Haukkajoen melontareitin erämaata. Kuva: Mikko Manka

1

Tampereen lähialueiden pienet jokireitit ovat näin syksyisin tulvaveden aikaan hienoja melottavia. Olen melonnan suhteen lähes noviisi, mutta päässyt kokeneempien matkaan nyt jo useamman kerran viimeisen vuoden aikana. Suosikkini lähireiteistä on Haukkajoki, joka lähtee Helvetinjärven kansallispuiston Haukkajärveltä laskien Näsijärveen. Erämaatunnelma on varsinkin alkumatkasta täydellinen, ja vain banjot puuttuvat. Matkalla on muutama haasteellisempi koskipaikka, mutta ne pystyy ohittamaan maitse.

Hienoja lähikohteita ovat myös Kiimajoen melontareitti Velaattajärvestä Näsijärveen sekä Vääräjoki Parkanossa. Syysaikaan hyvä varustautuminen on oleellista, koska vesi on jo varsin kylmää. Jos kokemusta on vähemmän, niin syysmelontahommiin pääsee myös opastettuna esimerkiksi Hiking Travel Hitin kanssa.

Haukkajoki marraskuussa 2021 from ElämysTampere on Vimeo.

2

Tein töiden puolesta parin viikon junareissun Etelä- ja Keski-Ruotsissa. On pakko ihastella, miten sujuvasti Ruotsissa pääsee rautateitse liikkumaan. Maassa on useampia operaattoreita, mutta paikallisen ”VR:n”, SJ:n, sivuilta saa ostettua lippuja useiden muidenkin operaattoreiden juniin. Ei toki aivan kaikkiin. Eniten kuitenkin viehättää se, että eri seudut voivat itse ostaa paikallisliikennettä, jos näkevät sen fiksuksi. Näin ollen junalla pääsi kulkemaan yllättävän pienillekin paikkakunnille, mikä ei nyky-Suomessa valitettavasti tule kyseeseen.

Toinen mietinnän paikka voisi olla suhtautumisessa kalustoon: Ruotsissa 1960-luvulla rakennetulla ja modernisoidulla kalustolla pystyi ongelmitta liikennöimään, kun kotimaassa 1990-luvun vaunujakin on pistetty paaliin. Suomen rautatieliikenteen organisoinnissa olisi kehitettävää.

Tågab:n veturi vuodelta 1970 ja vaunut 1960-luvulta. Toimii. Kuva: Mikko Manka

3

Ruotsin opiskelu kouluissa kuuluu mieltä kiihottaviin aiheisiin. Pistänpä lähestyvän Svenska dagenin kunniaksi lusikkani soppaan ja totean, että ruotsin opiskelu ja Suomen kaksikielisyys on mainio juttu, parasta juuri nyt. Ruotsin osaaminen avaa ovia länteen ja yhdistää yhä Suomea Pohjoismaihin, jopa näin englannin valta-aikana.

Pelkällä kouluruotsilla pärjää naapurimaassa yllättävän pitkälle ja samalla huomaa, kuinka paljon yhteistä meillä Ruotsin kanssa on – kielen lisäksi. Ja jo pelkästään Suomen ruotsinkielisen vähemmistön ja maamme kaksikielisyyden juhlistamiseksi kannattaa siniristilippu nostaa ylpeänä salkoon ylihuomenna 6.11.

4

Tove Janssonin ensimmäiset Muumi-kirjat ovat yllättävän kovaa kamaa! Ajattelin korjata sivistymättömyyteni – edes siltä osin kuin mahdollista – ja treenata samalla vähän ruotsia ja niinpä aloin kuunnella alkuperäis-Muumeja Mark Levengoodin lukemina äänikirjoina. Varsinkin ensimmäinen seikkailu, Småtrollen och den stora översvämningen (Muumit ja suuri tuhotulva, 1945), oli epäsovinnaisuudessaan mainio: perheensä jättänyttä ja seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa etsitään; karkkia syödään niin paljon, että maha ja hampaat tulevat kipeäksi ja lopulta suoritetaan näyttävä search & rescue -operaatio marabulla ratsastaen.

Ja muissakin alkupään Muumi-kirjoissa on poikkeuksellista särmää. Levengood kruunaa kuuntelukokemuksen erinomaisena kertojana.

5

Matkustamisen ja matkailun historiassa on monia erikoisuuksia. Yksi tällainen on 1950-luvulla alkanut ja 1970-luvun lopulle jatkunut Hippie trail. ”Hippipolulla” tarkoitetaan erilaisia reittiverkostoja, joita pitkin länsimaiset nuoret matkustivat maata pitkin Euroopasta mystiseen ”itään”, pääasiassa Intiaan, Nepaliin ja osin Australiaan asti. Pääreitti kulki Turkin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kautta, mutta osa matkalaisista poikkesi myös Libanoniin ja Syyriaan. The Beatlesin vierailu Maharishi Mahesh Yogin luokse lisäsi entisestään kiinnostusta eksoottiseen itään ja matkaan lähtijöiden määrä kasvoi merkittävästi.

Kysynnän kasvaessa hippipolulle syntyi myös erilaisia matkatoimistoja tai liikennöitsijöitä, kuten varsin osuvasti nimetty Magic Bus. Reitistön historiasta on kirjoitettu myös useampia kirjoja: Tutkimuksellisen otteen asiasta kiinnostuneille tarjoaa Sharif Gemien ja Brian Irelandin The Hippie Trail, mutta etenkin Rory MacLeanin matkakirja, Magic Bus: On the Hippie Trail From Istanbul to India, on matkakirjan ja kevyen historiikin sekoituksena hauskaa luettavaa. MacLean esimerkiksi kertoo, kuinka bussien surkea kunto ei haitannut, kunhan matkalaiset olivat vain aamusta lähtien tarpeeksi pöllyssä. Ulkoisen matkan lisäksi nuoret matkaajat olivat useimmiten myös sisäisellä matkalla, jossa huumeiden merkitys oli olennainen.

Hippipolku sulkeutui lopulta Iranin ajauduttua vallankumoukseen ja Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin. Nykynäkökulmasta ajatus kukkaisväestä Kabulissa tai Iranin maaseudulla tuntuu kaukaiselta, vaikka ajallinen etäisyys on vain muutamia vuosikymmeniä.

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua