Elling (Robin Svartsröm) ja Kjell Bjarne (Santtu Karvonen) saavat sosiaalihoitajalta (Minna Suuronen) kaupungin asunnon avaimet.

Aluksi näytti siltä, että traditioksi muodostunut Suomenlinnan kesäteatterireissu ei onnistuisi tänä kesänä. Teatterit peruivat esityksiään ja niin teki Ryhmäteatterikin. Heillä oli valmisteilla Seitsemännen portaan enkeli, joka ei laajoine näyttelijäkaarteineen soveltuisi pandemia-aikaan. Tilalle otettiin intiimi, kolmen näyttelijän varassa rakentuva ja norjalaisen tunnetun romaanin pohjalta sovitettu draama Elling, jota on nähty niin teatterilavoilla kuin elokuvasovituksenakin.

Tarina kertoo kahdesta mielenterveyskuntoutujasta Ellingistä (Robin Svartsröm) ja Kjell Bjarnesta (Santtu Karvonen), jotka jakavat asunnon ja yrittävät kerätä rohkeutta astua sairaalajakson jälkeen oikeaan maailmaan. Se iskee aiheeltaan jotenkin katsojan tuntoihin, hänen käkötettyään koko kevään neljän seinän sisällä pelkäämässä ulkopuolella vaanivaa virusta. Samalla se jatkaa oivasti Suomenlinnan toissakesäistä kesänäytelmää Yksi lensi yli käenpesän, joka sijoittui mielisairaalaan.

Näytelmä alkaa, kun sosiaalihoitaja (Minna Suuronen) saattelee Ellingin ja Kjell Bjarnen psykiatrisesta sairaalasta heidän uuteen omaan asuntoonsa, jonka Oslon kaupunki on heille myöntänyt. Nyt pitäisi oppia elämään omillaan. Kaikki ei mene nappiin.

Aikuisviihdelinjan katselu tuo jättilaskun ja kiistaa syntyy siitä, kumpi joutuu menemään ruokakauppaan. Ellingille ulkopuolinen maailma on pelottava: siellä on tulvia, vaarallisia tilanteita ja tartuntatauteja. Sosiaalihoitajan tehtävä on usuttaa miehet hankkimaan oikeita elämänkokemuksia ja uskaltautumaan ihmisten ilmoille. Tästä uskaltautumisesta tuleekin näytelmän teema.

Rakenne toimii ajallisesti eteenpäin hyppien, lomittaen siihen kertojana toimivan Ellingin muistot sairaala-ajalta. Vähitellen jämähtäneeltä tuntuvaan asuntotilanteeseen alkaa rakentua siipitiloja ulkomaailmaan.

Elling haaveilee olevansa runoilija. Kjell Bjarnen pään täyttävä kiinnostuksen kohde on seksi, mitä hän ei ole tosin koskaan päässyt kokeilemaan. Vähitellen kumpikin pääsee, jos ei nyt suoraan tavoitteeseensa niin kuitenkin alkumatkalle sitä kohti. Sosiaalihoitajakin raottaa ammattikuortaan ja paljastaa yksityiselämänsä surut. Ja mieskaksikko saa ei vain yhden, vaan kaksi kissaa!

Elling ja Kjell Bjarne uskaltautuvat ravintolaan syömään läskisoosia. Minna Suuronen nähdään useissa rooleissa, kuten tarjoilijoina.

Näytelmän ansio on se, että katsoja alkaa unohtaa kyseessä olevan kaksi mielenterveyskuntoutujaa. Elling ja Kjell Bjarne alkavat olla kuin kuka tahansa meistä, ja heidän ongelmansa tuttuja. Ketä nyt ei pikkuisen pelottaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, vielä enemmän näin tautisina aikoina. Ja sinkkuvaltaisissa kaupungeissa tuskailee moni toisen kohtaamisen ongelman kanssa. Myös ystävyysdynamiikka rakentuu oivallisesti: kun toinen alkaa saada asunnon ulkopuolista elämää, alkaa toinen näyttää mustasukkaisuuden oireita.

Tavallista pikaisemmin pystyyn pistetty näytelmä ansaitsee kiitosta jo siitä, että se on saatu tehtyä. Lyhyehkön valmisteluajan piikkiin mennee kuitenkin, että joistakin esiin nousevista tilanteista olisi voinut saanut enemmänkin irti. Elling esimerkiksi ilmaisee parissakin kohtauksessa olevansa tiukka sosialidemokraatti. Mutta mitä se tarkoittaa laajemmin näytelmän maailmassa ja siitä nousevissa teemoissa? Tai näytelmän pohjoismaisen kansankodin maisemassa?

Lavastuksena on miesten oslolainen kerrostaloasunto, geneerinen kaupungin vuokrakämppä. Välillä se muuntuu pöydän siirrolla ja parilla rekvisiittatarvikkeella niin sairaalaksi, ravintolaksi kuin runoilijoiden suosimaksi taidekahvilaksikin. Dialogissa on 1990-luvun romaanin ajankohtaisviitteet muutettu Ellingin seuraamaksi Therese Johaugiksi.

Kaveruus, ystävyys on se teema, joka näytelmästä jää käteen. Ja sitä näyttämöllä – ja tosielämässäkin – tietysti ilmaistaan usein fyysisesti. Tosin korona-aikana Svarström ja Karvonen halaamassa toisiaan hieman häkellyttää aluksi ja katsoja jää pohtimaan, millaisen valmisteluprosessin kautta näihin ratkaisuihin on päädytty.

Näytelmä toimii taitavien näyttelijöiden voimalla. Kaikki kolme tekevät ammattitaitoista työtä. Svarströmille sopii pedantin Ellingin rooli ja Santtu Karvonen on omillaan sottaisena ja läskisoosia rakastavana Kjell Bjarnena. Minna Suurosen osalle jää ylireippaan sosiaalihoitajan lisäksi näytellä sairaalatakaumien hoitajaa, kahta eri tarjoilijaa ja Kjell Bjarnen ihmissuhdeyritelmää. Sekä Suuronen että Karvonen heittävät vielä huvittavat ja katsomon aplodit irrottavat stage-numerot norjalaisina runoilijoina.

Eija Niskanen

Lue Aksu Piipon arvostelu Tampereen Teatterin Elling-tulkinnasta marraskuulta 2019.

Elling

• Ryhmäteatteri. Esitykset Suomenlinnan kesäteatterissa.
• Ohjaus: Juha Kukkonen
• Käsikirjoitus: Axel Hellstenius, pohjautuen Ingvar Ambjørnsenin romaaniin Brodre i Blodet
• Näyttelijät: Robin Svartström, Santtu Karvonen, Minna Suuronen
• Ensi-ilta 16.7.2020. Esityksiä 5.9.2020 asti. Esityskalenteriin täältä.
• Näytöksiin myydään 1–6 hengen ryhmille numeroituja paikkalippuja, paikkoja rajoitetusti etäisyyksien varmistamiseksi. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua