Kuva: Reuna
KIRJAT | Risto Malinin kolmas dekkariromaani yhdistelee historiaa ja fiktiota; keksityt henkilöt kietoutuvat Suomen todelliseen historiaan.
”Tarinapoukkoilee ja polveilee ahkerasti nykyhetken ja 1970-luvun välissä.”
ARVOSTELU

Risto Malin: Torpeedoryhmä Kymijoki
- Reuna, 2025.
- 237 sivua.
Torpeedoryhmä Kymijoki (Reuna, 2025) on ensimmäinen lukemani Risto Malinin kirja. Tiesin, että Malinin tarinat sijoittuvat erityisesti Kymenlaakson keskiosiin, Kymijoen varrelle, josta sattumoisin olen itsekin kotoisin.
Historiaa ja fiktiota yhdistävä dekkari oli sekin itselleni uutta. Vaikka kirjan alkusivuilla selitetään, mitkä historian tapahtumat tulevat kirjassa olemaan totta ja mitkä keksittyjä, piti minun silti aina välillä palata alkusivuille ja tarkistaa, onko lukemani totta vai tarua. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat keksittyjä, mutta heidän tarinansa kietoutuu kuitenkin oikeaan, tapahtuneeseen Suomen historiaan.
Taistolaisuudella on tarinassa ja juonessa suuri merkitys. Vaikka 1960- ja 1970-luvun Suomen historia on jotakuinkin hallussa, hyökkää se välillä päälle kuin vihainen koira. On vaikea sisäistää heti kaikkea lukemaansa, koska se vaatii niin pohdintaa kuin todenperäisyydenkin tarkistamista. Kirjan lukeminen on hidasta.
Arvostan kuitenkin suuresti kirjoitustyyliä, jossa kirjailija jaksaa tutkia jotain aihetta syvällisesti. Malinin on täytynyt tehdä mittava tutkimustyö kirjan pohjaksi. Dekkariksi en silti osaisi tätä kirjaa ensisijaisesti mieltää, vaan historialliseksi romaaniksi. Risto Malin on itse kertonut haastattelussa, että hänen kirjojensa sisällöstä ”60 prosenttia on hömppäasioiden historiaa ja loput silkkaa dekkaria”.
Torpeedoryhmä Kymijoki poukkoilee ja polveilee ahkerasti nykyhetken ja 1970-luvun välissä. Vilmalotta Henrikssonilla, joka on seikkaillut jo Malinin aiemmissakin kirjoissa, on nykyajan kuvauksessa kuitenkin kohtuullisen pieni rooli. Toki Vilmalotan rakkauselämällä ja sukulaisuussuhteilla tuodaan ulottuvuutta tarinaan, mutta oikea päähenkilö on mielestäni tarinan murhan uhri Zoja. Ehkä nyt olisi kuitenkin aika tutustua Vilmalotta Henrikssoniin Malinin edellisissä ja tulevissakin kirjoissa. Nuoria naisdekkareita on aika harvassa.
Petra Stolt
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Oikeudenkäyttöä Vanhan Rooman tapaan – arviossa Ciceron Milon puolesta
KIRJAT | Vanhan Rooman ajoista ja roomalaisten oikeusajattelusta kiinnostuneelle teos on pikku helmi: näin he siis puhuivat totuutta venyttäen ja vanuttaen.
Anton Montin Ultrat vie italialaisen jalkapallomaailman sairauksiin
KIRJAT | Jalkapallon pimeää ja intohimoista marginaalia kuvaava teos Italian stadioneilta ja niiden liepeiltä.
Cristina Gufén 99 kirjettä Kafkalle liikkuu ihmisenä olemisen ytimessä ja rajamailla, tietoisuuden ja tunteiden unenomaisessa maailmassa
KIRJAT | Lukijan kannattaa antautua rohkeasti vapaaseen pudotukseen ja solahtaa Gufén tekstin pyörteisiin. Helppoa se ei ole, mutta sitähän ei ajattelu yleensäkään ole.
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.




