Kuvat: matovaltonen.com / Docendo
KIRJAT | Keikkalavoilta mobiilibisneksien kautta vuoristoradan jarrumieheksi päätynyt Mato Valtonen on menettänyt omaisuutensa monta kertaa, mutta pannut aina uutta matoa koukkuun. Uutuuskirja kertoo monitoimimiehen vauhdikkaan elämäntarinan arvoisellaan tavalla.
”Valtonen ei ylpeile saavutuksillaan eikä katkeroidu varastetuista ideoistaan, sillä hänkin on ammentanut niitä maailmalta.”
ARVOSTELU
Mato – Hullunrohkea monitoimielämä
- Kirjoittaneet Vesa Kontiainen, Kjell Starck ja Mato Valtonen.
- Docendo, 2021.
- 560 sivua.
”Siitäkin reissusta saisi vaikka kirjan”, elämäkerroissa nynnyillään, kun on kerrankin elämässään uskaltanut tehdä jotakin. Mato Valtonen ei halveksu lukijoita tällä tavalla. Mato – Hullunrohkea monitoimielämä -kirjassa (Docendo, 2021) hän muistelee reissuja, joilla on sattunut ja tapahtunut – ja paljon. Loistavalla tarinankertojalla riittää kerrottavaa.
Valtonen on ehtymätön idealinko, jolla riittää kykyä ja pokkaa toteuttaa hulluimmatkin päähänpistot. Ne tekivät Sleepy Sleepersistä Suomen suosituimman bändin ja veivät Leningrad Cowboysit maailmalle. Keikkalavoilta mobiilibisneksien kautta vuoristoradan jarrumieheksi päätynyt monitoimimies on menettänyt omaisuutensa monta kertaa, mutta pannut aina uutta matoa koukkuun. Uutuuskirja kertoo Valtosen elämäntarinan arvoisellaan tavalla.
Kjell Starck ja Vesa Kontiainen ovat lyöneet nauhurin eteen ja antaneet Madon tarinoida. Suurin urakka on ollut yksityiskohtien tarkistaminen niin, että tarinat uskaltaa painaa kirjaan.
Valtosen kyydissä kaahataan puoli vuosisataa. Sleepy Sleepersistä jalostuu Leningrad Cowboys, joka toteuttaa haaveen maailmanvalloituksesta. Pottuilupuhelin ja bändin kotisivut poikivat maailman ensimmäisen matkapuhelinpalvelun WapIT:n. Bändin ja yrityksen konkursseista piittaamatta Mato ideoi, laittaa liikkeelle uusia yrityksiä, kiertää puhujana ja kerää kiekkokaukalossa sekä pappatunturikolonnassa miljoonia hyväntekeväisyyteen.
Lavalle karmit kaulassa
Jos elämälle hakee vertauskuvaa Särkänniemestä, niin välillä joutuu karusellin kieputukseen. Mato on painanut koko elämänsä Tornadolla. Täysillä ja ilman turvakaaria.
Valtosen korkeakoulu oli Sleepy Sleepers. Vuonna 1974 perustettu huumoribändi oli toistakymmentä vuotta maan suosituimpia sekä keikkasuosiolla että levymyynnillä mitaten.
Kekkoslovakian harmauteen ja hissutteluun kyllästyneet Mato Valtonen ja Sakke Järvenpää kiersivät maailmalla ja imivät ideoita. Voimakaksikko loi bändin, joka pöllytti pysähtyneisyyttä ennenkokemattomilla performansseilla. Lavalle mentiin karmit kaulassa ja kaikki tehtiin isosti. Kriitikot haukkuivat, vanhemmat paheksuivat ja tiukkapipoisimmat poliitikot vaativat, että rienaus pitäisi kieltää lailla.
Sleepy Sleepersin levyt eivät olleet suuria säveltaiteen mestariteoksia, vaan pikemminkin kertakäyttövitsejä, joissa pilkattiin ajan hittejä ja ilmiöitä. Kappaleet venytettiin kitarasoololla biisin mittaan ja albumit LP:n mittaan kappaleiden välissä kuulluilla levottomilla jutuilla. Tajunnanvirta nauratti silloin, mutta nyt se tekee nostalgiatripin nuoruusvuosiin melkein mahdottomaksi.
Sleepy Sleepers toimi Pahkasika-hengessä: ”Kertokaa meille, mikä teille on pyhää, niin teemme siitä pilkkaa seuraavassa numerossamme.” Finnhits-aikakauden hitit olivat maailmalta varastettuja käännöksiä. Sleepy Sleepers toimi samoin, ja teki siinä sivussa pilkkaa iskelmätähdistä. Suurin menestys oli Matti ja Teppo -levy.
Esipelle antaa muillekin uskallusta
Mato Valtonen ei ole suuri säveltäjänero eikä rokkilavojen Chris Cornell. Mutta hän on ehtymätön idealinko, jolla riittää kykyä ja pokkaa toteuttaa hulluimmatkin päähänpistot. Kun yli kymmenhenkiseksi paisunut bändi keksi tehdä levytysreissun maailmalle, Valtonen hankki tarvittavat sponsorit. Jos lentoyhtiö nihkeili ja vetosi lentopetrolin kalleuteen, Valtonen marssi öljy-yhtiöön ja puhui polttoaineet sieltä.
Järjestelyt eivät taanneet huipputoteutusta. Joistain levytysreissuista tuli hupiretkiä, joiden tuotoksia ei koskaan julkaistu tai olisi pitänyt julkaista. Mutta mahtavia tarinoita reissuista syntyi.
Mato Valtonen löysi lavalla roolinsa. Ahdasmielisessä ja ankeassa ympäristössä tarvitaan esipellejä. He murtavat jäätä, vapauttavat tunnelmaa ja antavat esimerkillään muillekin uskallusta panna itseään likoon. Sleepy Sleepersin seremoniamestari tuli kehitelleeksi oman stand up -shown’n, joka koostui pöhelöistä vitseistä, mutta ennen kaikkea tilannekomiikasta. Hän laukoi totuuksia, joille naurettiin vedet silmissä.
Kaikille Sleepy Sleepers ei ollut hyvä koulu. Välillä myös paitsi tapahtui, myös sattui. Pullosta päähän saaneen roudarin silmä putosi poskelle ja toinen sammui tielle, mutta selvisi rekan yliajosta lähes naarmuitta. Vuosien varrella entisiä soittajia ja roudareita on haudattu toista tusinaa.
Valtosen kammoksuma ankeus konkretisoitui kahdessa radiokanavassa. Kun Ylen monopoli mureni ja paikallisradiot toivat väriä eetteriin, Mato ja Sakke pääsivät irti. Radio Cityn kolmetuntinen Pullakuskit-lähetys keräsi valtavasti kuulijoita, mutta myös kritiikkiä. Työnantajajärjestöt ja koulut vetosivat, että ohjelma pitäisi siirtää pois päiväajasta, koska se laski työtehoa ja aiheutti poissaoloja.
Leningrad Cowboys vei maailmalle
Sleepy Sleepers ei ollut taloudellisesti kovin kestävä idea, sillä suureksi paisuneen lauman keikka- ja levytysreissut nielivät rahaa. Mutta tottahan kaikki hyvät tyypit piti bändiin saada.
Kasassa oli bussilastillinen kaheleita, joita ei tarvinnut yllyttää käytännön kepposiin. Hulvaton meininki houkutteli huippumuusikoita sapattivuoden viettoon ja hauskanpitoon. Albert Järvisen, Dave Lindholmin tai Costello Hautamäen kaltaiset legendat eivät kohentaneet bändin uskottavuutta, vaan ennemminkin bändi lokasi muusikoiden mainetta.
Riveissä vieraili myös ulkomaalaisvahvistuksia, ja maailmalla äänitetyistä levyistä julkaistiin englanninkielisiä versioita. Kauan haaveiltu maailmanvalloitus toteutui Aki Kaurismäen kanssa tuunatulla tyylillä: tötteröt otsalla ja pitkäkärkisissä spittareissa. Leningrad Cowboysin musiikkivideot ja 1989 valmistunut Leningrad Cowboys Go America -elokuva tekivät ryhmästä ensin Keski-Euroopan kulttisuosikin ja sitten suurten festareiden vetonaulan.
Maine betonoitiin kesäkuussa 1993, kun Leningrad Cowboys esiintyi Senaatintorilla 70 000 -päiselle yleisölle Puna-armeijan kuoron kanssa. Tötterötukkien kanssa lavalle nousi 160 venäläislaulajaa, soittajaa ja tanssijaa. Absurdi idea olisi ollut mahdoton viisi vuotta aiemmin tai kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta vuonna 1993 ajoitus oli kohdallaan. Jättikonsertti symboloi sekä lama-ajan että kylmän sodan päättymistä.
Total Balalaika Show poiki 60 yhteisesiintymistä Puna-armeijan kuorolaisten kanssa ja arvokkaita yhteistyökumppaneita. Leningrad Cowboysista tuli talon bändi Nokian bileissä.
IT-miljonääristä vuoristoradan jarrumieheksi
Mato Valtonen hyppäsi Sleepy Sleepersistä vuonna 1998, kun tulilla oli liian monta rautaa. Leningrad Cowboysista oli kasvanut iso bändi, jonka toimistoa Valtonen yritti pyörittää Amerikan autoja ja moottoripyöriä maahantuovan H-D Centerin rinnalla. Lisäksi hoidettavana oli studio, ravintoloita ja texmex-tuotteiden maahantuontia. Vireillä oli perhepuisto Oittaalle ja leffaprojekteja Kaurismäen veljesten kanssa. Lisäksi Mato tähditti Ylen kanavilla nähtyä venäjän kielikurssia ja junaili Pietarinkadun Oilersin hyväntekeväisyysotteluita sekä Pyhä Unplugged -festaria.
Mutta eniten aikaa vei WapIT-yritys. Mato hurahti netin mahdollisuuksiin bändin kautta. Leningrad Cowboysin kotisivuja ja nettikauppaa askarrellessaan hän törmäsi propellipäihin, joiden kanssa netin mahdollisuuksia saattoi jalostaa pidemmälle.
Mato kauppasi kännykkäoperaattorille idean tekstiviestien avulla käytettävästä AskIT-palvelusta. Sen kautta sai uutisia ja hyötytietoa, mutta suosituimpia olivat Jope Ruonansuun vitsit.
Maailmalle kaupattu palvelu toimi WapIT-yrityksen esivaiheena. Maailman ensimmäinen mobiilipalveluyritys herätti valtavaa innostusta. Nopeasti kasvanut firma työllisti toistasataa ihmistä ja laajeni maailmalle. WapIT ei ollut ei ollut jäämässä ohimenevän Wap-teknologian vangiksi, vaan visiona oli tuoda netti luuriin sellaisena kuin se nykyisin ymmärretään.
Maailmanvalloitus päättyi IT-kuplan puhjettua. Valtosen kymmenien miljoonien arvoinen omistusosuus muuttui konkurssin myötä arvottomaksi. Mato tuuletti päätään kaksi kesää Linnanmäen vuoristoradan jarrumiehenä.
Omaisuus meni monta kertaa
Mato Valtonen on mies, jota Matti Nykänen kehotti aikuistumaan. Mies itse väittää, että Sleepy Sleepersin rankin vaihe rauhoittui, kun bändiin liittyi naisia. Viimeistään lapsien myötä Mato uskoi jättävänsä murrosiän taakseen ja laittavansa talousasiat kuntoon.
Mutta eivät kierrokset hiljenneet, vaan pelikenttä laajeni. Valtonen oli uinut sujuvasti bisnesympyröihin jo bändejä luotsatessaan, ja viimeistään nettibisnesten myötä hän liittyi sikariportaaseen. Tempaukset toteutettiin hieman hallitummin. Herraseurue päristeli poliisien ja huoltoautojen saattamana moottoripyörillä Meksikon halki ja sitten jatkettiin pienemmällä porukalla Kuubaan. Siellä ajeltiin museojunalla sokeripellolle, josta korjattiin satoa ruostuneen traktorinromun kyytiin. Sillä huristeltiin tehtaaseen, jossa laskettiin juuri puristettua sokerilientä rommin sekaan. Eivät lantringit itsestään synny.
Mato Valtonen kuvataan Aku Ankan kaltaisena sympaattisena sankarina, jota elämä kolhii. Omaisuus on mennyt monta kertaa. Lama ja IT-kuplan puhkeaminen osuvat juuri kriittiseen hetkeen ja vievät alta sijoitusasunnon ja firman. Kaatosade jätti juhannusfestarista jättivelat ja bändin taustayhtiön konkurssi toi ulosottomiehen ovelle.
Valtonen suhtautui epäonnistumisiin epäsuomalaisella tavalla. Hän ei vajonnut itsesäälissä maan alle, vaan kirjoitti kirjan ja jakeli haastatteluita kaikille kiinnostuneille.
Lyhyeksi jääneen IT-miljonäärivaiheen jälkeen 3 000 bändi- ja 1 500 puhujakeikan koulimasta esiintyjästä tuli maan suosituin puhuja ja bisnesenkeli, joka auttaa uusia kiinnostavia yrityksiä alkuun pienellä rahoitusosuudella ja suurella luovuusmyrskyllä.
Valtonen ei yritä opettaa ja julistaa, mitä on koheltamisen ja konkurssien ohessa oppinut. Hän tarjoaa vain yhden tärkeän ja yleispätevän elämänohjeen ja johtamisopin: älä ole mulkku ja vältä mulkkujen seuraa. Oppi jalostui WapIT-vuosina, kun yritys kilpaili koodareista ja muista nettiajan osaajista. Palkkaa ja palkitsemistakin tärkeämpi sitouttamiskeino oli hyvä meininki.
Monesti edellä aikaansa
Sleepy Sleepers oli Suomen suosituin bändi ja Leningrad Cowboys ensimmäisiä vientitoivoja, joka soitti maailmalla jopa kymmenien tuhansien yleisöille. Vuoden 1994 MTV Video Music Awardsissa muun muassa Aerosmith, The Smashing Pumpkins, The Rolling Stones, Green Day ja Beastie Boys lämmittelivät sille lavaa.
Valtosen IT-yritykset ovat avanneet polkua suomalaiselle menestystarinalle. Hän on luonut ja tuonut uutta myös ravintoloilla, lippukaupalla ja lukemattomilla muilla yrityksillä. Värikkäillä hyväntekeväisyystempauksilla on taottu miljoonia apua tarvitseville.
Monesti Valtonen on ollut edellä aikaansa. Esimerkiksi Kiinaa vastaan kaavailtu karaokemaaottelu ei toteutunut, kun suomalaisyrityksissä ei vielä tajuttu, millainen arvo sadoilla miljoonilla kiinalaiskatsojilla olisi ollut. Jotkut ideat ovat jääneet toteutumatta, koska aikaikkuna on ehtinyt sulkeutua. Siksi Leningrad Cowboysia ei nähty Puna-armeijan kuoron kotikentällä Punaisella torilla.
560 pienellä printatulla sivulla ja kuvaliitteissä vilistää maan ja maailman tähtiä sekä merkkihenkilöitä. Valtonen ei ylpeile saavutuksillaan eikä katkeroidu varastetuista ideoistaan, sillä hänkin on ammentanut niitä maailmalta. Mato ymmärtää myös sen, että hän on maineensa vanki, jonka tekemiset helposti sivuutetaan.
Kaikkien uraa ei ole mitätöity samalla tavalla nuoruusroolien vuoksi. Veskua pidetään Uuno Turhapurosta huolimatta kansallissankarina.
Madonkin maineenpalautukselle on vielä aikaa, sillä 67-vuotias luovuuden asiamies ja liike-elämän monitoimimies alkaa vasta varttua presidentin ikään. Ilmeisesti uutuusteos ei ole kuitenkaan vaalikirja, sillä Valtonen on ollut perustamassa omaa Joulupukin valtiota Rovaniemelle. Merkittävimmät yhteiskunnalliset avauksensa kaupunginvaltuutettuna ja varakansanedustajanakin piipahtanut Valtonen teki jo Sliippari-aikoinaan, kun hän vaati ”kaljaa kioskeihin” ja ”jenkit pois Amerikasta”.
Mato sai arvoisensa teoksen
Kirjastojen varastetuin kirja Jytinää Eestissä kertoi Sleepy Sleepersin tapahtumantäyteisestä taipaleesta. Uutuuskirja ei raportoi kaikkia tempauksia samalla tarkkuudella kuin bändihölmöilyn klassikkoteos. Mutta ei niitä myöskään lakaista maton alle, vaikkei kaikista alkuaikojen kohelluksista voikaan olla ylpeä. Sleeppari-kirjassa korostui virkavallan kanssa käyty paini, joka oli vielä tuoreessa muistissa. Kekkosen ajan Suomessa bändistä tuli poliisien silmätikku, ja huviluvissa saattoi olla erillismaininta, ettei sen esiintymistä sallita.
Kalle Isokallion Uutta Matoa koukkuun -kirja täydensi Mato-tarinaa bensankatkuisilla manageriseikkailuilla moottoripyörätaiteilija Arto Nyqvistin kanssa.
Valtonen on myös itse kirjoittanut kymmenen kirjaa muun muassa luovuudesta, alkoholista ja WapIT-yrityksen noususta ja tuhosta. Hän on koonnut kansiin keikkabussien puujalkavitsejä ja viinalastissa tulliin ajavien selityksiä sekä julkaissut kuvakirjan vanhoista autoista ja viimeksi ympäristöaiheisen satukirjan. Sen innoittajana toimi jäätikköseikkailuilla nähty ja koettu luonnon tuho.
Hullunrohkea monitoimielämä niputtaa ansiokkaasti Mato Valtosen värikkäät elämänvaiheet. Tarinoiden varaan rakentuvan kirjan muoto on takovassa toistuvuudessaan toimiva. Ensin lyhyt johdatus tapahtumiin ja sitten suuri mutta. Kaikki ei mennytkään ihan putkeen, sitten tapahtui outoja, siinä kävi sitten niin, sitten koettiin yllättäviä ongelmia…
Myös kirjan iso kaari noudattaa samaa mallia. Mato Valtonen syntyi ja varttui nuorukaiseksi, kunnes alkoi tapahtua ja kunnolla.
Hulvattomat ideat ja tarinat kerrotaan pääosin Valtosen äänellä. Turbotahtinen kiito katkeaa kuitenkin välillä, kun kirjoittaja listaa levyn tai kiertueen muusikot, myyntitilastot, esiintymisareenat, jukeboksin soittolistat ja televisiovisiitit. Kirja olisi vielä imevämpi, jos numerot ja faktat olisi erotettu ja taulukoitu lukujen loppuun. Toinen nillityksen aihe liittyy kanteen: kirjan kullattu nimi kuluu näkymättömiin, kun yrittää kannatella järkälettä hekotuksessa hikoavin käsin.
Tommi Liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.