Työväenkirjallisuuden päivän teema on tänä vuonna moniselitteinen – Tapahtuma on avoin ja maksuton

Jussi Lahtinen. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat

Työväenkirjallisuuden päivän koordinaattori Jussi Lahtinen saa haltuunsa kirjallisuustapahtuman julisteet, kun olemme tekemässä haastattelua Työväenmuseo Werstaalla. Julisteet olivat hetken hukassa, mutta onhan tässä aikaa.

Vuotuinen yhteiskunnallinen kirjallisuustapahtuma järjestetään 5.9.2026 kello 11–18 Werstaalla. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton.

Teemana on YKSIN/YHDESSÄ. Sitä on syytä hieman selittää.

– Yksilökeskeisyys on aikamme tunnuspiirre, mutta samalla kaipaamme yhteisöllisyyttä. Tämänvuotisella teemalla haluamme pureutua tähän ristiriitaan. Mitä tapahtuu, kun yksilö ei jaksa yksin kilpailuyhteiskunnassa? Miltä tuntuu olla yhteiskunnassa näkymätön? Mistä yhteisöllisyys 2020-luvun Suomessa kumpuaa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan päivän aikana, Jussi Lahtinen sanoo.

Onko olemassakaan?

Samaten kysellään sen perään, onko perinteistä työväenkirjallisuutta tai elävää työväenkulttuuria enää olemassa? Ja mitä termit tänä päivänä tarkoittavat?

– Kyllä työväenkirjallisuudeksi kategorisoitavaa kirjallisuutta on yhä olemassa. Tapahtuman alkuaikoina noin viisitoista vuotta sitten tosin tuntui, että työväenkirjallisuudella oli kunniakas historia, mutta ei tulevaisuutta. Oli vain Väinö Linna ja muut suuret.

Jussi Lahtinen on perehtynyt aiheeseen perustavanlaatuisesti. Hänen väitöskirjansa nimi on Kerrottu luokka – pitkän 1970-luvun työläiskirjallisuus yhteiskunnallisten valta- ja vastakertomusten kentillä. Se kuuluu historian alaan. Väitöskirja tarkistettiin julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 31.1.2025 ja siitä voi lukea lisää myös Kulttuuritoimituksesta.

Vastaus olemassaolon kysymyksiin on myöntävä.

– On selvää, että luokka tunnistetaan nykyään kirjallisuudessa tärkeäksi yhteiskunnalliseksi asemaksi. Voi tulkita, että myös aidot luokkaristiriidat ovat kärjistyneet 2020-luvulla. Nykyään työväenluokan kuvauksissa keskiössä on usein niin sanottu luokkanousu.

– Ennen kirjoittivat myös ne, jotka olivat fyysisesti tehtaansaleissa töissä myös esikoiskirjan aikoihin. Tosi monet vanhan liiton työläiskirjailijat ryhtyivät esimerkiksi terveydellisistä syistä myöhemmin kokopäiväkirjailijoiksi. Näin tekivät esimerkiksi Samuli Paronen, Alpo Ruuth ja Kalle Päätalo. Väinö Linna taas lopetti tehdastyön Tuntemattoman sotilaan suosion myötä.

Jussi Lahtisen mielestä myös Suomessa odotetaan ensimmäistä suurta romaania marjanpoimijoista tai Wolt-kuskeista. Kuva: Arto Jalonen

Festivaaleja ympäri maailmaa

Saattaa olla, että perustamisvuonnaan 2010 Työväenkirjallisuuden päivä oli lajinsa ainokainen maailmassa. Tapahtumaa järjestettiin jopa korona-aikana, silloin etänä.

– Tänä keväänä olin Italiassa työväenkirjallisuuden festivaaleilla. Nykytyöväenkirjallisuutta on syntynyt ay-aktivismin liepeillä, ”työn ja pääoman” konflikti näkyy siellä vahvemmin kuin meillä. Italialainen työväenkirjallisuuden festivaalin taiteellinen johtaja, kirjailija Alberto Prunetti toi vuosi sitten videotervehdyksen Tampereen sisartapahtumaan. Hän on omissa romaaneissaan kirjoittanut muun muassa siitä, mitä on olla siirtolaisena ”paskatöissä” Englannissa. Englantilaiset närkästyivät, kuinka hän kehtasi ”ulkopuolisena” arvostella heidän yhteiskuntaansa.

Jos italialainen työväenkulttuuri kiinnostaa, kannattaa lukea Lahtisen raportti tapahtumasta Tampereen yliopiston verkkomedia Alustasta.

Tammikuussa 2026 Ruotsissa järjestettiin ensimmäinen työväenkirjallisuuden festivaali. Myös Washington D.C. sai tänä vuonna oman tapahtumansa. Näissä maissa myös uuden prekariaatin ääni on kuulunut kirjallisuuden kentillä.

Jussi Lahtisen mielestä myös Suomessa odotetaan ensimmäistä suurta romaania marjanpoimijoista tai Wolt-kuskeista. On syytä pohtia, miksi tällaista ei vielä ole ilmestynyt.

Nostoja ohjelmasta

Työväenkirjallisuuden päivän pääohjelma koostuu paneelikeskusteluista, haastatteluista ja esitelmistä. Jussi Lahtinen pitää päivän aloittavaa paneelia noston arvoisena.

Yksin tässä maailmassa – keskustelua yhteiskunnan näkymättömistä -paneeliin osallistuvat toimittaja Paavo Teittinen, tietokirjailija Heini Kilpamäki ja sosiaalisen median vaikuttaja Alma Tuuva.

Teittinen on kirjoittanut tietokirjallisuuden Finlandialla palkitun teoksen modernista orjuudesta Suomessa. Juho Narsakka kirjoitti Pitkä vuoro -teoksesta (Gummerus 2025) arvion Kulttuuritoimitukseen.

Heini Kilpamäki seurasi Helsingin asemalla asunnotonta naista ja teki tästä kirjan (Aseman nainen; Into , 2025).

– Alma Tuuvan yhteiskuntakritiikki sosiaalisessa mediassa taas karnevalisoi sitä, mitä on olla työtön ja köyhä nyky-Suomessa. Meemikulttuuri on mielenkiintoista uudenlaista työväenkirjallisuutta tai -kulttuuria, Jussi Lahtinen sanoo.

Työväenkirjallisuuden päivän koordinaattori Jussi Lahtinen pitää tämänkertaista ohjelmaa onnistuneena, koska se on monipuolinen. Kuva: Arto Jalonen

Kaksi Annaa

Työväenkirjallisuuden päivässä on tähtihaastateltavina kaksi Annaa.

– Käsikirjoittaja Anna Brotkin kertoo, miten yhteiskunnan luokkajako näkyy hänen tuotannoissaan erityisesti Aikuiset– ja Atlantis Pasila -televisiosarjoissa. Tästä näkökulmasta hän ei ole ymmärtääkseni ennen aihetta lähestynyt.

Myös kansanedustaja Anna Kontula nähdään toisenlaisessa roolissa kuin on totuttu eli kirjailijana. Kontulan kirjailijauraa käydään läpi aina väitöskirjasta Punainen eksodus – tutkimus seksityöstä Suomessa (Like, 2008) uutuusteokseen Miten ajattelemme kun maailma loppuu? (Into, tulossa) asti. Hän luopuu ensi keväänä eduskunnasta ja ryhtyy päätoimiseksi kirjailijaksi.

– Yhteenvetona odotan paljon tapahtuman ohjelmalta. Se on monipuolinen, Jussi Lahtinen sanoo.

Klassikoitakaan ei ole unohdettu. Hannu Salama täyttää lokakuussa 90 vuotta, ja tätä juhlistetaan paneelikeskustelussa. Myös Sally Salmisen ja Hilja Pärssisen syntymistä tulee kuluneeksi tänä vuonna pyöreitä. Näitä merkkivuosia muistetaan juhlaesitelmillä.

– 2020-luvun työväenkulttuurista ovat keskustelemassa kirjailijat Ville-Juhani Sutinen ja Jani Saxell. He ovat pohtineet tuoreissa esseissään työväenkirjallisuutta ja -kulttuuria.

Mistä sai alkunsa

Työväenkirjallisuuden päivä sai alkunsa, kun ryhmä vasemmistoliittolaisia kokoontui Nokialla 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella. Yksi heistä oli Matti Nummelin, joka on yhä Työväenkirjallisuuden päivän työryhmän jäsen. Porukalla todettiin, että tällainen tapahtuma tarvittaisiin, ja vuonna 2010 suunnitelmista tuli totta.

Tätä nykyä päivää järjestää työryhmä, jossa on jäseniä Työväenmuseo Werstaalta, Kansan Sivistystyön Liitosta, Työväen Sivistysliitosta, Tampereen ja Helsingin yliopistoista sekä pirkanmaalaista kulttuuriyhdistyksistä. Muut ovat vapaaehtoisia, mutta koordinaattori saa palkkaa.

– Rahoituspohja on kunnossa yksipäiväiseen tapahtumaan. Se on ollut havaittavissa, että ay-liike on ulkoistanut ammattilaisille työväenkulttuurin esillä pitämisen, Jussi Lahtinen toteaa.

Se, että tapahtuma on maksuton, istuu hyvin Työväenmuseo Werstaan toimintalinjaan. Mainittakoon, että Werstaalla on menossa hanke, jossa kerätään nykyaikaista työväenkulttuuria.

Työväenkirjallisuuden päivässä on myös kirjamyyntiä.

Työväenkirjallisuuden päivä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla 5.9.2026 klo 11–18.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua