LEVYT | Äkäistä hardcorea thrash metal -mausteilla soittava Kovaa rasvaa vetää turpaan synkissä maisemissa.
”Yhtyeen suurin haaste on erottua massasta.”
Kovaa rasvaa -yhtyeen biisien synkkyys ja monen kappaleen alun laahaavuus saa seitsemän kappaleen Tasaluvulla tulevaisuuteen -levyn (Svart, 2021) kuulostamaan paikoittain vähän siltä kuin laittaisi 33-nopeuksisen rockvinyylin pyörimään 45 kierroksen nopeudella. Biisien pituudetkin sopisivat teemaan. Eli: kiihkeää, lyhyttä, päällekäyvästi huutavaa tummaa aggressiopurkausta. Jopa Herkänherkkä-nimisestä biisistä on vaikea kaivaa mitään nimenmukaista. Vereslihaa siinä toki on.
Helsinki–Turku-akselille rakentuva nelikko soittaa tinkimätöntä hardcorepunkia, jota yhtye kertoo pyrkineensä siirtämään thrash metalin suuntaan. Tällä albumilla ”rässin” ja ”hooceen” painopiste on kuitenkin edelleen hardcoren puolella. Ehkä päätösraita Jää peittää kaiken kulkee lähimpänä metallin maisemia alkusoitossaan.
Kovaa rasvaa -yhtyeen suurin haaste on erottua massasta. Edes nelikon huutajan Kertun äänen kiukkuinen turpaanveto ei ole mitenkään ennen kuulematonta, vaikkei rähinässä sinänsä mitään moittimista ole. Biisikynä kulkee lajityypille totuttuja latuja, vaikka ne rässivivahteet ja pienet mausteet ovat ihan toimivia.
Marssitahdille rakentava puolentoista minuutin avausraita Rasva Militia käynnistyy komeasti. Viipyilevä pohdiskelu syöksyy viimeiseksi 20 sekunniksi huudon syliin ja toimii muodossaan kelpo introna koko paketille.
Minuutin kestävä Säännöt tarttuu huutoon kaksin käsin heti alusta lähtien eikä jää pohdiskelemaan vaan reuhaa sata lasissa. Herkänherkkä murisee hetken alussa ja paiskoo sitten kaikkea muuta kuin herkästi. Turpaan tulee ihan kunnolla!
Ankeampia aikoja nostaa peukun hiukan pohdiskelevimmilla soittokäänteillään ja metalliriffien ja huudon hengittävällä vuoropuhelulla. Rässiä on myös Turhaa roskaa -raidan soitossa, biisin töksäyttelevän yksisanaiset kohdat nousevat esille. Happamen marjan synkeä alkunäppäily ja taustalle haudattu huuto sukeltaa komeasti meuhkaan: ”sylkäisen ulos happamen marjan”. Puolitoista minuuttia on Kovan rasvan tapauksessa pitkä mitta biisille.
Jää peittää kaiken hyödyntää hienosti alkurässeilystä lähtevää syöksyä huutoon ja kaahaukseen. Raskaasta ja äkäisestä soitostaan huolimatta Kovaa rasvaa osaa pitää huudon sen verran pinnassa, että lyriikoista saa suurimman osan ajasta selvää. Tasaluvulla tulevaisuuteen on ihan kelpo annos kipakkaa kaahausta hardcorehampaan kolotukseen.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
