Lukupäiväkirja 2026: Osa 10 – Kevät 2027 on avattu

Kuva: Mikko Saari

Kevään 2027 uutuuskirjasesonki on nyt avattu, kuten odottaa saattoi – lokakuussahan se tavallisesti alkaa. Kirjavinkkien uutuuskirjalistalle on kertynyt jo pitkä lista kevään kirjoja. Omalla varauslistallani on jo nelisenkymmentä kirjaa. Niistä lisää tämän jutun lopussa, jossa listaan kaiken, mitä olen tähän mennessä varattavaksi poiminut.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten jo julkaistuihin arvioihin. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joskus lähitulevaisuudessa.

* *

Kuvakirjat

Hannu Hirvonen & Erika Kallasmaa: Tikahtuneen tiikerin tapaus ja muita hullunhauskoja kummitusloruja (Tammi 2026) – Kirjaan on runoiltu kelpo valikoima syksyyn sopivia kummitusjuttuja, joissa kohtaavat kummitukset, noidat, luurangot, möröt ja muut hirvitykset. Kaikista pelottavintahan on kömpelö runous, jossa riimit ja rytmit eivät toimi, mutta sitä ei tarvitse tässä pelätä: nämä runot ja lorut soljuvat mukavasti, tarjoavat sopivasti yllätyksiä ja yksinkertaisesti toimivat. Kallasmaan graafinen ja voimakas kuvitus on kokonaisuudessaan upeaa. Tästäpä laadukasta luettavaa kekriin ja pimeisiin syysiltoihin!

Mira Hulkkonen: Ilman taikaa – Fii ja kuusi ihmeellistä kykyä (Gaudeamus 2026) – Tulva valtaa kotipihan ja Fii keksii, että taikomallahan asia ratkeaa. Isä tosin takavarikoi taikasauvan – pitkään kadoksissa olleen syömäpuikon – ja Fiin on hoidettava asia ilman taikaa. Pieni kumpupilvi ilmestyy paikalle ja näyttää Fiille, millaisia supervoimia luonnosta löytyy – ihan ilman taikaa. Vähän täytyy kuitenkin lennellä ympäri maailmaa. ”Lumoavaan tarinaan on kudottu mukaan rutkasti tietoa” sanoo takakansi ja siinäpä tämän kirjan ongelma on: lumoava tarina hukkuu kyllä täysin tiedon alle. Loppufiilikseksi jää, että kirjailija olisi ehkä sittenkin halunnut tehdä tietokirjan. Kustantamon ikäsuositus on 5+ ja siihen nähden kirjassa on myös aika hurja määrä tekstiä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Anu-Riikka Lampinen: Sininen koira (Lenninsiivet 2026) – Mitä lapselle tapahtuu, kun vanhempien välille ilmestyy jäävuori, joka työntää isän pois kotoa? Vanhempien välisen suhteen ristiriidat heijastuvat lapseen, joka patoaa tunteita sisäänsä, kunnes lopulta räjähtää. Tyyliltään mukavan vanhanaikainen kuvitus on hienoa, mutta kirjan levoton typografia saa silmäni vuotamaan verta. Ilmeisesti se on harkittua ja taidolla tehtyä, mutta minun silmiini se vain näyttää huolimattomalta. Henkilökohtainen ongelmani tekstin asettelun kansas ei kuitenkaan syö tarinan tehoa ja kuvituksen tenhoa.

Wende Luvinga: Kokonainen minä (Familia 2024, kuv. Maryam Abuzaid-Ryu & Noora Ketolainen) – Lasten kuvakirja kertoo kahden kulttuurin perheistä tulevista lapsista. Kummatkin päähenkilölapsista tulevat kahden kulttuurin perheistä ja yhdessä seikkaillaan taikamaailmassa auttamassa serkkua. Kirjan lopussa on kasvattajille tuhti tietopaketti, joka antaa vinkkejä monikulttuuristen lasten tukemiseen. Kirja ruokkii osallistavaa ja kannustavaa lukemista, jossa tarinaa käsitellään yhdessä. Dialogisen lukemisen tapaan annetaan selkeät ohjeet. Hyvä kirja, erityisesti varhaiskasvatuksen puolella tästä on varmasti paljon iloa.

Pinja Meretoja: Monsterit vapaalla (Tammi 2026) – Muutaman upean tietokirjan tehnyt kuvittaja esittelee klassikkohirviöitä vapaa-ajan puuhissaan. Pienten lasten kuvakirjan idea on yksinkertainen: aukeama kysyy, mitä hirviö tekee silloin ja tällöin ja seuraavalla aukeamalla paljastuu jotain vähän arkista tai höpsöä. Sivulla on kuva zombiesta syömässä aivoja aamiaiseksi. Mitä zombie tekee aamiaisen syötyään? Menee tietysti metsään poimimaan korvasieniä. Kirja on kauniisti kuvitettu ja ohjaa ajattelemaan ennakkoluulottomasti ja oletuksia vastaan, mutta kahdeksan hirviön jutut on nopeasti luettu. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Merja Svensk & Meria Palin: Unni telttailee (Lenninsiivet 2026) – Uuden lasten kuvakirjasarjan avauksessa päiväkoti-ikäinen Unni pääsee yökyläilemään, kun äiti on yötöissä. Naapurin Kerttu-mummolla on hauskoja juttuja, jännittäviä tavaroita, kiva kissa ja teltta parvekkeella. Yökyläily meneekin telttaillessa oikein mukavasti ja leppoisasti, vaikka ikävä vähän vaivaakin. Kirja tarjoaa myös vinkkejä vanhemmille niin päivävaatteiden pukemiseen kuin ikävän tunteen käsittelemiseen. Tarina on mukava, piirrostyyli taas aika pelkistettyä ja yksinkertaista. Kuvituksesta voisin pitää enemmänkin, mutta ainakin kirjan värimaailma on mukavan yhtenäinen ja miellyttävän lämmin.

Johanna Viksten & Lasse Wikman: Unttu ja valokuvauspäivä (Readme.fi 2026, kuv. Kaisa Parén) – Päällisin puolin tämä kirja näyttää kuvakirjalta, mutta sisältä löytyykin vain paljon tekstiä tyhjillä, valkoisilla sivuilla, ja vain vähän kuvitusta. Kirjan taitto on jotenkin todella kotikutoisen näköinen ottaen huomioon että kirja on ison kustantamon julkaisu. Tarina kerhon valokuvauspäivän hämmingeistä ei hirveästi sytyttänyt ja siihen on upotettu kaikenlaista verbaalikikkailua, joka tuntui enemmän ärsyttävältä kuin hauskalta, niin kuin tarinaa kertoisi joku kaveri, joka ei voi olla leukailematta ja vääntelemättä sanoja koko ajan. Kirjan on kirjoittanut kaksi laulunsanoittajaa, joten muutama laulukin on mukana. Kuvitus on vähän omituisenkin kökköä siihen nähden, miten hyvännäköisiä tauluja Parén maalaa.

* *

Kaunokirjallisuus

Ingvild Bjerkeland: Paha – Ei pakopaikkaa (Otava 2026, suom. Jonna Joskitt-Pöyry) – Sarjan ensimmäinen oli ytimekkään kauhistuttava nuortenkirja, jossa lapsikaksikko menetti äitinsä ja joutui pakenemaan hirviöitä, ainoana toivonaan päästä rannikolle. Sinne päästiin ja siihen kirja leikkasi tiukan lopun. Nyt jatko-osa kertoo, mitä sitten kävi: lapset pääsevät laivalla Norjasta Shetlantiin turvaan, mutta sielläpä ei noin vain lintuasemalla olevan isän luokse päästäkään. Vastassa on sotilaat ja pakolaisleiri. Lasten asema romahtavan sivilisaation keskellä ei ole helppo, eikä Shetlannissakaan ole turvallista. Kurjuus ja ahdinko jatkuvat, mutta aivan alkuperäisen kirjan tehokkuuden tasolle tässä ei päästä.

Lena Frölander-Ulf: Lysinea – Erään laivan ihmeellinen matka (Teos & Förlaget 2026, suom. Jaana Nikula) – Odotin saavani lastenromaanin, mutta tämähän onkin sisällöltään lähinnä romaanin kokoinen kuvakirja. Tekstiä on romaaniksi varsin vähän, mutta upean näköistä kuvitusta sitten siitäkin edestä. Tässä yli 200-sivuisessa kirjassa on ollut aivan käsittämätön määrä kuvitustyötä tehtäväksi! Tarina uppoavasta laivasta ja piittaamattomasta yläluokasta on tietysti kuvaus yhteiskunnastamme, mutta jännittävää seikkailua piisaa niin paljon, ettei pelkäksi paasaamiseksi mennä. Hurjan hieno kirja, ei ihme, että tätä on kehuttu.

Astrid Goldsmith: The Crystal Vase (Jonathan Cape 2026) – Omaelämäkerrallinen sarjakuva kertoo isoäidin jäämistöstä, jota päähenkilö joutuu vastahakoisesti isänsä kanssa setvimään. Projekti edellyttää ajamista pakettiautolla Lontoosta Freiburgiin tyhjentämään isoäidin asuntoa ja arvioimaan sinne vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta. Ohessa käsittellään sitten suvun historiaa ja perhesuhteita. Perhesuhteisiin niin oman perheen sisällä kuin lähisukulaisten kanssa liittyy paljon kaikenlaista vähän kipeää ja hankalaa, ja kaiken taustalla häälyy tietysti juutalaisvainojen varjo, juutalaisesta suvusta kun on kyse. Mielenkiintoinen, oivaltava ja pohdiskeleva sarjakuva!

Päivi Haanpää: Soolo (Hertta 2026) – Sakari ja Meira -duologian kakkososa pistää pakettiin soman ysiluokkaisten rokkareiden rakkaustarinan. Tämä puoli tarinasta kerrotaan kitaristi Meiran näkökulmasta. Kaikki on ihanasti, paitsi… Meira ei halua jatkaa peruskoulun jälkeen paikallisessa lukiossa, jossa kaikki muut jatkavat, vaan haluaisi hakea kauemmas musiikkilukioon. Jos niin tekee, miten käy poikaystävän ja bändin kanssa? Se herättää Meirassa vaikeita tunteita. Sujuva säeromaani on helppolukuinen ja hyväntuulinen ja päättää duologian hyvin. Lopetus ei jää kesken, mutta jättää silti toivomaan, että Meiran ja Saken vaiheista saisi kuulla lisää.

Maiju Ihalainen: Kauniimman maailman kirjuri (Osuuskumma 2026) – Dawan syntyarkistossa ylläpidetään maailmaa kopioimalla uudestaan ja uudestaan syntytekstejä, jotka määrittelevät kaiken olevan. Arkiston kirjureilla on kolme tiukkaa sääntöä. Arvatkaapa kauanko kestää, ennen kuin kirjassa on rikottu jokaista näistä kolmesta? Tarinaa kerrotaan ankeista oloista paenneen kirjurin näkökulmasta. Alahni on alimman tason kirjuri, joka turhautuneena jäljentää kaukaisen seudun hiekkaa. Kun Alahnille tarjoutuu mahdollisuus kirjoittaa maailmasta kaunis, hän tarttuu siihen ja rikkoo sääntöjä. Hieno fantasiaromaani kuvaa kiinnostavalla tavalla valtaa, vastuuta ja vallanhimon sokaisemia ihmisiä tekemässä tuhojaan. Tarinan voi lukea vertauskuvana monellekin inhimilliselle pyrkimykselle. Ihastuttava kirja, ei yllätä että tällä voitettiin Osuuskumman fantasiaromaanikilpailu.

Eevi Iisakkila: Lemmenlupauksia Avainkukan kartanossa (Into 2026) – Uuden 1800-luvun kartanomaailmaan sijoittuvan sarjan avausosassa kaksi perijätärneitiä saapuu kesäksi vapaaherratartätinsä hallitsemaan kartanoon. Nuorempi neideistä on tärvellyt maineensa Turun seurapiireissä, vanhempi taas välittää vain kirjoistaan. Vapaaherrattarella on suunnitelmansa nuorten naisten varalle, mutta eihän kaikki mene niin kuin pitäisi, kun sydämen asioista on kyse. Ajankuvaan on perehdytty huolella ja teksti on ripoteltu täyteen vanhaa 1810-luvun henkeä tuovaa sanastoa, juonensa puolesta kirja taas on melko sekavaa koohotusta. Kirjassa tuntui olevan vähän liikaa kaikkea, juonenkäänteiden uskottavuus oli koetuksella ja lopun iso käänne lässähti latteaksi. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Naomi Ishiguro: Sadekatveen orvot (Aula & Co 2026, suom. Sarianna Silvonen) – Ennakkomarkkinoinnissa tämä kirja herätti kiinnostusta kauniilla kannellaan, lupauksella aasialaishenkisestä fantasiamaailmasta ja tietysti kirjailijan sukunimen perusteella. Kaiken tämän valossa teos on lopulta vähän pettymys: onhan tämä sinänsä ihan kiva fantasiaseikkailu, jonka maailmassa on jonkun verran kiinnostavia asioita, mutta toisaalta myös vähän sellaista perushuttua ja joitain silmiinpistäviä epäloogisuuksia. Yli 600 sivun mitta tuntui aika pitkältä. Takakannessa mainostettu Ghibli-inspiraatio on enemmän karhunpalvelus, tämähän ei tuntunut yhtään ainakaan niiltä Ghibli-elokuvilta, joista minä pidän. Enpä tiedä, olisiko tätä kirjaa julkaistu suomeksi tällaisena hienona syrjävärjättynä painoksena, jos kirjailijan sukunimi ei olisi Ishiguro. Arvioni Kirjavinkeissä.

Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi (Siltala 2026) – Odotettu kakkosromaani vie meidät vuorten ympäröimään Helsinkiin, jossa päähenkilö Eve pelaa pingistä vitosdivarissa ja käy terapiassa ihmissuden luona. Talvi on tulossa ja kaikenmaailman olennot laskeutuvat vuorilta kaupunkiin. Unkarilainen suuryritys haluaa pääkonttorinsa Helsinkiin, mutta millä ehdoilla? Miten käy Even ja Sallan parisuhteen, joka rakoilee ja pahasti? Voiko suureen ja terävähampaiseen terapeuttiin luottaa? Pöytätennistä kuvataan antaumuksella ja tarinassa on ilahduttavaa outoutta. Arvostin myös ”minätila”-käsitteen tuomista kaunokirjallisuuteen, siihen harvemmin törmää. Vaikeiden ja kulmikkaiden päähenkilöiden ystäville! Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Karim Kattan: Eedenin aamunkoitto (Kosmos 2026, suom. Lotta Toivanen) – Runollinen rakkaustarina, joka sijoittuu Jerusalemiin ja Palestiinaan. Kaksi miestä kohtaa toisensa ja elää Jerusalemin sokkeloisilla kaduilla kaiken hiekkaan hukuttavan khamsin-tuulen puhaltaessa. Miehet lähtevät automatkalle, joka vie heidät kylään, jossa ihmiset ovat unohtaneet kuolla. Ympärille piirtyy väkivaltainen yhteiskunta, kuten odottaa voi. Tarinan kertojaksi on valittu kaikkea ylhäältä päin tarkasteleva, itsetietoinen taivas. Kirjassa on omintakeista tunnelmaa, mutta jotenkin etäiseksi se silti jäi. Arvioni Kirjavinkeissä.

Mikko Koiranen: Finaalissa (WSOY 2026) – Helppolukuisen Ote-sarjan kirja kertoo rap-kisan finaaliin päässeestä Tatusta, joka semifinaalin jatkoilla mokailtuaan joutuu viikoksi mummon luokse Hailuotoon, juuri kun pitäisi olla tekemässä finaalibiisiä. Jotta Tatu voi päästä käsiksi tietokoneeseen ja musiikkisoftaan, hänen on liityttävä paikallisen hevibändin kosketinsoittajaksi. Valehteleminen on vain kestettävä, kisan voittaminen on tärkeintä! No, viikon ajan Hailuodon meininkiä katseltuaan Tatu ehkä oppii jotain elämästä. Sujuva kirja rullaa nopeasti koskettavaan, jos vähän epärealistiseen finaaliin. Sarjan helppolukuisuuden lupaus on taas lunastettu, tämä on hyvää vinkattavaa helppoa luettavaa etsiville nuorille.

Heikki Kännö: Silmät (WSOY 2026) – Kännö tekee mitä Kännö osaa, eli on taas kirjoittanut historiallisen romaanin, jossa todelliset henkilöt – tässä Sartre, De Beauvoir ja Alberto Giacometti – yhdistyvät sulavasti fiktioon, jossa on jotain mystistä ja jännittävää. Pariisin natsimiehityksen aikaan nuori poika löytää antikvariaatista kirjan, josta tuijottavat mystiset silmät, ja siitä alkaa sitten sekava ja pelottava tie kirjalliseen menestykseen. Ainahan Kännön kirjat ovat olleet mieskirjallisuutta, mutta tämä tuntui jotenkin liikaa kirjalta, jossa miehet vain katsovat ja käyttävät naisia. Päähenkilöt pakkomielteet heijastelevat myös Marcel Proustia, eikä Marcelkaan mikään esimerkillinen esikuva kyllä missään nimessä ole. Kännö kyllä tekee juttuaan taitavasti ja olen lukenut kaikki kirjat tähän asti, mutta voipa olla, että seuraavan lukemista täytyy jo harkita, jos aihepiiri vaikuttaa näin miestunkkaiselta. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Elli Leppä: Seisaukset tasaukset (Nysalor 2020) – Muistin nyt kaivella kirjahyllystä hyvän aikaa sitten ostamani Lepän esikoisrunoteoksen (jota ei näemmä ole hankintaehdotuksestani huolimatta hankittu kirjastoon, joten hyvä että ostin). Tämähän on kaunis! Miten hienoa voikin olla kaipaus johonkin tulevaan, jota ei ole vielä olemassa: “sitä kelloa joka minussa kumisee / ei ole vielä valettu”. Esikoisessa vahvoilla ovat avaruusmatkailuaiheet, mutta teksteistä löytyy viittauksia tulevaan ja aiheisiin, joita myöhemmät teokset käsittelevät syvemmin: radioaktiivisuutta ja säteilysairauksia, eläinkokeiden eettisyyttä, ilmastokatastrofia. Ihastuttava teos.

Édouard Louis: Luhistuminen (Tammi 2026, suom. Lotta Toivanen) – Louisin kirjojen ystävät saavat taas kerran sitä mitä odottavat. Veljen kuolema 38-vuotiaana alkoholistina saa kirjailijan pohdiskelemaan menneitä ja kohtaamaan omat ennakkoluulonsa etäiseksi jäänyttä veljeään kohtaan. Totuttuun tapaan teos laajenee yksityisestä yleisemmäksi ja tarkastelee, millaisia mahdollisuuksia veljellä ylipäänsä oli. Poissaoleva oma isä, nöyryyttävä ja lannistava isäpuoli, alistunut ja samaan nöyryytykseen osallistuva äiti – siinähän sitä jo paljon aineksia, joilla nuori mies rikotaan. Vaikeita perhesuhteita siis riittää koko tiiviin kirjan mitalta. Marjatta Honkasalon arvio.

Jukka-Pekka Palviainen: Kämppä tyhjänä (Karisto 2026) – Moninäkökulmaisessa ja helppolukuisessa nuortenromaanissa tyttökolmikko järjestää yhdelle porukasta synttärijuhlat. Juhlapaikaksi löytyy hulppea kartano, jossa olemiselle ei kuitenkaan ole lupaa. Luvattomiin bileisiin eksyy paikalle myös tunkeilijoita. Kirja osoittaa, miten tilanteet voivat näyttäytyä erilaisessa valossa, miten helppoa on ajautua mukana ja miten joskus asiat voivat muuttua hetkessä. Sujuvasti etenevä kirja on kevyempi kuin se katastrofi, mihin kirjan alkuasetelmassa olisi potentiaalia, ja eri näkökulmat tarkoittavat sitä, että yksittäiseen ei lyhyessä kirjassa mennä syvälle. Viihdyttävä välipala.

Torrey Peters: Soidintanssit (Kosmos 2026, suom. Kaisa Kattelus) – Kolmesta novellista ja pienoisromaanista koostuva kokoelma tutkiskelee sukupuolta ja erilaisia sukupuolirooleja ja sukupuolen esittämisen tapoja. Oletuksia kyseenalaistetaan reippaasti. Pienoisromaanin historiallinen asetelma oli mielenkiintoinen: laittomalla talvisavotalla työnjohto piristää tunnelmaa järjestämällä tanssiaiset miesten kesken, ja tilaisuus asettua naisen rooliin herättää kuumia tunteita. Vähän pitkänpuoleinen tarina kyllä oli. Kokonaisuutena novellikokoelma on kunnianhimoinen, ajatuksia herättävä ja omaperäinen. Arvioni Kirjavinkeissä.

Pirkko Saisio: Ilmestyskirja (Siltala 2026) – Kirjailija saa syöpädiagnoosin, joka herättää monenlaista ajatusta ja uudenlaista näkökulmaa. Ehkäpä lähes 80 vuoden ikäkin tekee osansa ja saa miettimään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Se johtaa kirjailijan assosioimaan sairastamisprosessin rinnalla kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. Juttu kulkee mukavasti, tämä on sujuvasti etenevä kirja, jonka ajatuksenjuoksu on pääsääntöisesti mielenkiintoista ja lukijassakin ajatuksia herättävää. Välillä herää kysymys, että pitääkö näitäkin asioita kelata vielä 2020-luvulla. Sattumanvaraisuus ilahduttaa, sijoittuminen syntymien ja kuolemien ketjuun mietityttää. Kiinnostava kirja. Anne Välinoron arvio.

* *

Tietokirjat

Katja Bargum & Jenny Lucander: Hämähäkkien ennätyskirja (Teos ja Förlaget 2026, suom. Veera Antsalo) – Ennätyskirjat saavat jatkoa hämähäkkien maailmaan sukeltavalla kirjalla. Kuviot ovat tutut aikaisemmista perhosia ja muurahaisia käsittelevistä kirjoista. Eläinten lähestyminen ennätysten kautta tuntuu edelleen hieman teennäiseltä, mutta mukava annos hämähäkkifaktaa kirjasta joka tapauksessa irtoaa. Aika hyvin saa olla hämähäkkeihin perehtynyt, jos tästä ei aikuinenkin jotain uutta opi. Lucanderin kuvitus on hienoa ja pääasiassa realistista, vaikka hämähäkkien silmiä onkin hieman inhimillistetty. Oikein mainio lasten tietokirja siis tämäkin, ja toivottavasti kirja onnistuu osaltaan purkamaan hämähäkkipelkoa.

Michael Bright & Gavin Scott: Luonnon isot ja pienet ihmeet (Kustannus-Mäkelä 2026, suom. Pia Korpisaari) – Tämä tekijäkaksikko on ennenkin tehnyt hienoja lasten luontoaiheisia tietokirjoja. Tämäkään ei ole poikkeus: luonnon isoimpia ja pienimpiä asioita esittelevä kirja on upeasti kuvitettu katsaus luonnon ääripäihin. Kirja esittelee aina joka luokasta suurimman ja pienimmän: käsittelyyn pääsevät maaeläimet, puut, linnut, merieläimet, hyönteiset, merikalat, kukat, matelijat, sammakkoeläimet ja dinosaurukset. Tietosisältö on kevyttä ja tekstiä on vähän, eli kirja sopii hyvin pienille koululaisille itse luettavaksi. Kuvitus on totutun hienoa.

Richard Flanagan: Seitsemäs kysymys (S&S 2026, suom. Aleksi Milonoff) – Kuvasto myi tämän kirjan minulle W. G. Sebald -viittauksilla, eikä Benjamín Labatutkaan huono vertaus olisi. Jossain proosan ja muistelmien rajamailla kulkeva kirja on taidokkaasti kirjoitettu teos, jossa H. G. Wellsin seksuaalielämä, atomipommin kehitys, Tasmanian alkuperäisasukkaiden kansanmurha, kirjailijan isän sotavankikokemukset ja kirjailijan oma kuolemanrajakokemus nivoutuvat hienoksi kokonaisuudeksi, joka polveilee nautinnollisesti. Sellaista elämä on, kirjailija toteaa, ja näyttää omasta elämästään perhosen siiveniskuja, joiden vuoksi hän on syntymänsä velkaa H. G. Wellsin osin jo unohdetulle kirjalle.

Alice James, Victoria M. Williams & Rose Hall: 100 asiaa villieläimistä (Lasten Keskus 2026, suom. Sanna Hytti) – 100 asiaa -lastenkirjasarja on mainio, sen kirjoissa yhdistyy aina ilahduttava määrä monipuolista tietoa ja toimiva kuvitus. Niin tässä uusimmassakin, joka tarjoaa sata kiinnostavaa tiedonmurusta villistä luonnosta. Kirjasta oppii takuuvarmasti jotain uutta ja eläimistä kiinnostuneelle lapselle luettavaa riittää kelpo toviksi. Kiinnostavaa oli oppia muun muassa se, että oranssina loistava tiikeri onkin saaliseläintensä silmissä lähes näkymätön, ja että pöllöllä on silmämunien sijasta tunnelimaiset silmät ja siksi pöllön pitää kääntää päätään nähdäkseen eri suuntiin.

Reetta Niemelä & Sanna Pelliccioni: Nähdään majalla, kasviagentit (Sammakko 2018) – Nähdään majalla -sarjan kolmas ja viimeiseksi jäänyt osa käsittelee kasvien monipuolista maailmaa. Luontoagentit saavat tehtäväkseen etsiä metsän salaisin paikka. Kirjassa ei ole tällä kertaa ihan niin selkeää juonta kuin sarjan muissa osissa, mutta kuitenkin paljon näkökulmia kasveihin ja paljon hyvää tietoa. Kuvitus on tunnelmallista ja kaunista ja kasvien monipuolisuudesta välittyy kyllä hyvä kuva.

* *

Uutuuskirjat

Ennen kuvastojen ilmestymistä Kirja.fi:ssä on julkaistu jo kevään uutuuskirjoja. Ensimmäisenä käyn läpi lasten- ja nuortenkirjat. Kaisa Happosen ja Marika Maijalan kuvakirja Dalian laulu kertoo Dalia Stasevskan elämäntarinan lasten kuvakirjana. Tämä kiinnostaa jo Maijalan kuvituksen vuoksi. Jenni Erkintalon Jos olisin… menee tutkailtavien kuvakirjojen listalle. Maria Viljan uusiin kuvakirjoihin tartun kärppänä, Mimmin mokakirja pääsee lukulistalle. Sanna Sofia Virran ja Ninka Reitun Pakkassisko on syksyltä keväälle siirtynyt kuvakirja hedelmöityshoidoilla syntyneille lapsille. Mila Teräksen ja Aino-Maija Metsolan Sininen sirkushevonen on runollisen kaunis kuvakirja onnen etsinnästä ja löytämisestä. Saara Kekäläisen ja Reetta Niemensivun huikean hauskan Valpuri-sarjan uusi osa Valpuri ja tyrmäävä tylsyyskohtaus pitää lukea.

Nuorten helppolukuista Ote-sarjaa olen seurannut tähän asti, joten miksei jatkossakin: Metti Vuoskun Haastepelissä nuoret joutuvat viettämään kesää ilman puhelimia. Palkittua nuortenkirjallisuutta maailmalta -sarja on myös suosikkejani, joten sen uudet teokset, Jean-Claude Mourlevat’n Jefferson ja Moa Backe Åstotin Taivas palaa menevät ehdottomasti lukulistalle. Maria Värjölän esikoisteos Katse käsittelee lukiolaisnuorten arkea, ihastumisia ja identiteetinetsintää. Annukka Salaman sporttiromanssikirjat saavat jatkoa, Lumisokeus vaihtaa jääkiekosta alppilajeihin. Elina Pitkäkankaan uuden fantasiasarjan avaus Merentakainen kiinnostaa varmasti. Maria Tynin (aik. Lassila) varhaisnuorten romaani Nyt mi­nun kuu­lui­si kar­jua ta­kai­sin kuulostaa houkuttelevalta ja Jani Ikosen kuvitus on kiva plussa. Johanna Auranheimon uusi kirja Yliote vaikuttaa lupaavalta.

Magdalena Hain ja Teemu Juhanin Painajaispuoti-sarjan uusin osa Karmea keppostelija on takuuvarmaa viihdettä. Helena Immosen Purppurausvan animaagit -sarjan lukemista jatkan tietysti, Tiikerin raivo vie jännittävään paikkaan jäänyttä tarinaa taas eteenpäin. Siri Kolun Kaksoismaailmat-sarjan kakkososakin on vielä tulematta, mutta kolmas osa Yli kivisen ansan pääsee varauslistalle, sen verran vakuuttava avausosa oli. Avi Heikkisen ja Timo Heikuran kauhusarjakuva Musta joki vaikuttaa tsekkaamisen arvoiselta.

Kotimaisen aikuisten kaunokirjallisuuden puolella Hanna Meretojan Elä­män ja kuo­le­man puu kuulostaa olevan sellaista ihmettelyä ja kiinnostavan asian – marjakuusen – tutkiskelua, joka sopisi minulle. Hassan Blasimin uusi novellikokoelma Hau­dat­tu pääsee lukulistalle Blasimin aikaisemmilla näytöillä. Erinomaisia lastenkirjoja kirjoittaneen Heidi Viherjuuren Kivet, veden hiomat aloittaa uuden 1930-luvun Kokkolaan sijoittuvan kirjasarjan, ja lastenkirjojen pohjalta tämä aikuistenkirjakin on katsastettava. Maija Kajannon Puistokadun pesula -sarjan kolmas osa Matkapakkaus on tietysti luettava.

Ulkomaissa kirjoissa Takuya Asakuran Ka­toa­va kir­si­kan­kuk­kien kir­ja­kaup­pa voi olla soma japanilainen kirjakauppatarina; isoimmat epäilykset liittyvät siihen, erottuuko se millään tapaa lukuisista muista somista japanilaisista kirjakauppatarinoista. Jenny Erpenbeckin uusi teos Ka­toa­via asioi­ta pääsee tietysti lukulistalle, esseekokoelma kuulostaa mielenkiintoiselta. Oyinkan Braithwaiten edellinen suomennos oli hyvä, joten uusi Kirotut tyttäret menee varaukseen. Ia Genbergin Laiha lohtu on samoin kiinnostava edeltäjänsä ansiosta. Uusi Elizabeth Strout, Mitä emme koskaan sano, ei jatka Stroutin aikaisempia tarinoita, joten se kiinnostaa oikeastaan jo siksi. Thélyson Orélienin Tämä tai kuolema voi olla vähän raskas lukukokemus, mutta haitilainen alkuperä herättää mielenkiintoa. Kirja on kuitenkin joutunut julkisuuspyörityksen keskelle ja vaikuttaa siltä, että se voi olla isoilta osin kirjoitettu tekoälyä käyttäen, mikä kyllä syö kaiken heränneen mielenkiinnon välittömästi.

Katalogeista ensimmäisenä ennätti Into. Eevi Iisakkilan Poutapilviä kotikylällä eli Kaunisjärvi-sarjan kolmas osa menee nyt ainakin harkintaan; ensimmäinen osa sarjasta oli aika vaisu, toinen oli sitten jo parempi, joten ehkäpä kolmattakin voi koittaa. Näitä viihdekirjoja on kuitenkin joutuisaa ja leppoista lukea, harvoinpa nämä kovin vaivalloisia ovat. Jussi Kaakisen lasten tietokirja Salaiset tasot kuulostaa houkuttelevalta, pikseligrafiikkaa ja uutta näkökulmaa maailmaan.

Avaimen listalta Ville-Juhani Sutisen Miksi tästä ei puhuta? on esseekokoelma kirjallisuuden päivänpolttavista keskustelunaiheista. Lienee syytä ottaa vähintään vilkaistavaksi.

S&S:n kuvastosta Ulrika Hanssonin 1880-luvun Pohjanmaalle sijoittuva western Armottomat lupaa koskettavaa kostotarinaa. Kuulostaa hyvältä! Tove Ditlevsenin trilogia oli hyvä, joten kirjailijan mielenterveyden järkkymisestä kertova Kasvot menee myös lukulistalle. Lasten ja nuorten puolella Erika Vikin Pienen katastrofin resepti aloittaa uuden romanttisen viihdesarjan nuorille. Pitänee katsastaa. Piia Leinon Kolme kaupunkia -scifisarjan avaus Totuus kuulostaa vetävältä.

Hertan kuvaston avaava Reetta Vuokko-Syrjäsen Taivaalliset kappaleet kuulostaa kiinnostavan omintakeiselta scifiltä. Anne Muhosen edellinen nuortenkirja oli hyvä, joten Valoefektejä voi olla myös. Sini Helmisen Riistetyn naamion edellinen osa Anastettu avain saapui kirjastosta juuri, joten sen luettuani tiedän, onko tämä uusi kirja syytä laittaa varaukseen. Neil Sharpsonin ja Dan Santatin Kalat ovat kieroja on kuulemma hittikirja, joten katsotaan! Aikuisten kirjoista espanjalaisen Layla Martínezin goottikauhutarina Nakertaja kuulostaa oikein lupaavalta. Upean En ole koskaan tuntenut miehiä -kirjan tekijän Jacqueline Harpmanin novellikokoelmassa Kuvitteellisia naisia on vain kolme pitkää novellia, mutta aiheet vaikuttavat kiinnostavilta. Seanan McGuiren Kaukaisessa unessa pääsee listalle, olenhan lukenut Harhateiden lapsia tähänkin asti.

Gummeruksen kuvastosta Baek Seungyeonin Soulin pieni kirjepuoti kuulostaa aivan korealaiselta versiolta Ito Ogawan Paperikauppa Tsubakista, mutta toisaalta pidin siitä, joten miksei tätäkin kokeilisi.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua