Sari Mällinen (edessä) ja Anne-Mari Alaspää. Kuvat: Kari Sunnari

”Ei sun tartte Inkeri mitään hävetä.”

Käräjät-näytelmän Vilja-täti sanoo raiskauksen uhriksi joutuneelle Inkerille vapauttavat sanat, joita hän ei koskaan itse saanut kuulla. Taustalla soi polkuharmoni, ”Ystävä sä lapsien”. Viljan päällä on symbolinen punainen villatakki, joka kulkee matkassa koko tarinan ajan.

Esityksen näyttämökuva avautuu Pohjanmaan laakeaksi lakeudeksi ja näyttämön kattavaksi taivaankanneksi.

Sari Mällinen on vanha Vilja.

Verneri Lilja ja Sari Mällinen.

* *

Käräjät on Markus Nummen kirjan (2024) pohjalta Sirkku Peltolan näytelmäksi kirjoittama ja ohjaama kyläyhteisön tarina, jossa naisia on alistettu ja alistetaan edelleen kaksinaismoralismilla ja häpeän pelolla, olipa vuosiluku 1901, 1938 tai 2026.

Käräjät pohjautuu väljästi Markus Nummen isotädin kokemuksiin Teuvalla ja sijoittuu Etelä-Pohjanmaan kuvitteelliselle Tarvajoelle vuoteen 1938.

Keskushenkilö Vilja on nuoruuden traumaattisen kokemuksen jälkeen mieleltään tasapainoton ja asuu opettajaveljensä perheessä. Vanhoilla päivillään hän käynnistää sekavilla puheillaan laajan rikostutkinnan, jonka seurauksena käräjille päätyy yli viisikymmentä laittomista sikiönlähdetyksistä syytettyä kyläläistä. Vaasalaisen lääninetsivän kuulusteluihin kietoutuu myös nuoren Inkerin kohtalo. Kaikki tapahtumat johdattavat rippikouluikäisen Vilja-tädin muistamaan raiskauksen, kun hän oli vain ”askeleen päässä onnesta”.

Emmi Kaislakari, Verneri Lilja, Saska Pulkkinen ja Samuli Muje.

Sari Mällinen elää lähes koko esityksen etunäyttämöllä katsojien edessä istuen.

* *

Häpeällä hallitseminen

Häpeä ja syyllisyydentunne ovat kavereita, se on paha yhtälö. Molemmat kumpuavat nöyryytyksistä ja epäonnistumista. Usein ne syntyvät sosiaalisten konventioiden rikkomisesta.

Kivuliaaksi tunteen tekee se, että kyse on omasta itsestä. Häpeä on yksi itseluottamusta ja omanarvontuntoja heikentävistä tunteista, joka saattaa johtaa masennukseen ja ahdistukseen.

Käräjät on kokonaistaideteos, jossa jokainen osa-alue tukee toisiaan ja korottaa esityksen intensiteettiä.

Petra Poutasen polkuharmoni ja ultimaattinen laulu luovat esitykselle keuhkot ja pistävät liikkeelle virsikierisen äänimaiseman, joka kaikuu kylän yllä välillä uhkaavana, välillä herkkänä. Petri Kauppisen koreografia laajenee tanssin ulkopuolelle koko esityksen maailmaa liikuttavaksi liikkeeksi ja värähtelyksi ihmiskehoissa.

Pirjo Liiri-Majavan lavastuksen monimuotoiset puiset laatikot muuttuvat seuratalon tanssilattiasta ruumisarkuiksi ja käräjäkatedeereiksi. Puvut ovat kursailematonta ajankuvaa. Eero Auvinen valot ja Kyösti Kallion äänet luovat näyttämötilan, joka liikkuu paikasta toiseen.

Sari Mällinen, Samuli Muje ja Anne-Mari Alaspää.

Eturivissä Anne-Mari Alaspää, Heidi Kiviharju, Jyrki Mänttäri, Petra Karjalainen, Mika Honkanen, Emmi Kaislakari, Samuli Muje, Miia Selin, Janne Kallioniemi, Maija Lang, Vili Saarela ja Saska Pulkkinen, takana Sari Mällinen.

* *

Uskomattomia roolisuorituksia

Vanha Viljaa näyttelevä Sari Mällinen elää lähes kolmituntisen esityksen silmiemme edessä etunäyttämöllä istuen. Mällinen on karismaattinen näyttelijä, jonka läpi elämän tapahtumat kulkevat aivan kuin ne olisivat purkitettuna filminauhana hänen kehossaan.

Myös kaksoisroolin tekevä nuorta Viljaa ja Inkeri Seppää näyttelevä Anne-Mari Alaspää on herkkä kuin ilmapuntari, jota elämä heittelee kaaoksesta toiseen. Ja unohtaa ei voi Verneri Liljan herkkää Juho Iivosta, etsivää, joka joutuu mahdottoman tutkintavyyhden eteen.

Vahvat naiset kantavat tarinaa eteenpäin; Heidi Kiviharju koskettaa Viljan yhdeksänlapsisen perheen äitinä. Samoin Viljan ystävää sikiönlähettäjä Karoliina Suomaata näyttelevä Petra Karjalainen, Hanna Seppää esittävä Emmi Kaislakari sekä Airi Vuorin roolin tekevä Miia Selin säväyttävät intensiteetillään ja temperamentillaan.

Näytelmä tarvitsee tietysti myös pahiksen, tehtävän hoitaa vahvasti Samuli Muje Herman Vuoren roolissa.

Loppukyyneleet tipauttaa vuosikymmenten yli kurottava rakkaus.
Ja hento toivo siitä, että asiat vielä muuttuisivat.

”Elämä on kaipausta” 

Maarit Saarelainen

Jyrki Mänttäri, Sari Mällinen, Verneri Lilja ja Anne-Mari Alaspää.

Käräjät

• Perustuu Markus Nummen romaaniin
• Näytelmäksi kirjoittanut Sirkku Peltola
• Ohjaus Sirkku Peltola
• Musiikin suunnittelu / muusikko Petra Poutanen
• Koreografia Petri Kauppinen
• Lavastuksen ja pukujen suunnittelu Pirjo-Liiri-Majava
• Naamioinnin suunnittelu Emmi Puukka
• Valosuunnittelu Eero Auvinen
• Äänisuunnittelu Kyösti Kallio
• Ohjaajan assistentti Petri Kauppinen
• Lavastus- ja pukusuunnitteluassistentti Anniliina Parkkinen
• Vastaava tuottaja Heidi Kollanus
• Tuottaja Elise Richt
• Rooleissa Sari Mällinen, Anne-Mari Alaspää, Verneri Lilja, Mika Honkanen, Emmi Kaislakari, Janne Kallioniemi, Petra Karjalainen, Heidi Kiviharju, Maija Lang, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Saska Pulkkinen, Vili Saarela, Miia Selin

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 27.10.2026. Esityksiä 8.4.2027 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua