Rakastettu ja vihattu Suomen Rautarouva – arviossa Lauri Nurmen ja Onni Karin Riikka Purra -elämäkerta

Kuva: Into Kustannus

Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2021 nousseella Riikka Purralla on poliittinen visio, joka on säilynyt toista vuosikymmentä samana: maahanmuuton vastustus. Purran vision pitkäaikaisuuden ja koherenttiuden osoittaa Onni Karin ja Lauri Nurmen kirjoittama epävirallinen elämäkerta Riikka Purra – Suomen rautarouva (Into, 2026). Tätä poliittista tavoitetta on edistetty käytännössä Petteri Orpon hallituksessa, johon Purra luotsasi perussuomalaiset kakkospuolueeksi vuonna 2023 ja itsensä valtiovarainministeriksi.

Mitään järisyttävän uutta kohteestaan epävirallinen elämäkerta ei paljasta. Purran vanhat rasistiset kirjoitukset on perattu kansainvälistä mediaa myöten yhdessä Orpon hallituksen lukuisista rasismikohuista. Teoksen suurin ansio on kokonaiskuvan luominen poliittisesta eläimestä nimeltä Riikka Purra ja hänen ajamasta politiikasta.

Äärioikeiston poliittista ekologiaa käsittelevässä kirjassa White Skin, Black Fuel: On the Danger of Fossil Fascism (Verso, 2021) Andreas Malm ja Zetkin-kollektiivi kuvaavat, miten maahanmuutto ja sen rodullistava tarkastelu muodostavat prisman, jonka läpi kaikkia muita poliittisia kysymyksiä tarkastellaan. Näin vaikuttaa olevan myös Purran tapauksessa. Oli kyse talouden tai työn piirin kysymyksistä, kaikki kytketään purralaisessa ajattelussa maahanmuuttoon. Tässä Purra on läheisen poliittisen taistelutoverinsa Jussi Halla-ahon kanssa samoilla linjoilla. Nykyistä perussuomalaisten ydinlinjaa voikin nimittää hallaaholais-purralaiseksi.

Sekä Purra että Halla-aho ponnistavat alun perin rasistisesta blogikirjoitettelusta sekä suojelupoliisin äärioikeistolaiseksi luokitelleen Suomen Sisun ”keskiviikkokerhoista”. Kari ja Nurmi ryhmittelevät samaan perussuomalaisten nykyiseen ”pyhään perheeseen” Purran ja Halla-ahon lisäksi Simo Grönroosin ja rasistisesta maahanmuuttokirjoittelusta tunnetun Hommaforumin perustajajäsenen Matias Turkkilan. Timo Soini rekrytoi Turkkilan perussuomalaisten Suomen Uutiset -verkkolehden päätoimittajaksi. Vuonna 2025 Turkkila siirtyi lehden päätoimittajan pallilta Purran erityisavustajaksi.

Riikka Purra työn touhussa. Kuva: Katja Säilä / valtioneuvoston kanslia

* *

Elämäkerta on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään Purran elämää lapsuudesta aikuisuuteen ja poliittiseen heräämiseen. Toisessa perataan Purran poliittista ajattelua, jonka koti löytyy ensin Halla-ahon blogin vieraskirjasta ja Suomen Sisun kerhoista ja sitten perussuomalaisten piireistä. Kolmannessa osassa käydään läpi Purran nopea nousu maan politiikan eturivin tekijäksi: ensin kansanedustajaksi, sitten perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja lopulta valtiovarainministeriksi.

Jotkin teoksessa käsitellyt aiheet ohitetaan oudon lyhyesti. Esimerkiksi perussuomalaisilta huonosti menneet eurovaalit (2024) sekä alue- ja kuntavaalit (2025) käsitellään vain muutamalla virkkeellä. Mainitut vaalit käytiin Purran jo ollessa perussuomalaisten puheenjohtaja. Luulisi siis niistä ja Purran suoriutumisesta olevan enemmän sanottavaa.

Purraa on usein verrattu Margaret Thatcheriin, joka Ison-Britannian pääministerinä tuli tunnetuksi häijyn oikeistolaisesta politiikastaan. Purra ei Karin ja Nurmen mukaan ole aivan yhtä paljon yhteiskunnan tukirakenteiden purkamisen kannalla, sillä hän on puheissaan ilmaissut kannattavansa ”hyvinvointiyhteiskuntaa”, jota nimitystä oikeistopoliitikot nykyään mieluusti Suomessa käyttävät, koska eivät halua puhua liiaksi sosiaalidemokratiaan yhdistyvästä ”hyvinvointivaltiosta”. Purran linja edustaa niin kutsuttua hyvinvointisovinismia, jossa valtion tukipalveluita kyllä jossain määrin kannatetaan, mutta ne rajataan etnisin perustein ainoastaan valtion syntyperäisille kansalaisille.

Tiukkaa talouskuria Purra on joka tapauksessa ajanut ja hänen talouspoliittinen linjansa onkin sopinut erinomaisesti kokoomukselle. Hallitusdiiliin kuuluu, että saadessaan elinkeinoelämän johtoa miellyttävää talouspolitiikkaa on kokoomus hyväksynyt perussuomalaisen tiukan maahanmuuttopolitiikan. Nykyhallituksen synnystä kerrotaan tarkemmin Teemu Luukan mainiossa kirjassa Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu (Otava, 2025; lue Ilkka Harjun kirjoittama arvio), johon myös Kari ja Nurmi viittavat.

Lauri Nurmi (vas.) ja Onni Kari. Kuvat: Klaus Welp

* *

Nurmi ja Kari ovat tehneet ison työn peratessaan Purran kirjoituksia lähes 20 vuoden ajalta. Elämäkerran kohteen omien kirjoitusten tarkka lähiluku on menetelmänä tuttu Nurmen aiemmin yksin kirjoittamista, myöskin epävirallisista elämäkerroista Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta (Into, 2020; lue Pasi Huttusen kirjoittama arvio) ja Sanna Marin (Into, 2024).

Purran poliittinen ajattelu on ilmeisen rasistista, mutta kirjoittavat ovat tarpeettoman varovaisia asian suoraan sanomisen suhteen. Erityisen kummallisena pidän kirjoittajien valintaa käyttää Hommaforumin ja Suomen Sisun porukoiden itse itsestään luomaa eufemismia ”maahanmuuttokritiikki” ja ”maahanmuuttokriittinen liike”, vieläpä ilman lainausmerkkejä. Tällaisessa ”maahanmuuttokritiikissä” kun on kyse silkasta maahanmuuttovastaisuudesta ja rasismista.

Purran tekstien analyysista syntyy kuva hänen poliittisesta ajattelun pitkästä linjasta, joka on yllättävänkin yhtenäinen vuodesta toiseen. Kovin vähän Purran ajattelu vaikuttaa muuttuneen, sillä maahanmuutto ja sen monomaaninen vastustaminen on Halla-ahon tavoin koko poliittisen uran keskeinen pyrkimys.

Keskeisen aineiston teoksessa muodostavat Purran pääasiassa blogeissaan julkaisemat kirjoitukset sekä lehdissä julkaistut haastattelut. Blogikirjoittelusta käy ilmi, miten selkeästi anti-liberaali ajattelu on Purran poliittisen maailmankuvan keskiössä. Purran julkiseen hahmoon nähden hänestä piirtyy kuva hiukan yllättävänkin intellektuaalisena kirjoittajana, jonka radikaali oikeistolaisuus ja konservatismi saa hänen omien sanojensa mukaan innostusta muun muassa Saksan kolmannen valtakunnan juristina tunnetun Carl Schmittin liberalismin kritiikistä.

Elämäkerrassa on hyödynnetty hyvin maltillisesti perussuomalaisia koskevaa, viime vuosina kasvanutta tutkimuskirjallisuutta. Vaikka populaarin elämäkerran ei tarvitse sisältää runsaasti tutkimusviitteitä, olisi joitakin aihetta käsitteleviä teoksia hyödyntämällä voitu syventää teoksen analyysia, kuten esimerkiksi Jussi Marttisen teosta Mikä perussuomalaisia vaivaa (Vastapaino, 2021).

Kirjan epävirallisen, ja kriittisen, luonteen vuoksi Purralta ei ole herunut haastatteluja elämäkertaa varten. Nurmen toimittajana tekemää vuosien takaista haastatteluaineistoa on kuitenkin hyödynnetty. Jostain syystä teosta varten ei ole haastateltu ketään muutakaan, vaikka luulisi sen voineen valottaa niitä puolia Purrasta, joihin pelkästään kirjallisella aineistolla ei päästä käsiksi.

Purran elämäkerta on yhteiskunnallisesti merkittävä teos, johon kaikkien suomalaisesta politiikasta kiinnostuneiden on syytä tutustua. Päähenkilönsä lisäksi se kertoo paljon muustakin, kuten perussuomalaisista ja puolueen poliittisesta luonteesta sekä toiminnasta osana Orpon hallitusta.

Juho Narsakka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua