Reportaasi äärioikeiston noususta – arviossa Tom Kankkosen Suuttumuksen aika

Kuvat: Docendo / Tom Kankkonen

2000-luvun ensimmäistä vuosisataa on nyt kulunut yli neljännes. Tänä aikana äärioikeisto on noussut marginaalista valtavirtaan. Miten ja miksi näin on käynyt? Miltä näyttävät tämän hetken äärioikeistolaiset puolueet?

Näihin kysymyksiin vastatakseen toimittaja-kirjailija Tom Kankkonen on matkannut neljässä maassa havainnoimassa ja haastattelemassa ihmisiä. Suomen lisäksi Kankkonen liikkuu Ruotsissa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Tästä syntyi reportaasikirja Suuttumuksen aika – Populismin vastustamaton kutsu (Docendo, 2025).

Suuttumuksen aika tuo mieleen tekotavaltaan ja sisällöltään ruotsalaisen toimittaja Lisa Bjurwaldin kirjan Euroopan häpeä: Rasistien voittokulku (Art House, 2012). Jo viime vuosikymmenen alussa Bjurwald raportoi ympäri Eurooppaa voimistuneesta äärioikeistosta, joka levitti taitavasti rasistista sanomaansa. Kankkosen kirjaa voi lukea todisteena Bjurwaldin varoituksen toteutumisesta.

Kankkonen on kirjoittanut aiemmin useita tietokirjoja. Edellisen kirjan aiheena oli Turkin itsevaltainen johtaja Recep Tayyip Erdoğan. Kankkosen tietämys Turkin politiikasta näkyy paikoitellen myös Suuttumuksen ajassa, varsinkin Saksaa käsittelevässä luvussa, jossa puhutaan maahan jo 1960-luvulla Turkista tulleesta siirtotyövoimasta.

Suuttumuksen ajan pääfokuksessa on Euroopan äärioikeistopuolueet: Saksassa Vaihtoehto Saksalle, Ruotsissa Ruotsidemokraatit, Isossa-Britanniassa Reform UK ja Suomessa Perussuomalaiset rp. Siirtolaisuutta käsitellään kirjassa myös runsaasti, koska maahanmuutto ja sen vastustaminen on mainittujen puolueiden ykkösteema.

Viime vuosina yhä tärkeämmiksi teemaksi tälle puolueperheelle on noussut lisäksi ilmastopolitiikan vastustus. Sekundaarisia, mutta tunteita herättäviä teemoja äärioikeistopuolueille ovat myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen, liian suvaitsevaiseksi koettu valtamedia ja koulujärjestelmä sekä kaikenlainen ”woketus”. Äärioikeistopuolueiden viholliskuvat ja puheenparsi on muutamista eroista huolimatta häkellyttävän yhtenäinen eri maissa. Voisi jopa puhua ylirajaisesta nationalismista, niin paljon iskulauseet ja vastustuksen kohteet leviävät maasta toiseen.

Kankkosen teoksen alaotsikossa ja läpi teoksen hän puhuu itse populismista ja oikeistopopulismista. Termivalintaa olisi voinut miettiä tarkemmin. Käytän itse tässä tekstissä populismin sijaan sanaa äärioikeisto, joka on nähdäkseni sekä tarkempi että kuvaavampi. Samoin tekevät myös monet Kankkosen kirjassaan haastattelemat tutkijat ja Saksan AfD-puolueen tapauksessa jopa maan kotimaantiedustelu.

Populismi kuvasi jossain määrin vielä esimerkiksi Timo Soinin ajan perussuomalaisia, mutta puolueen katsotaan radikalisoituneen Jussi Halla-ahon ja hänen aateveljiensä vallattua puolueen. Esimerkiksi jo vuonna 2017 äärioikeistoa tutkinut Oula Silvennoinen kuvasi puolueen muuttuneen kumoukselliseksi ja jopa fasistiseksi. Myös tutkija Tero Toivanen kehottaa vuonna 2025 julkaistussa tekstissään käyttämään ilmausta äärioikeisto, koska populismi päästää kohteensa liian helpolla ja siitä puhumalla ei päästä käsiksi kuvattavan liikkeen ”ideologiaan, strategiaan tai kehityssuuntaan”.

Jos Kankkosen tapa puhua äärioikeistopuolueista populistisina ei vakuuta, on teoksessa kuitenkin omat ansionsa. Suuttumuksen aika rakentuu hyvin pitkälti haastattteluille, joita Kankkonen on tehnyt runsaasti kirjan käsittelemissä maissa. Teokseen on haastateltu äärioikeistopuolueiden johtohahmoja, paikallisaktiiveja ja kannattajia. Ääneen pääsevät myös puolueiden vastustajat. Lisäksi näkökulmaa on haettu tutkijoilta. Kirjoittajan toimittajataustasta muistuttaa teoksen reportaasiluonne. Kerronta etenee haastateltavien suuresta määrästä huolimatta jouhevasti.

Ensin kirjassa käsitellään Saksaa, Isoa-Britanniaa, Ruotsia ja Suomea kutakin maakohtaisesti omassa luvussaan. Tämän jälkeen on erilaisia teemalukuja, joiden aiheina on esimerkiksi puolueiden suhtautuminen mediaan, valtioon, sosiaaliseen mediaan sekä Venäjään ja Yhdysvaltoihin.

* *

Äärioikeisto on kasvanut viime vuosikymmenet niin Suomessa kuin monessa muussa maassa. Aiheen kansainvälisesti johtava tutkija Cas Mudde kuvaa teoksessaan The Far Right Today (2019, Polity) toisen maailmansodan jälkeisen äärioikeiston olevan nyt neljännessä aallossa. ”Aalto” on ollut aina edellistä suurempi.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että äärioikeistolaiset, tai Kankkosen sanoin populistiset, puolueet eivät ole menossa minnekään. Tältä osin Suuttumuksen aika tuntuu lopullisen sanan sijaan pikemminkin välikatsaukselta jatkuvassa myllerryksessä olevaan ja voimistuvaan ilmiöön. Kirjassa kuvattujen puolueiden menestys mitataan seuraavan kerran tänä syksynä valtakunnallisen tason vaaleissa Ruotsissa, ensi vuonna Suomessa ja vuonna 2029 Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

Jos haluaa hahmottaa missä nyt mennään politiikassa ja laajemminkin yhteiskunnassa, on Kankkosen tietokirja lukemisen arvoinen.

Juho Narsakka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua