Kuvat: Jussi Vierimaa / WSOY
KIRJAT | Neljän kertomuksen kokonaisuus vie nuorten noitien kokemusten äärelle. Lempeä ja turvallinen kirja tarjoaa rauhan hetken, mutta on myös kiinni tärkeissä asioissa, eikä vain pakene todellisuutta.
”Lempeä tunnelma ja mangakuvitus vievät ajatukset välittömästi Kikin lähettipalvelu -elokuvan maailmaan.”
ARVOSTELU
Magdalena Hai: Teen ja loitsujen vuosi
- Kuvittanut Heikala.
- WSOY, 2026.
- 149 sivua.
Odotettu neljän kertomuksen kokoelma yhdistää kahden taitavan tekijän kädenjälkeä. Kirja koostuu neljästä Magdalena Hain kertomuksesta, joita koristavat Heikalan kuvitukset.
Hai on muun muassa Finlandia-palkinnolla palkittu lasten- ja nuortenkirjailija ja Heikala taas mangatyylinen taiteilija.
Teen ja loitsujen vuosi (WSOY, 2026) rakentuu nimensä mukaisesti vuoden kierron ympärille. Jokaiselle vuodenajalle on oma tarinansa, joiden pääosissa ovat nuoret noidat. Tarinoiden lempeä tunnelma ja Heikalan mangakuvitus vievät ajatukset välittömästi Studio Ghiblin Kikin lähettipalvelu -elokuvan maailmaan.
Lämminhenkisissä tarinoissa nuoret noidat ovat avuliaita, elävät pienimuotoista elämää mökeissään ja käpertyvät takkatulen äärelle kun ulkona myrskyää. Tyylilajina on jonkinlainen fantastinen cottagecore, eli moderni versio pastoraaleista; halu paeta hiljaisemman maalaiselämän pariin on jo vähintään parituhatta vuotta vanha pyrkimys.
Genrestä voi toki kysyä, onko siinä kyse vain silkasta eskapismista ja silmien ummistamisesta ongelmille. Niin ei Teen ja loitsujen vuoden tapauksessa ole kyse. Tarinoiden nuoret noidat ovat maalaisromanttisista puitteistaan huolimatta aktiivisia toimijoita. Kokoelman aloittavassa ”Metsän jumalat”-tarinassa Syrjämetsän uusi noita joutuu setvimään mahdottomiksi muuttuneiden metsän jumalien aiheuttamia harmeja. Käy ilmi, että ongelmien juurisyy on itse kyläläisissä ja näiden luontoa riistävissä toimissa. Kylänoita joutuu sovittelemaan ristiriitaa luontoa suojelevien metsänjumalien ja luontoa hyväksikäyttävien kyläläisten välillä. Ollaan siis tärkeiden ja vakavien asioiden äärellä, vaikka niitä tarkastellaankin satumaisten linssien lävitse.
Magdalena Hain tuntien ei ole yllätys, että tarinoissa on myös sateenkaarevat puolensa; niiden äärellä voi tulla nähdyksi. Se sopii hienosti kirjan yleislempeään tunnelmaan. Teen ja loitsujen vuosi on ylipäänsä kuin hyvä kupillinen teetä tai pehmeä halaus. Heikalan kuvitus sopii tarinoihin oivallisesti ja kirja on muutenkin huolella viimeistelty: se on esineenä miellyttävä ja kokonaisuudessaan kaunis.
Ylipäänsä kirja on iätön ja ajaton; se on muodollisesti lastenkirja, mutta siinä on puolensa, joita aikuislukija arvostanee lapsia enemmän. Hieno kirja! Toivottavasti Magdalena Hai palaa vielä Launealan maailmaan.
Mikko Saari
@msaari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Soraääniä rajan takaa – arviossa Anna Jarovajan Rajantakaiset
KIRJAT | Matkapäiväkirjassa Venäjän rajaseudulta jututetaan venäläisiä, jotka eivät puolusta sotaa vaan uskovat ihmisarvoon ja solidaarisuuteen.
Häpeä työelämässä: tunne, jolla on korkea hinta – arviossa Petri Virtasen Polttava palkka
KIRJAT | Petri Virtasen teos on hyvä muistutus siitä, että työelämän syvimmät haavat eivät synny itse työstä vaan siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Keksintöjen kiehtovat visiot – Michel Vernen novellit saavat uuden suomennoksen
KIRJAT | Vaikka Michel Vernen tekstit ovat osittain tiedollisesti vanhentuneita ja paikkansapitämättömiä, ne herättävät edelleen kiinnostusta tieteitä kohtaan erityisesti nuorten keskuudessa.
Matkalippu Gazaan – arviossa Randa Al-Dawoudin esikoiskirja Gazan naiset
KIRJAT | Randa Al-Dawoudin tekee suuren työn antaessaan Gazan naisille kasvot ja äänen, tekee heistä tavallisia ihmisiä.