ja Suvi Teräsniska soivat hyvin yhteen. Kuva: Anne Välinoro
KONSERTTI | Yhdentoista albumin nainen sanoittaa tunteita heille, jotka vielä haluavat albuminsa kaupan hyllyltä, istuvat katsomassa Vain elämää ja lukevat aikakauslehtensä paperisena.
”Suvilla olisi vähintään Pohjoismaiden potentiaalia. Kannattaisi tulkita kokeeksi muutama biisi ruotsiksi ja englanniksi.”
Suvi Teräsniska Tampereen G Livelabissa 12.11.2021. Joonas Karjalainen: koskettimet ja laulu; Aleksi Itkonen: rummut ja laulu; Vesa Karhula: kitara; Jouko Isokangas: basso ja laulu.
Kaksi keikkaa samana iltana, pyörähdys Nenäpäivän suorassa Tohlopissa ja yöllä kaverin keikkaa seuraamaan Ilonaan.
Siinäpä 32-vuotiaan Suvi Teräsniskan kunto-ohjelma perjantaina.
Yhdentoista albumin nainen sanoittaa tunteita heille, jotka vielä haluavat albuminsa kaupan hyllyltä, istuvat silmä kiinni ruudussa, kun Vain elämää alkaa, ja lukevat aikakauslehtensä paperisena.
Kyllä se Kolarin tyttö osaa!
Niin osaa. Teräsniska on häkellyttävä solisti, jonka äänen riittoisuus on ihan omaa tasoaan Suomessa. Hän kuuluu siihen äänilinjaan, jossa teräksinen perusta kantaa lyyrisissä melodiakuluissa ja lavenee ja kestää modulaatioiden arkkitehtuurissa.
Tulipas hienosti sanottua.
Mutta tiedättehän. Kun biisissä alkaa kohotettu jakso, kuten Kaikki joiden jäljet säästin loppukertauksessa, ihokarvat ottavat asennon.
Teräsniska iskee suoraan tunteisiin 30–60-ikäpolvessa. Ja vanhemmissakin.
Joulukiertueen toinen Tampereen-konserttikin on jo loppuunmyyty. Voi Ihmisen poika!
* *
Juttelin taannoin yhdeksänkymppisen aikaansa seuraavan kanssa, joka aloitti musiikkiin mennessämme lauseen: Niin, tämä Suvi Teräsniska. Ai että minä sitten tykkään siitä. Sehän kertoo myös minun elämästä.
Teräsniskalla on loistavia biisintekijöitä, joihin äskettäin on liittynyt Arttu Wiskari.
Tampereen G Livelabin suurenmoisessa akustiikassa ja upeasti miksatulla keikalla kuultiin myös Tappavan hiljainen rivarinpätkä.
Samaa lähiömelankolian antoisaa asfalttia kyntävät nämä molemmat.
Illassa ehdittiin tulkita vain kymmenkunta biisiä, viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Autossani on soinut taajaan Pahalta piilossa -albumin (2011) Nyt ja tässä. Se kuultiin myös perjantaina. Kappale on helmi, vanha muistutus siitä, että on vain tämä hetki. Niin vain on.
Kiitos Suvi, että teet arkeen rukouksia, joihin on helppo yhtyä. Siellä autossakin.
* *
Loppuvetona kuultu Adelen When We Were Young sai pohtimaan taas kerran pienen maan ja suuren mediamaan Britannian kykyä nostaa ja jalostaa oma teräsniskansa, Adele, maailmantähdeksi.
Suvilla olisi vähintään Pohjoismaiden potentiaalia. Kannattaisi tulkita kokeeksi muutama biisi ruotsiksi ja englanniksi.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.