Kappale kauneinta Suomea. Kuva: Mouka Filmi
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Leena Reikko ilahtui dokumenttielokuvasta, luki saksalaisromaanin, kävi teatterissa ja mietti muistia.
1
Kappale kauneinta Suomea oli Erkki Junkkarisen 1970-luvulla esittämä huippusuosittu iskelmä. Laulu on antanut nimensä myös Jukka Kärkkäisen dokumenttielokuvalle, joka puolestaan on paras mahdollinen katsaus suomalaiseen sielunmaisemaan, monelta puolelta nähtynä. Dokumentin musiikkivalinnat tukevat tarinaa harvinaisen hienosti.
Kappale kauneinta Suomea seuraa läheltä isä-Teron ja hänen poikansa Henrin suhdetta. Välillä katsominen on jopa vaikeaa, mutta missään nimessä se ei tunnu tirkistelyltä. Samassa taloudessa asuvat myös isovanhemmat, joita yhdistää pitkä yhteinen elämä ja ilmiselvä rakkaus. Iso rooli dokumentissa on myös Juri-koiralla.
Elokuvassa on jotakin sellaista, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Olen iloinen, että olen sen nyt nähnyt.
Kappale kauneinta Suomea ei saanut kovinkaan montaa tuhatta katsojaa tullessaan ensi-iltaan keväällä. Yle Areenassa se on onneksi nähtävissä vielä monta vuotta eteenpäin. (Kiroilua hätkähtävien ei kannata vaivautua.)
Kappale kauneinta Suomea Yle Areenassa. Lue Jukka Kärkkäisen haastattelu täältä.
2
The Kitchen Sink or Waiting for the System’s Update on lähes sanaton näytelmä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteesta.
Esityksen on käsikirjoittanut ja ohjannut kenialaissyntyinen, nykyinen porilainen taiteen moniosaaja Ondi Madete.
Vajaan tunnin mittainen teos jättää katsojan miettimään näkemäänsä pitkään. Musta Ondi näyttäytyy kuvaelmassa ulkopuolisena ulkomaalaisuutensa vuoksi, ja viittaukset maahanmuuttovirastoon vahvistavat käsitystä. Mutta ulkopuoliseksi voi tuntea itsensä moni muukin, ja monesta syystä.
Vastauksia näytelmä ei tarjoa. Mutta jälkeenpäin tulee mieleen, että mahdollisuuksia puuttua yksinäisyyteen kaikilla on: voi vaikka kysyä kanssaihmisen vointia.
Teatteriesitys on ensimmäinen, jonka tuottajana on Porin Taidemuseo. Se on osa Korsi-komission ohjelmaa, jonka kautta Taidemuseo tilaa teoksia Satakunnassa työskenteleviltä taitelijoilta ja niitä esitetään alueen eri puolilla.
Ensi-ilta Kulttuuritalo Anniksella oli 6.11.2026, ja seuraava esitys on 11.12. samassa paikassa. Myöhemmin esitystä nähdään myös mulla paikkakunnilla erikseen ilmoitetun ohjelman mukaan.
3
Ystävä suositteli jo vähän vanhempaa saksalaista romaania Lukija (suom. Oili Suominen; WSOY 1998), eikä suotta. Romaani oli heti ilmestymisensä jälkeen suurmenestys ja se käännettiin kymmenille kielille.
Bernhard Schlinkin menestysteos on vähäeleinen, hetkittäin jopa tylsä, mutta mahdoton koukuttaja.
Tarina nuoren pojan ja vanhemman naisen suhteesta kasvaa odottamattomiin mittasuhteisiin ja ennalta-arvaamattomiin käänteisiin. Kokonaisuudessaan se on silti hyvin uskottava – ja koskettava.
Saksalaisilla on kyky tarkastella menneisyyttään, moraalisia dilemmoja ja syyllisyyden tunteita kaunokirjallisestikin. Lukija on yksi hyvä esimerkki tästä.
Vuonna 2008 valmistui romaaniin perustuva elokuva Lukija, jonka pääosassa on Kate Winslet.
4
Miksi kukaan ei tee mitään (Gummerus, 2026) on raskas teos, mutta tarpeellinen. Siinä Lähi-itään erikoistunut tukija Timo R. Stewart pohtii Gazan tilannetta monilta kanteilta.
Tämä on mielestäni juuri se teos, joka kannattaa lukea ymmärtääkseen tämän hetkistä tilannetta Israelin ja palestiinalaisten välillä, ja miten tähän on tultu.
Miksi kukaan ei tee mitään on ehdolla Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoon.
5
Muistisairaus lienee uusi kansantauti; yhä useampia se koskettaa tavalla tai toisella. Yle Teeman muistisairaiden kuorosta kertova sarja Unohtumattomat – Muistikuoron matka on ehtinyt toiselle kaudelleen.
Sarja on kunnianhimoinen yritys käsitellä muistisairautta rohkealla otteella ja säälimättä siihen sairastuneita. Musiikki yhdistää kuoron jäseniä, samoin se, että joskus sanat unohtuvat.
Harjoitusosuuksien välillä tutustutaan kuoron jäseniin, heidän taustaansa ja samalla myös sairauteen, sen oireisiin ja etenemiseen. Aika paljon myös nauretaan. Muistisairaus voi olla myös yllätyksellinen: Arja, joka sai diagnoosin jo 55-vuotiaana, alkoi räpätä vasta sairastuttuaan. Sanat vain alkoivat pulputa, ja sairaudesta on paljon kertomista.
Ohjelmassa paljon lepää kuoronjohtaja Kalle Lindrothin, säestäjä Lasse Piiraisen ja juontaja Lotta-Sofia Saahkon harteilla. Sokerikuorrutus on hetkittäin hieman tukeva, mutta kaiken kaikkiaan sarjaa on mukava katsoa, vaikka vain silloin tällöin.
Juonesta ei pääse putoamaan, vaikkei jokaista jaksoa katsoisikaan. Sarja kertoo selkeästi siitä, että ihminen itse ei katoa, vaikka ei kaikkea enää muistakaan.
Unohtumattomat – Muistikuoron matka Yle Areenassa.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (19.11.2026): Laumaantumisilmiö, Isä Malakain silmät, Kenen koti, kenen katu, Soft & Quiet, Marinadimestari
Kirsi Haapamatti on lukenut kotimaisia kirjauutuuksia ja katsellut outoja elokuvia.
Parasta juuri nyt (18.11.2026): Käräjät, Leena Luostarinen, lukupiirit
Helmi Järviluoma on lukenut Yael van der Woudenia ja käynyt Helsingin Taidemuseo HAMissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa.
Parasta juuri nyt (17.11.2026): Praha, perunalätyt, Kuningattariksi kasvatetut, Politiikkaradio
Anne Välinoro tutustuu Habsburgien suvun prinsessoihin, syö tsekkiläisen aterian ja kuuntelee korva kuumana Politiikkaradiota.
Parasta juuri nyt (16.11.2026): Turun marraskuinen Kulttuuriranta!
Kari Heino on käynyt Turussa Taiteen talolla, Aboa Vetus Ars Novassa ja nykytaiteen museossa WAMissa.




