Kuvat: Like / Anna-Liisa Nikus
KIRJAT | Inga Maggan kolmas romaani on parhaimmillaan liikkuessaan pohjoisen erämaissa ja seuratessaan päähenkilöidensä perhe-elämää Rovaniemellä.
”Välillä toivon, että kirja vain jatkuisi ja jatkuisi.”
ARVOSTELU
Inga Magga: Näkymätöntä kultaa
- Like, 2026.
- 300 sivua.
Asser etsii lähes pakonomaisesti kultaa ja saa siinä sivussa erämaiden ja pohjoisen yksinäisyyttä. Ei ole ihan varma, kumpi on hänelle tärkeämpää.
Mirjam tuntuu hyväksyvän miehensä kullankaivuumatkat, mutta on hänellä omakin elämä, josta ei pidä meteliä.
Molempien salat tulevat esiin vähitellen.
Lapsia on kaksi, Rim ja Ringo, molempien nimillä on oma hauska tarinansa. Pienen perheen odottaessa toista lasta Asser kipuili sen kanssa, saako tästä toivoa tervettä, tai sellaista, joka kehittyisi samaan aikaan ja samalla tavalla muiden lasten kanssa.
Näkymätöntä kultaa (Like, 2026) kertoo perheen tarinaa 1960-luvulta lähes meidän päiviimme asti. Perhe ei tarkoita pelkästään äitejä, isiä ja lapsia, vaan on laajempi käsite. Huolehditaan niistä, jotka jäävät yksin.
Näkymätöntä kultaa on parhaimmillaan liikkuessaan pohjoisen erämaissa Asserin kanssa ja seuratessaan tämän ja Mirjamin perhe-elämää Rovaniemellä.
Henkilökuvaukset antavat ihmisilleen kasvot ja äänen, he tuntuvat todellisilta ja heidän elämäänsä seuraa mielellään. Välillä toivon, että kirja vain jatkuisi ja jatkuisi.
Sen sijaan Mirjamin ja Asserin puolisalaisuudet ihmissuhteissa ja elämäntapahtumissa jäävät lukijalle melko hämäriksi; enemmänkin ne rikkovat kokonaisuutta kuin antavat sille jotakin. Kaikki se, mikä tapahtuu avoimesti ja auki kerrottuna tempaa mukaansa, muu harmittavasti vain hämmentää.
Näkymätöntä kultaa on Inga Maggan kolmas romaani.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.
Mökin kätkemä salaisuus avaa silmät – arviossa Iisa Pajulan Pehmeitä kohtia
KIRJAT | Iisa Pajula pohtii esikoisromaanissaan kiellettyjä rakkauksia ja miettii, voiko äidille antaa vihdoin anteeksi, kun itse toistaa lähes samanlaista rakkauden kaavaa.