Samuli Heimosen pedot nyt Himmelblaussa: ”Koira on ihmisen luomus ja olemassa vain ihmisen ansiosta”

Antti Lähde

Toivomus Samuli Heimosen taidenäyttelystä Pirkanmaalla on kuin vanhan vitsin linja-auto: odotat sellaisen ilmaantumista pienen iäisyyden, turhaan, ja sitten niitä tulee kaksi.

Heimosen kaikissa diskopallon väreissä loistavat mosaiikkisudet ovat vanginneet katsojia Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa tammikuusta lähtien. Suurikokoisista eläinmaalauksista enimmiltä osin koostuva näyttely Monesta yksi on avoinna enää tämän viikon, sunnuntaihin 19.5.2019 asti.

Asuit missä asuit, Kangasala ei ole ”liian kaukana”. Näyttelyn työt hätkähdyttävät toden teolla vasta kun niitä pääsee lähelle.

Myös hyeenaa ja pikkuisen tiikeriä

Heimosen toinen näyttely Pirkanmaalla on sekin jo alkanut. Tampereen Finlaysonin Galleria Himmelblaussa nähtävä kokonaisuus Mahdollinen susi on suppeampi vaan ei vähäisempi.

Taasko niitä susia ja koiria, kysyt? Totta hemmetissä!

Taimi (2019).

Näyttelyllä on sama nimi kuin gallerian pisimmälle seinälle ripustetulla 16-osaisella teossarjalla. Riviin asetettujen kuvien vasemmanpuoleisin on ilmiselvästi koira (Heimosen oma), oikeanpuoleisin puolestaan ilmiselvästi susi.

Rivin keskimmäisistä muotokuvista on vaikea sanoa.

– Sarjassa on useita mutaatioita ja polkuja. Iso linja sudesta koiraksi on olemassa, mutta seassa on myös hyeenaa ja pikkuisen tiikeriäkin. Olen siis lähestynyt muutosta todella väljästi, Heimonen kertoo.

Teossarjan työt ovat hillitympiä kuin Heimosen suuret ja näyttävät akryyli-ja öljymaalaukset. Niissä on käytetty hiiltä, kuivapastellia ja öljypastellia. Kuvat ovat piirretty paperille ja kehystetty lasin alle.

Kokonaisuus syntyi tavallaan puolivahingossa. Kun muotokuvia sekä susista että koirista ”alkoi syntyä”, Heimonen päätti ryhtyä ”kuromaan” kahden eläimen välistä tilaa umpeen hieman toisenlaisilla kuvilla.

– Alusta alkaen varsinainen aiheeni on ollut mielikuva sudesta enemmän kuin konkreettinen susi. Se on sallinut enemmän liikkumatilaa kuvallisessa mielessä, Heimonen sanoo.

– Näyttelyn nimi Mahdollinen susi liittyy sekin suden tunnistamisen vaikeuteen. Susi on hyvin lähellä koiraa geneettisesti ja tiettyjä rotuja myös ulkonäöltään. Näiden kahden väliin syntyy paljon välimuotoja ja liukumia.

Heimoselle jokainen koira on tietyssä mielessä ”mahdollinen susi”. Kesyinkin rekku kantaa yhä sisällään ”suden potentiaalia”.

– Se näkyy vaistoina ja tietynlaisena käytöksenä. Tässä mielessä yhtymäkohta villiin eläimeen on edelleen olemassa. Koira on kuitenkin ihmisen luomus ja olemassa vain ihmisen ansiosta. Yhteinen matkamme on ollut pitkä ja molempia hyödyttävä, Heimonen sanoo.

– Koirassa näkyy eniten juuri ihminen; ihmisen tavoitteet, estetiikka ja jopa ihmisen omat kasvot. Piirustussarjan yksi tavoite on näyttää myös tämä puoli.

Ramses (2019).

Lisää mosaiikkeja luvassa

Himmelblaun näyttelyn toisen puolen muodostavat Voimakenttä-teokset, jotka olivat esillä viime vuoden lopulla Oulun Galleria Harmajassa. Niissä sudet tuntuvat asuttavan jonkinlaista astraalitasoa, jossa aika ja paikka taipuu ja gravitaatioaallot saavat turkin pöllyämään.

Heimonen on kertonut saaneensa idean teoksiin katseltuaan avaruusaiheista televisiodokumenttia. Työt tuntuvatkin jopa viehättävän lapsenomaisilta mielikuvitteluilta siitä, miltä silmillemme näkymättömät avaruuden ilmiöt voisivat ”näyttää”.

– Olen pohtinut paljon tilaa, jossa maalausteni eläimet ovat. Monissa aiemmissa teoksissani tyhjä tila on ollut eräänlainen näyttämö, jossa huomio keskittyy vain itse aiheeseen. Paitsi että kyseessä on ollut konkreettinen näyttämö, tila on ollut myös mielen näyttämö. Tyhjä valkoinen tila on muistuttanut minua talvisesta järven jäästä ja valkoisesta loppumattomasta tyhjyydestä, jonne voi kuvitella mitä vain, Heimonen kertoo.

– Voimakenttä-näyttelyn teokset syntyivät halusta visualisoida ympärillämme tapahtuvia monimutkaisia, mutta omalle silmälle näkymättömiä asioita: painovoimaa, säteilyä, pieniä hiukkasia, magneettikenttiä, valon aallonpituuksia. Teoksethan eivät sinällään käsittele näitä ilmiöitä vaan halusin tehdä konkreettisesti näkyväksi sutta ympäröivän maailman, johon se aktiivisesti vaikuttaa.

Kaksi puolta, yksi kokonaisuus (2018).

Kimmo Pyykkö -taidemuseossa hurmanneet mosaiikkimaiset susikuvat kehittyivät juuri näistä kuvista. Heimonen aikoo vielä jatkaa mosaiikkiteeman kanssa ja viedä sitä pidemmälle.

– Tuntuu, että tämä oli vasta pintaraapaisu. Haluan yhdistää mosaiikkia ja maalaamista ennakkoluulottamasti ja ennennäkemättömälla tavalla. Uudet teokset ovat suunnitteilla ja ensimmäinen jo tekeillä, hän kertoo.

Kaksikymmentä vuotta täyteen

Ensi vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Samuli Heimosen ensimmäisestä yksityisnäyttelystä.

Kaksikymmentä vuotta on monessakin mielessä pitkä aika. Siihen on mahtunut ”kaikenlaista”, Heimonen sanoo.

– Olen onnellinen, että olen saanut työskennellä taiteen parissa kaiken tämän ajan. Pääsääntöisesti kaikki on mennyt hyvin, mutta mukaan on mahtunut myös vuoristorataa. Itse maalaaminen ja sen vaikeudet ovat pysyneet hämmästyttävän samankaltaisina. Jokainen teos vaatii oman ponnistelunsa.

Ulkopuolisen silmään Heimosen taide on muuttunut vuosien saatossa paljonkin. Jos vertaa Heimosen viime vuosien maalauksia töihin, joita hän teki esimerkiksi vuonna 2008 tullessaan valituksi Vuoden nuoreksi taiteilijaksi, erot ovat selviä: mittakaavalla leikittely ja surrealistiset rakennelmat ovat jääneet, värimaailma on kirkkaampi – ja tietysti canis lupusten määrä on kasvanut radikaalisti.

– Kun katson vanhoja teoksiani, näyttää siltä, että muutokset olisivat luontevia ja johtaisivat jonnekin. Mutta kaikki muutokset ovat kuitenkin olleet suunnittelemattomia ja nousseet itse tekemisestä, Heimonen kertoo.

– Ehkä juuri se yllättää, että kaikki näyttää niin järkeenkäyvältä. Todellisuudessa polkuja on ollut enemmän, suuri osa niistä on tyssännyt johonkin. Myös nämä toteutumattomat polut ovat olleet tärkeitä ja omalta osaltaan vieneet työskentelyäni eteenpäin. Harmi, etteivät ne jää näkyville.

Samuli Heimonen: Mahdollinen susi Tampereen Grafiikanpaja Himmelblaun Galleriassa 2.6. asti. Ti–pe klo 11–17, la– su 12–16 (ma suljettu). Samuli Heimonen: Monesta yksi Kangasala-talon Kimmo Pyykkö -taidemuseossa 19.5. asti. Ti–ke klo 11–17, to klo 11–19, pe–la klo 11–17, su 11–15 (ma suljettu). Yleisöopastus näyttelyyn su 19.5. klo 13.