Teknologisia murroksia historiasta – arvoissa Jyri Kosolan Koneiden sota: Droonien läpimurto ja vallankumous

Kuvat: Docendo / Jan Erola

Sodat vain jatkuvat, valitettavasti. Kirjoittaessani arviota Matti Purasen kirjasta Älysota (Teos, 2025; lue arvio) Trumpin Yhdysvallat oli hyökännyt Iraniin. Ja sama toistuu taas, kun kritiikin kohteena on Jyri Kosolan Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous (Docendo, 2026). Yhteistä näille kirjailijoille on sotilastausta; Puranen on Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori ja Kosola Puolustusvoimien tutkimusjohtajan virasta eläköitynyt eversti.

Purasen Älysota loi katsauksen tekoälyn vaikutukseen sodassa ja kertoi, mitä eettisiä, oikeudellisia ja inhimillisiä kysymyksiä älykkäät asejärjestelmät nostavat esiin. Kosolan tausta teknisenä asiantuntijana näkyy laajana teknologian ymmärryksenä ja kokemuksena sotateknologian kehityksestä.

Edellinen ja tämä vuosi ovat olleet Suomessa yllättävän vilkkaita vuosia nykysodankäyntiä, Ukrainaa ja teknologista sodankuvaa käsittelevälle kirjallisuudelle. Kosolan kirja painottaa teknologiaa sotaa ratkaisevana tekijänä.

Mutta sota ei ole koskaan ollut pelkkää teknologiaa, vaan myös politiikkaa, tahtoa ja sattumaa. Kosola ei kuitenkaan viittaa klassikoihin, kuten Sun Tzun Sodankäynnin taitoon sen paremmin kuin Carl von Clausewitzin teesiin: ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.”

Kosola vyöryttää meille teknologisia murroksia historiasta. Kiinnostavasti hän ottaa esiin esimerkiks Napoleonin nerokkuuden massa-armeijan liikkuvuuden varmistamisessa ja Natsi-Saksan Blitzkriegin. Yksi ”salamasodan” kehittäjistä oli Heinz Guderian, jonka mukaan panssarijoukot olivat ratkaiseva ase; kaikki tankit varustettiin radioilla, joilla varmistettiin koordinaatio.

Kuriositeettina Kosola mainitsee sotilaiden muonituksen. Säilykepurkin kehitti ranskalainen keksijä ja kondiittori Nicolas Appert 1800-luvun alussa. Napoleon Bonaparte tarvitsi keinon ruokkia armeijansa pitkillä sotaretkillä, ja Ranskan valtio tarjosi palkkion ruoan säilöntämenetelmästä.

Kosolan kirja on muutoin pelkkää teknologiaa sivukaupalla. Lukija saa tietää, miten droonit näkevät, toimivat yksinään tai parvissa. Droonit ovat tuoneet sotaan täysin uuden ulottuvuuden, joka vaikuttaa erityisesti yksittäisen sotilaan selviytymislogiikkaan ja taktiseen liikkumiseen.

Perinteinen asemasota on mennyttä, ja sotivien väliin on syntynyt useita kilometrejä leveä ”kill zone”.  Droonien jatkuva vaaniminen ilmassa tekee piiloutumisesta ja joukkojen keskittämisestä äärimmäisen vaikeaa. Se on vaikuttanut ryhmäytymiseen: ei komppanioita vaan pienryhmiä.

* *

Kosola ei ole yksin argumentoidessaan, että sota on peruuttamattomasti muuttunut. Helsingin Sanomien artikkelin (22.3.2026) mukaan Yhdysvaltojen kenraali David Petraeus painottaa, että ”nykyaikainen sodankäynti on siirtynyt aikakauteen, jota hän kutsuu ohjelmistovetoiseksi sodankäynniksi. Taistelukenttä on muuttunut radikaalisti erityisesti Ukrainan sodan myötä.”

Kritiikkiä Puolustusvoimien suuntaan Jyri Kosola esittää kirjassaan useissa kohdin. Hän kertoo yrittäneensä jo ”neljännesvuosisadan verran” tuoda esiin droonien roolia nykyajan sodissa, mutta ilmeisesti Puolustusvoimien kenraalit luottavat yhä monoliitteihin, joiksi Kosola kutsuu taistelupanssarivaunuja ja rakenteilla olevia merivoimien korvetteja.

Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous sopinee ainakin editoituna jopa sotilastekniseksi oppikirjaksi tai ainakin oheislukemistoksi. Se kuuluu varmaan jo sellaisenaan innokkaiden reserviupseerioppilaiden ja kadettien iltalukemistoon. Tosin tässä mielessä Kosolan teos olisi kaivannut termien nootituksen, niiden suomennusten luettelon ja lähdeluettelon.

Jukka Kallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua