Kuvat: Akseli Muraja
TANSSI | Kontaktityöskentely ja improvisaatio toimivat väylinä tutkia siskoutta koreografi Rebecca Laube-Pohton ja työryhmän prosessissa. Demoesitys avaa näkymiä sisarelliseen nahisteluun ja huolenpitoon, mutta myös naisten väliseen kilpailuun ja vertailuun.
Outi Markkola, teksti
”Millaista on elämä ilman siskoa tai siskon kaltaista parasta ystävää? Miten erilaisena naisten keskinäinen tuki, konflikti ja vertailu näyttäytyy sille, joka on kasvanut ilman omaa siskoa kuin sille, jolla siskoja on?”
Nämä kysymykset toimivat koreografi Rebecca Laube-Pohtolle alkusysäyksenä kohti teosprosessia.
Laube-Pohton koollekutsuma Siskot-työryhmä valittiin Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen uuteen AIHIO-tukimuotoon, jonka tarkoituksena on tukea teosprosessin käynnistämistä. Laube-Pohton lisäksi työryhmään kuuluvat tanssijat Moona Penttinen ja Aurora Suhonen.
* *
Kehollisia liikkeellelähtöjä
Tanssitaide on siitä erityinen taidemuoto, että samalla kun teoksella voi olla hyvin tarkka ja kielellistetty lähtökohta – esimerkiksi joukko kysymyksiä tai taustateoria – liikkuu kehollisuus omassa rekisterissään avaten toisia, usein ennustamattomia näkökulmia.
Se, kuinka alkuvaiheen ideat lähtevät konkretisoitumaan näyttämölle, on kiinnostava tapahtuma, jonka keskelle pääsen nyt kurkistamaan. Siskot-työryhmä on työskennellyt ITAK-näyttämöllä puolitoista viikkoa, kun saavun katsomaan demoesityksen läpimenoa ja haastattelemaan tekijöitä.
Mistä lähteä liikkeelle, kun siskoutta tutkitaan liikkeen ja tanssin keinoin?
Penttinen ja Suhonen kantavat toisiaan, kikattavat ja painivat. Penttinen saa nahistelussa yliotteen ja yrittää purra Suhosta. Suhonen kirkuu ja nauraa.
– Ensimmäinen lähtö teemaan oli kontakti, Laube-Pohto kertoo.
Liikkeelle lähdettiin jo olemassa olevista improvisaatioharjoitteista, joita Laube-Pohto on kehitellyt työssään opettajana ja koreografina. Yhdessä tanssimalla syntyi myös uusia liikkeellisiä tehtäviä ja oivalluksia.
– Esimerkiksi painikohtaus on löytynyt liiketutkimuksen kautta, Laube-Pohto avaa.
– Siihen tanssijoille löytyi vielä eilen uusi, puristeinen asia.
– Ja se suu, suullisuus… Penttinen miettii.
– Se antoi mulle takaumia sisaruuteen, johonkin sellaiseen hyväntahtoiseen kiusaamiseen.
– Se on jännä, tuommoinen pureminen! Suhonen pohtii nauraen.
– Mulle tuli heti semmoinen muistoreaktio lapsuudesta, kehopaniikki, jota ei oo kahteenkymmeneen vuoteen tullut. Että apua, ääk!
* *
– Kokeilkaa vielä sitä hyrrää, Laube-Pohto ehdottaa.
Suhonen asettelee kätensä huolellisesti Penttisen kylkeen, antaa painoa. Penttinen tuumii hetken. – Jos sä nyt otat kädet pois, mä vaan kaadun!
Suhonen irrottaa kädet. Penttinen luiskahtaa lattialle. Molempia naurattaa.
* *
Yhdessä tanssiminen synnyttää luottamusta
Siskot-teosta on työstetty pääasiassa improvisaatiopohjaisin menetelmin. Improvisaatioiden kautta työryhmä on paitsi rakentanut teosta, myös tutustunut toisiinsa.
– Tässä on taas muistunut mieleen tanssin kautta, miten luottamus syntyy, Suhonen kertoo.
– Miten liikkeen ja kontaktin ja sellaisen yhdessä mähinöimisen kautta voi löytyä sanaton viestintä, huolenpito ja turva.
– Tanssin kautta voi oppia tuntemaan toisen, Laube-Pohto nyökyttelee.
Suhonen ja Penttinen valikoituivat teokseen tanssijoiksi, koska molemmat ovat kokeneita kontaktityöskentelijöitä. Lisäksi kaikilla työryhmän jäsenillä on oma, erityinen lähtökohtansa siskouteen ja sisaruuteen: Laube-Pohtolla itsellään on ainoastaan veljiä, Suhosella kaksi siskoa ja Penttisellä yksi veli.
Työryhmä lähestyi siskoutta kontaktityöskentelyn kautta.
* *
Huolenpitoa ja haavoja
Laube-Pohton mukaan kontaktityöskentely on tarjonnut keinon käsitellä paitsi sisaruuteen liittyvää tukea, myös tuen menettämistä. Työprosessin aikana teema on laajentunut siskoudesta yleisemmin sisaruuteen, naiseksi kasvamiseen sekä naisten välisiin suhteisiin.
– Sanoit sen huolenpidon, mutta on meillä ollut työn alla myös vertailu tai sellainen kopioiminen, kisailu, Laube-Pohto kuvailee.
– Ollaan puhuttu esimerkiksi siskohaavasta ja naisten välisistä suhteisuuksista, Penttinen muistelee.
Henkilökohtaista aihetta on lähestytty liikkumisen rinnalla kirjoittaen, piirtäen ja keskustellen sekä lapsuuden valokuvia ja muistoja jakamalla.
– Jaoin tanssijoille kehittämäni kehomuistipraktiikan, jossa pureudutaan omiin muistoihin ja lähdetään sitä kautta liikkeeseen, Laube-Pohto kertoo.
– Se on vähän sellainen autenttisen liikkeen, menneisyyden tapahtumien ja kehollisten muistojen sekoitus. Siihen haluaisin jatkossa syventyä lisää.
Jokaisella työryhmän jäsenellä on erilainen lähtökohta sisaruuteen. Takana Aurora Suhonen, edessä Moona Penttinen.
* *
Demo on yhtä aikaa luonnos ja esitys
Mitä tuettu työskentely heti teosprosessin alkuvaiheessa tarkoittaa tekijöille?
– Tuntuuhan se aika poikkeukselliselta, Laube-Pohto pohtii.
– Yleensä on ennemmin niin, että tehdään omakustanteisesti alkua ennen rahoitusten saamista.
Työryhmän mielestä alkuvaiheen työskentelytuki kannustaa työskentelemään syvemmin ja pidemmälle jo aivan prosessin alussa. Mukana on myös kepeyttä ja sallivuutta.
– Tuntuu kivalta, että ei tarvitse vielä niin kriittisen linssin läpi tutkia kaikkea mitä tekee, Suhonen pohtii.
– Voi antaa kaikkien ideoiden tulla ja testailla.
AIHIO-tuen tarkoituksena on mahdollistaa alkuvaiheen työstäminen ilman painetta ensi-illasta. Teosprosessista saa jakaa, mitä haluaa. Siskot-työryhmä päätyi järjestämään puolituntisen demoesityksen.
– Ajattelen, että mikä vain asia, joka tapahtuu esityskontekstissa, voi olla valmis siinä hetkessä, Laube-Pohto kertoo.
– Sen takia meillä on näin pitkä kaari jo valmiina. Omaa tekemistä ei tarvitse pienentää. Tämä on se, mitä tähän mennessä on tehty, vaikka se voikin vielä muuttua ja syventyä.
Seuraavana prosessin vaiheena on tuotannollinen tauko, johon sisältyy muun muassa rahoituksen hakemista. Toiveissa on jatkaa työskentelyä jo ensi kesänä.
– Henkilökohtaisesti toivon, että projektit eivät venyisi liian pitkiksi, Laube-Pohto miettii.
– Samaan aikaan tauko on hyvä asia. Kun tullaan takaisin, voi olla, että joku asia jää pois ja joku taas on syventynyt. Paljon on sellaistakin, mitä ei ehditty vielä tekemään. Voi katsoa, olisiko vielä joku uusi kiinnostava suunta. Tauon aikana täydennämme myös muuta työryhmää.
Suhonen arvelee teeman jäävän elämään myös aktiivisen työskentelyn päätyttyä.
– Kyllä ne aina valuu kaikkeen muuhun, mitä tekee, ja elämään. Kun palataan, on hauska nähdä mitä on tullut mukaan ja mitä on jäänyt matkalta.
Hyvää matkaa Siskot, ja onnea tulevaan!
Kirjoittajan työskentelyä syksyllä 2026 tukee Taiteen edistämiskeskuksen / Taide- ja kulttuuriviraston Pohjois-Savon taidetoimikunta
* *
Siskot-demoesitys
Työryhmä
- Rebecca Laube-Pohto, koreografi
- Moona Penttinen, tanssija
- Aurora Suhonen, tanssija
Siskot-demoesitys nähtiin ITAK-näyttämöllä 12.8.2026.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tero Saarinen Companyn 30-vuotinen polku jatkuu vahvasti ja suunnitelmallisesti
TANSSI | Merja Koskiniemi kävi katsomassa Tero Saarinen Companyn triplaillan Wild Is the Wind ja sukelsi aiemmin kirjoittamiinsa juttuihin Saarisesta ja tämän tanssiryhmästä.
RISA tekee onnistuneen Only Bones 2.0 -teoksen annettujen ohjeiden ja omintakeisen yhteistyönsä pohjalta
TANSSI | Only Bones 2.0 toteuttaa onnistuneesti Thom Moncktonin ohjeita: ”Vain yksi valo, ei kerrontaa, ei lavasteita, ei rekvisiittaa, ei tekstiä ja kaikki rajoitetussa tilassa”.
Ari Nummisen Juhla viihdyttää, kiihdyttää ja hämmentää – arviossa Tanssiteatteri MD:n ensi-ilta
TANSSI | Neljässäkymmenessä vuodessa ihminen ehtii kokea ja kypsyä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että Ari Nummisen särmät eivät hioudu. Ja juuri se on kiinnostavaa.
Kehotietoisuus ja yhteisötanssi – Annika Sarvela etsii reittejä parempaan vointiin ja vuorovaikutukseen
HENKILÖ | Vuoden 2025 yhteistötanssitaiteilijaksi valittu Annika Sarvela on tehnyt tanssin kentällä myötätuntoisen elämäntyön vailla suurta julkisuutta.