Mistä on mies tehty – arviossa Philip Teirin Paras on vielä edessä

Philip Teir. Kuvat: Marjo Tynkkynen / Blindspot Photo / Otava

Philip Teirin rehellinen ja hieman itseironinen keski-ikäisen miehen päiväkirjaromaani Paras on vielä edessä (Allt det bästa har inte hänt än; Otava 2026) kuvaa vuotta, jolloin pitäisi rakentaa sauna. Ei synny saunaa, ainakaan vielä, mutta paljon keskusteluja, matkoja ja pohdintaa miehen elämästä.

Teir on suomenruotsalainen kirjailija, toimittaja ja Helsinki Lit -kirjallisuustapahtuman taiteellinen johtaja. On suorastaan sympaattista lukea, miten hän konstailematta kertoo elämästään työpaineiden, terveys- ja ihmissuhdehuolien keskellä. Vuoteen mahtuu paljon aikaa Bromarvin kakkoskodissa, Helsingissä ja maailmalla sekä myös muistoja menneistä ja pientä kaipuuta Pohjanmaalle.

Olen pitänyt aiemmin lukemistani Philip Teirin kirjoista, vaikka niissä käsittelytapa on toki ollut erilainen kuin tässä omaa elämää pilke silmäkulmassa kuvaavassa päiväkirjaromaanissa. Tässäkin kirjassa teksti on hyvin sujuvaa luettavaa, ja Jaana Nikulan suomennos on niin ikään luonnikasta.

Teir ja hänen puolisonsa Nina ovat hankkineet viehättävän puutalon Bromarvista läntiseltä Uudeltamaalta. Eipä ihme, että sinne on juurtumassa myös Pohjanmaalla syntynyt ja kasvanut Teir, vaikka ei ollut ennen talon ostoa Bromarvissa käynytkään.

Näin hän kuvaa matkaa, kun ikäkulu Jeep lähestyy määränpäätä:

”Tie kiemurtelee sekametsien ja peltojen, rehevien kulttuurimaisemien ja maatilojen halki, kiviaitojen ja lehmihakojen ja satavuotiaiden tammien ohi […] mutta mikä parasta – puiden ja asutuksen takana pilkottaa meri, joka levittäytyy kimmeltävänä aivan käden ulottuville.”

Talossa on remontoitavaa, ja sinne pitäisi saada myös oma pihasauna. Kiuas on hankittu – käytettynä, tietysti, ja vuosimallia 1995. Lautaa on säästetty talon remontista, joten rakennustyöt voisivat alkaa. Pienelle tontille rakentaminen vaatii kuitenkin poikkeusluvan, ja hankalaahan lomakkeiden täyttö on ja maksaakin vielä. Sauna saa siis odottaa rakentajaansa.

* *

Mitä on olla keski-ikäinen mies ja millainen mies hän itse on, kun on muuttunut Paul Simonin laulun Alin tavoin pehmeäksi keskeltä? Sitä Philip Teir ennen muuta tässä päiväkirjamaisessa romaanissaan pohtii. Hän toteaa, että miehisissä yhteisöissä on aina joku, joka on kukkulan kuningas.

”Nämä miehet ovat yksinkertaisesti ottaneet paikkansa, koska ovat hyviä suustaan tai osaavat olla seurueen keskipisteenä.”

Teir itse ei tunne vähimmässäkään määrin itseään kukkulan kuninkaaksi, vaan ikiaikaiseksi pikkuveljeksi, joka näkee auktoriteetteja sielläkin, missä niitä ei ole.

Miehisyyttä voi pohtia myös suorittamalla metsästäjätutkinnon, vaikka ei kuunaan aio yhtään eläintä ampua. Tai ajelemalla hyvin miehisellä autolla, vanhalla Jeepillä, jonka vaimo itse asiassa on valinnut. Miehen osaa joutuu myös pohtimaan, kun terveys reistailee juuri silloin, kun pitäisi olla oman pojan kanssa matkalla New Yorkiin.

* *

Philip Teirin teksti vilisee kirjallisia, musiikillisia ja elokuvallisia viittauksia, jotka osaltaan avaavat kirjoittajan persoonaa. Näitä pohdintoja on mukava lukea, sillä niissä ei tunnu olevan mitään päälleliimattua, vaan ne tuovat aidosti lisää kirjan kerrontaan.

Itse asiassa kirjan nimikin on peräisin musiikista. Teir kertoo tyttärensä kanssa tekemästään konserttimatkasta Göteborgiin. Ullevin stadionilla esiintyi Teirin suosikki Håkan Hellström, joka lauloi myös juuri sen laulun Du är snart här, jonka Teir nimenomaan halusi kuulla.

Kertosäkeestä ”Allt det bästa har inte hänt än” (Paras on vielä edessä) voi miettiä, pettääkö toiveella itseään vai voisiko sittenkin olla optimisti. Ainakin saunan voisi rakentaa, kun vuosi kääntyy uudeksi.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua