Mitä ovat audition, ensemble, understudy ja swing? Näyttelijä Pekko Hirvonen kertoo

Kuva: Pekko Hirvosen kotialbumi

Kati Eskola, teksti

Pekko Hirvonen valmistuu nyt loppukeväällä näyttelijäksi Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta. Lempinimen Muste saanut koulutusohjelma on vielä suhteellisen uusi ja vähän tunnettu opinahjo Teatterikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston Nätyn rinnalla. Nelivuotinen koulutus antaa hyvät valmiudet näyttelijänä työskentelyyn etenkin musikaaleissa ja sieltä valmistuneita ammattilaisia voi nähdä eri näyttämöillä ympäri maan.

Kesäteatteri herätti kiinnostuksen

Pekko Hirvonen on kotoisin Joensuusta ja ison perheen toiseksi nuorin vesa. Lapsuudenperheessä on kymmenen sisarusta ja heistä kaikki ovat musikaalisia.

– Olemme tosi köyhistä lähtökohdista, joten kenelläkään meistä ei ollut varaa harrastaa, Pekko kertoo.

– Kävimme kuitenkin yhtenä kesänä katsomassa kesäteatterissa Kolmea iloista rosvoa. Olin silloin ala-asteikäinen ja tajusin että tuo on juuri sitä mitä haluan tehdä. Kinusin pari vuotta että pääsisin mukaan harrastamaan teatteria. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska harrastukset maksoivat. Lopulta pääsin kuin pääsinkin kesäteatteriin ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että se oli ihan oma juttuni. Ensimmäinen roolini oli Saapasjalkakissassa, Matti, kissan omistaja ja teatterina oli Teatteri Reki.

Yläasteella Pekon piti kuitenkin lopettaa teatteriharrastus, koska paine olla samanlainen kuin pienen paikkakunnan muutkin oppilaat oli liian kova.

– Valinnaiseksi aineeksi otin ATK:n, mutta karkasin aina musiikintunnille, Pekko muistelee.

Teatterihaave jäi ja Pekko meni opiskelemaan ravintola-alaa.

– Muutin Hämeenlinnaan mutta sitten iski taas kaipuu teatterin tekemiseen ja pääsin mukaan Hauhon Kesäteatteriin.

Rikkinäinen puhelin. Kuva: Polina Tatarinova

* *

Teatteriopinnot alkavat

Kesäteatterikokemuksesta innostuneena Pekko pääsi opiskelemaan Suomen Teatteriopistoon Tampereelle ensin musiikkiteatterilinjalle ja seuraavana vuonna vielä näyttelijäntyön jatkolinjalle.

Tampereen Ammattikorkeakouluun musiikkiteatterilinjalle hän haki ensimmäisen kerran vuonna 2021, mutta sisäänpääsy kariutui tuolloin musiikin teoriakokeeseen. Polkuopintojen kautta hän pääsi kuitenkin opiskelemaan musiikinteoriaa, historiaa ja kieliä.

– Kävin samalla täysipäiväisesti töissä, joten se oli todella raskas vuosi. Piti kerätä tietty pistemäärä, että pystyi hakemaan erillishaun kautta opiskelemaan. Pääsykokeet olivat normaalisti, mutta musiikin teoriakoetta minun ei tarvinnut enää tehdä.

Pekko tuli valituksi ja opinnot alkoivat syksyllä vuonna 2022. Hän on koulutöiden lisäksi vieraillut Tampereen Komediateatterissa, ja viimeisin työ siellä oli Dingo-musikaali.

– Dingo-musikaalissa olin ns. off stage -swingi. Opettelin neljä eri roolia ja olin varalla tekemään ne, jos joku näyttelijöistä sairastuu. Tein siis musikaalia vain tarpeen vaatiessa. Vain rumpalin, Quupan, roolista oli sovittu pari esitystä etukäteen. Häntä esittänyt näyttelijä oli puolestaan understudy, sijainen, pääroolin eli Neumannin näyttelijälle.

Tampereen Komediateatterissa Pekon on voinut nähdä myös Hotelli Satuhahmon, Koko kaupungin Vinskin ja Ti-Ti Nallen joulutarinan
rooleissa.

9 to 5 – Hommat hoituu! Kuva: Aki Loponen

Opintojen viimeinen harjoittelu oli Lappeenrannan kaupunginteatterin 9 to 5 – Hommat hoituu! -musikaalissa, jossa Pekolla oli oma ensemble-paikka ja pieni rooli.

– Sen lisäksi olin myös understudy vähän isommalle ja toiselle pienemmälle roolille, hän kertoo.

– Ensin opettelin omat ensemble-paikat, laulut, soolopätkät ja stemmat. Sitten otin haltuun toisen roolin soolobiisin ja lopuksi vielä kolmannen henkilön repliikit. Aikamoinen homma, mutta harjoittelujaksona työhön erinomaisesti kouluttava ja taitoja kehittävä.

Kesäksi maalle rauhoittumaan

Pekko viimeistelee parhaillaan kuumeisesti kirjallista opinnäytetyötään. Kesäkuussa hänellä alkaa näyttelijän pesti Puolangalla. Näytelmänä on Ihmemaa Puolanka –musikaali, joka on Aino Ojalan, Tommi Rajalan ja Katja Kemppaisen käsialaa. Esitykset ovat heinäkuussa Puolangan Pessimistitalon ulkoilmanäyttämöllä.

– Tämä on ihan tietoinen irtiotto tästä kovasta kiireestä täällä Tampereella, Pekko huokaisee.

– Valmistumissuma on tuntunut aika raskaalle kun on niin paljon tekemistä, joten on hienoa päästä kesäksi keskelle korpea.

Syksy tuo Pekolle jälleen uuden haasteen. Hänellä on rooli Paul Garringtonin ohjaamassa Lumipallo-suurmusikaalissa, joka on osa Oulun kulttuuripääkaupunkihanketta. Harjoitukset alkavat lokakuussa Helsingissä ja maailmankantaesitys on Ouluhallissa joulukuussa.

Pekko on onnellinen mahdollisuudesta päästä mukaan todella isoon tuotantoon. Koe-esiintyminen eli audition oli monivaiheinen ja raskas ja tällaiseen tuotantoon oli todella paljon hakijoita.

Rikkomaton. Kuva: Kari Sunnari

* *

Tarinankerrontaa ja huomionhakua

Pekon arvion mukaan jokainen esiintyjä rakastaa huomiota.

– Jokainen, joka haluaa mennä yleisön eteen, nauttii siitä huomiosta mitä saa. Tykkään myös kertoa tarinoita. Oma taiteellinen lopputyöni, Poika nimeltä Päivi, oli minulle tosi tärkeä tässä ajassa, jossa koko yhteiskunta menee tasa-arvossa taaksepäin. Koen, että on tärkeää ja ajankohtaista kertoa sitä tarinaa.

– Sanotaan, että taide ei ole poliittista, mutta kyllä se minun mielestäni on ja sen tarkoitus on myös kertoa jotakin tästä elämästä.

Vaikka näyttelijän pitää kyetä tekemään monenlaisia rooleja, kaikkeen ei kuitenkaan pidä lähteä mukaan, Pekko muistuttaa.

– Pitää olla roolin puolella ja jollain tavalla hyväksyttää ja oikeuttaa itselleen ne asiat. Kannatan enemmän mielikuvapohjaista ja fyysisyyteen nojaavaa näyttelijäntyötä kuin metodinäyttelemistä. Koen, että suuria tunteita voidaan rakentaa mielikuvien ja kehollisten impulssien kautta ilman, että näyttelijän tarvitsee käyttää omia henkilökohtaisia traumojaan roolityön välineenä.

Kuva: Pekko Hirvosen kotialbumi

* *

Draaman ja puheteatterin nälkä

Vierailu Lappeenrannassa oli käänteentekevä, sillä Pekko ymmärsi, kuinka ammattitaitoista teatteria maakunnissa tehdään.

– Olen valmis lähtemään ihan minne tahansa ja tässä työtilanteessa vuoden tai kahden kiinnitys olisi lottovoitto, Pekko sanoo ja jatkaa:

– Nyt täytyy aktivoitua, markkinoida itseään ja yksinkertaisesti vain kysellä töitä, vaikka se tuntuu vaikealta. Heittäydyn nyt ikään kuin juurettomaksi ja kodittomaksi. Vien tavaroita varastoon ja katselen minne maailma minua kuljettaa. Työt ovat mitä todennäköisimmin muualla kuin Tampereella ja ensi vuodesta ei ole vielä minkäänlaista tietoa.

Tämän erittäin muuntautumiskykyisen ja fiksun teatterintekijän urapolkua on syytä seurata.

Kannattaa siis painaa nimi mieleen:

Hirvonen. Pekko Hirvonen.

Paikkakunta: Se on vielä yllätys.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua