Niko Saarela ja Vilma Melasniemi. Kuva: Noora Geagea
TEATTERI | Lou Saloméssa on paljon samaa kuin samoin Aina Bergrothin kirjoittamassa Tahto-näytelmässä, joka kertoi hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisesta. Molemmissa on kyse identiteetin etsinnästä ja oman minän löytämisestä.
”Juho Milonoffilla on yksi esityksen ehdottomasti hupaisimmista hetkistä, kun Nietzschen miehisyys kutistetaan kohtauksessa dildon kaltaiseksi apuvälineapparaatiksi.”
ARVOSTELU
Lou Salomé
- Käsikirjoitus: Aina Bergroth
- Ohjaus: Riikka Oksanen
- Rooleissa: Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela, Miiko Toiviainen, Eva Louhivuori
- Esitys: KOM-teatteri 2.11.2021. Esityskalenteriin täältä.
KOM-teatteri täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Teatterin ohjelmistovalintoja ovat vuosien saatossa määrittäneet kantaesitykset ja yhteiskunnallisuus – jälkimmäinen jopa korostuneen poliittisesti teatterin alkuvuosikymmeninä. Tasa-arvo on varmasti ollut KOMin tekemisen lähtökohtana sen perustamisesta lähtien. Siksi juhlavuoden yhdeksi esitykseksi valikoitunut Lou Salomé on varsin luonteva valinta teatterin ohjelmistoon.
Näytelmä on kertomus aikansa tabuja rikkoneen Lou Andreas-Salomén (1861–1937) elämästä. Hän oli omana aikanaan laajalti tunnettu runoilija ja filosofi, joka elämänsä viimeiset 25 vuotta omisti psykoanalyysille Sigmund Freudin innoittamana. Lou Salomé oli loputtoman utelias elämän ihmeelle ja rajaton niin tiedonhalussaan kuin kyvyssään rikkoa aikansa vallitsevia normeja.
Aina Bergrothin kirjoittamassa tarinassa tunnistan paljon samaa kuin hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisesta kertovassa Tahto-näytelmässä, jonka Bergroth kirjoitti ja ohjasi Helsingin kaupunginteatteriin muutama vuosi sitten. Molemmissa on kyse identiteetin etsinnästä ja oman minän löytämisestä. Bergroth on tutustunut Lou Salomén tarinaan perusteellisesti, mikä näkyy tekstin lukuisina kirjallisina viittauksina sekä eheänä ihmiskuvana, jollaiseksi tarinan Lou Salomé esityksen edetessä rakentuu.
Ihailtavalla kepeydellä komilaisten osin uusi ensemble kannattelee tarinaa. Ohjaaja Riikka Oksanen antaa viisaasti tilaa näyttelijäntyölle ja luottaa tekijöiden keskinäiseen kemiaan.
Nimiroolissa Vilma Melasniemi on tavattoman luonteva. Hänen Lou Saloménsa elää ja hengittää joka solullaan tiedonjanoa ja pyrkimystä löytää oma ääni ja halu miesten hallitsemassa maailmassa. Jotenkin hänen lavapreesensissään kulminoituu myös se komilaisuus, jossa tunnistan poikkeuksellisen vahvan vuorovaikutuksen yleisön kanssa. Kapteeninkadun vähän jo nurkistaan kulahtanut teatteritila on ollut Melasniemen kotinäyttämö uran alkuajoista saakka ja katsojana on olo kuin olisi saanut kutsun tulla kylään kuuntelemaan tarinoita.
Niko Saarela, Juho Milonoff ja Miiko Toiviainen esittävät Lou Salomén tarinan miehiä, jotka tämä miehisen historian unohtama rajojen rikkoja kietoi pikkusormensa ympärille. Erityisesti Milonoff tekee nautittavan karikatyyrin narsistisesta filosofi Friedrich Nietzschestä. Milonoffilla on myös yksi esityksen ehdottomasti hupaisimmista hetkistä, kun Nietzschen miehisyys kutistetaan kohtauksessa dildon kaltaiseksi apuvälineapparaatiksi.
Eikä sovi moittia Miiko Toiviaisen roolityötä rakkauden riuduttamana runoilija Rainer Rilkenä. Oi miten naurettavana tämänkin lyyrikon kaipuu kehuihin näyttäytyy.
Niko Saarelan maaninen Sigmund Freud on roolin koomisen korosteisessa korskeudessa samaa maata kuin Milonoffin Nietzsche. Juuri näin nämä historian suurmiehet kuuluukin tässä tulkinnassa esittää; suhteessa tarinan sankariin Lou Saloméen.
Ella Mettänen tuoreena komilaisena on myös tehtäviensä tasalla. Hän nyanssoi lukuisat sivuroolinsa kiinnostavasti varioiden.
Samaa ilakoivaa kepeyttä on esityksen visuaalisessa maailmassa. Yhden näyttämökuvan näkymä on kuin kolmiulotteinen surrealistinen maalaus, jossa Lou Salomén tarina kerrotaan. Tyyliin ja karnevalistiseen tunnelmaan sopivasti tulkinta ottaa myös epookiin suhteen vapauksia silloin kun se tuntuu sopivalta. Farkut ja villatakki ovat juuri oikea kostyymi korostamaan Lou Salomén aviomiehen arkisuutta, eikä näyttämölle ilmestyvä huutava pölynimuri tunnu yhtään oudolta, jos sitä halutaan käyttää seksuaalisen mielihalun jatkeena.
Muusikko Eva Louhivuori osoittautuu esityksen aikana varsinaiseksi multi-instrumentalistiksi. Frida Kahlo -hahmoinen Louhivuori on sijoitettu viisaasti näkyville näyttämön ylälaitaan kuitenkin niin, että esityksen fokus on näyttelijöissä. Louhivuori on yhdessä Ilkka Tolosen kanssa luonut esitykseen upean äänimaailman, joka tukee esityksen dramaturgiaa oivaltavasti.
Lou Salomén vilkas mielikuvitus ja valoisa optimismi symboloikoon myös KOM-teatterin tulevaisuutta. Teatteritaiteella, ja taiteella ylipäätään, kun on kiitollinen mahdollisuus nähdä ja tehdä toisin.
Jussi Kareinen
Lou Salomé
- Käsikirjoitus Aina Bergroth
- Ohjaus Riikka Oksanen
- Lavastus Janne Vasama
- Pukusuunnittelu Tiina Kaukanen
- Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
- Musiikki ja äänisuunnittelu Eva Louhivuori ja Ilkka Tolonen
- Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen
- Rooleissa Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela, Miiko Toiviainen, Eva Louhivuori
Ensi-ilta KOM-teatterissa 24.9.2021. Esityksiä 11.12.2021. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.