Absoluuttinen Nollapiste. Kuva: Hannu Iso-Oja
LEVYT | Keski-ikää lähentyvä progekvartetti palaa albumikantaan kahdentoista vuoden levytystauon jälkeen.
”Parhaimmillaan kerroksittain kudotut sointukuviot rakentavat upeasti leveämpää sointia.”
35-vuotias Absoluuttinen Nollapiste julkaisee kolmannentoista studioalbuminsa pitkähkön hiljaiselon jälkeen. Kahdessa osassa julkaistun Pisara ja lampaan (2012/2014) jälkeen rovaniemeläislähtöinen yhtye piti keikkataukoa vuodet 2016–2022, kunnes palasi juhlistamaan Nimi muutettu -klassikkoalbuminsa kaksikymmentävuotisjuhlia. Varsinainen paluu keikkalavoille tapahtui viime vuonna ja yleisöpalautteen perusteella yhtyettä oli kaivattu.
Nyt paluu konkretisoituu albumillisella uutta musiikkia. Ttutusti progepolveileva ja nollapistemäisen töksäyttelevä Magneettipohjoinen (Diu Dau, 2026) pitää saatekirjeen mukaan sisällään ”barokkista runsautta, tarttuvaa melodiikkaa, voimaa ja herkkyyttä: tunnistettavaa Nollapistettä siis”.
Absoluuttisen Nollapisteen tapauksessa omalaatuinen soundi ja persoonalliset kaavat musiikista on helppo löytää, mutta kynnyskysymys on tuttu. Minkälaisia timantteja kaavasta on onnistuttu vuolemaan? Sanottavaa laulaja-kitaristi Tommi Liimatalla on aina, mutta kuinka iskevään kaapuun se on tällä kertaa verhottu?
* *
Liimatan laulupohdiskelun, lyömäsoitintaiteilija Tomi Krutsinin moninaisten rytmien, Aki Lääkkölän kitara- ja kosketinsankarismin ja basisti Aake Otsalan äänisuunnittelun ja miksauksen tuotos käynnistyy maukkaasti. Kiviset siivet soi heti pirteästi etukenossa, kääntyillen vetreästi ja hölkäten säkeillään optimistisesti. Toki taustalla soi myös hallittu kaiho. Parhaimmillaan kerroksittain kudotut sointukuviot rakentavat upeasti leveämpää sointia. Kahdeksanminuuttisen musiikkimatkan loppupää rakentaa levylle nimen antavan magneettipohjoisen suuntaan riisutun sinfonisesti jousineen kaikkineen. Oikeastaan vain kohta ”on tuplaspesiaalista alle puolet syöty” hiukan särähtää muuten jollain tavalla ”ylevämmän” lyriikan seassa.
Kääntymisen jäljet on selkeästi tummemmin nytkivä ja pienesti tiluttava teos, jossa ajamisen äärelle nouseva kertosäe vaihtelee heleiden näppäilyosien kanssa. Eteenpäin nojaava soitto huohottaa hienon hallitusti ja luo tuttua, monipuolisesti sovitettua Nollapiste-auraa. Neliminuuttinen sävellys on irtonaisuudestaan huolimatta mukavan jymäkkä ja kompakti. Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta tarjoilevat hyvää soittoa ja onnistuvat innostamaan.
Akustisempi Jos random tahtoo tulla aloittaa pelkistetyn ilmavasti, mutta nousee valoisalla otteella bändisoittoon. Biisi ei silti oikein tahdo päästä imuun aurinkoisella fiilistelyllään, vaikka rakennuspalikoita käytetään jälleen taiten leventämään pikkunättiä alkua.
”Random” sanana jotenkin ärsyttää Liimatta-katalogissa, hiukan aiemmin mainitun ”tuplaspesiaalin” tapaan. Vika voi olla toki omissa korvissa, mutta englannin kielestä suomalaiseen sanastoon napatun random-sanan ujuttaminen Nollapisteen maailmaan ei kuulosta sanoituksen ”nykypäiväistämiseltä” vaan kunnianhimottomalta ja helpolta ratkaisulta. Toisaalta kukas minä olen sanomaan tai tietämään kuinka pitkään sana on kuulunut Liimatalla käytössä? Vähän randomiksi silti jää…
Hiukan samalla lailla jää Kuuma kolikko muutaman pykälän liikaa soittelun puolelle, vaikka kepeästi nykivää pohjaa lavennetaan komeasti leveämpiin nostoihin ja pienesti vaaniskeleva puhuri kurkkii koko ajan tyvenen takaa. Viimeisen päälle melodinen koukku, hieno kertosäekuvio tai sanallinen timantti jää silti uupumaan.
* *
Ensimmäisenä ennakkomaistiaisena kuultu Rohkeus on kokonaisuuden ehkäpä iskevin biisi tummansärisevine kitarakaarineen ja vaaniskelevan töksäyttelevine pohdintoineen. Riittävä pelkistys ja jämäkät mutta ilmavat kaaret nostavat biisin esille. Kerron jykevämpi kaari on mukaansatempaava ja tummasti helisevä maisema hieno!
Hyvän ihmisen määritelmää pohtiva Pyhimyksen puheenvuoro on kelpo Nollapiste-biisi, mutta jälleen ilman varsinaista tykkikoukkua. Silti, reippaan kiireetön askel toimii, yhtyeen omasta kikkapankista ammentava lasketteleva kertosäenostatus hymyilyttää ja kitarakuvioiden notkea poljento efektimausteineen viehättää.
Neljän tuulen risteys maalaa heti lähtiessään isolla kitaravingutuksella korkeaa tornia, mutta riisuu säkeissään suurimman jylhyyden. Kerrossa yhtye soi korkealla ja komeasti, vaikka laulun leppoisa ote pysyy keskiössä pieniä kurotuksia lukuun ottamatta. Isoluinen mutta positiivinen mahtiponsi soi biisissä hyvällä tavalla.
Raukea päätösraita Korppi ja rotta soi kuulaasti koskettimien äärellä, pienesti lyömillä sykkien. Odotettu kasvatus nousee sekin pehmeän sinfonisesti ja pitää pensselistä aika heleällä otteella. Lämmineleinen humisevuus luo maiseman väreihin lohtua, ja vaikka Nollapiste lähtee haastamaan harmoniaa sähköisen efektisesti, ei yhtye luovu pohdiskelevan slovarin heleästä ytimestä.
Absoluuttinen Nollapiste ammentaa monista omaleimaisista elementeistään, mutta löytää myös uusia sävyjä ja tapoja värittää palettiaan. Pitkään odotetun levyn kappaleista löytyy muutama kohtuullisen tykki teos ja monta kauniisti soivaa tunnelmointia, mutta myös pientä haahuilua. Kaiken kaikkiaan Magneettipohjoinen on oikein tervetullut paluu albumikantaan pitkän tauon jälkeen.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hello darkness, my old friend – Echo Is Your Love palaa viimein albumikantaan
LEVYT | Tummasti junnaava ja äkäisen rupinen helsinkiläisyhtye julkaisee kuudennen albuminsa kuudentoista vuoden tauon jälkeen.
Sisaren debyyttialbumi esittelee uuden unipopduon – arviossa Valo valtaa vielä kaiken
LEVYT | Nora Mobergin ja Remi Roussellen duon esikoisalbumi tuo kuulijalle levyntäydeltä nostalgiaa, viattomuutta ja ristiriitoja.
NEØVin hauraan kuulas mutta hillityn jykevä indiepoprock lämmittää jälleen – arviossa Goodbye Nordhamn
LEVYT | Anssi ja Samuli Neuvosen pehmeän mahtipontisesti melankoliaa ja valoa indiepoprockissaan yhdistelevä yhtye julkaisee kuudennen albuminsa.
Lassi Frimanin melodinen kitarajazz svengaa – arviossa kvartettilevy Alteration
LEVYT | Kitaristi Lassi Frimanin kokoonpanoon kuuluvat basisti Antti Lötjönen, kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti ja rumpali Joonas Riippa.





