Miiko Toiviainen. Kuva: Darina Rodionova
TEATTERI | Itseen kirjoitettu on taidokkaasti näytelty kertomus juurilleen palaavasta älykköpojasta. Teoriapitoinen tarina irvailee itselleen ja suuntaa peilin katsojan naamaan.
”Parhaimmillaan Eribonin hahmo on taidokkaasti toteutettu, herkkä karikatyyri intohimoisesta ja ylpeästä, postmodernista ihmisestä.”
ARVOSTELU
Itseen kirjoitettu
- Ohjaus: Davide Giovanzana
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatteri 20.2.2026
Asetelma on varmaankin monelle nuorelle aikuiselle tuttu.
Halu nähdä maailmaa. Ajatella. Älyllistää. Oppia. Vapautua.
Päästä pakoon omia juuriaan jonnekin, missä ei tarvitse esittää. Missä voi olla.
Tätä tarjoaa Tampereen Työväen Teatterilla ensi-iltansa saanut näytelmä Itseen kirjoitettu. Timo Torikan suomentama, Davide Giovanzanan ja Torikan yhteistyössä dramatisoima näytelmä perustuu Didier Eribonin teokseen Paluu Reimsiin.
Filosofiaa suureen kaupunkiin opiskelemaan paennut homoseksuaali Didier Eribon (Miiko Toiviainen) on juuri vakiinnuttamassa asemaansa älykköpiireissä, kun hän yhtäkkiä kuulee isänsä (Timo Torikka) kuolleen. Kun Eribon palaa kotiseudulleen äitinsä (Sinikka Sokka) luokse, joutuu Eribon kohtaamaan oman häpeänsä, menneisyyden muistot ja historian moniulotteisuuden.
Sinikka Sokka. Kuva: Darina Rodionova
“Et sinä sitä voi muistaa, olit niin pieni”
Vaikka näytelmä sijoittuu Reimsiin ja Pariisiin, se sopii tamperelaiseen ympäristöön kuin nakutettuna. Eribonin tarinaa kehystävät työväen arkea kuvaavat valokuvat, joiden tiilimaisema sopisi aivan yhtä hyvin Tammerkosken kupeeseen kuin ranskalaiseen pikkukaupunkiin.
Sama koskee näytelmän hahmojen kohtaloita. Tarinat saksalaisupseerin mukaan lähteneestä isoäidistä ja väkivaltaisesta, alkoholisoituneesta isästä ovat kuin suomalaisen kansalliskuvan selkänahkasta revittyjä.
Näytelmän keskiössä näyttääkin olevan ajatus kokemusten universaaliudesta. Pienessä kaavassa tämä näkyy kohdissa, joissa Eribon muistaa jotakin traumaattista ja äiti lausahtaa: “Et sinä sitä voi muistaa, olit niin pieni”.
Suuremmassa mittakaavassa tämä toteutuu selkeinä lokalisointeina: KOM-teatterissa ja Agit Propissa uraansa tehnyt Sinikka Sokka kajauttaa lavalla ranskalaisten työväenlaulujen sijaan Aulikki Oksasen sanoittaman Kenen joukoissa seisot -kappaleen, taustalavasteissa vilahtaa Hurriganes ja tunteepa Eribonin veli (Timo Torikka) tutulta kuulostavia mainoslorujakin.
Isän roolissa Timo Torikka (vas.). Kuva: Darina Rodionova
Raskaita aiheita, keveää ilmaisua
Itseen kirjoitettu kertoo raskaista aiheista. Didier Eribonin eteen lävähtää kivuliaita ja kiusallisia muistoja raivoavasta isästä ja erilaisuuden aiheuttamasta häpeästä.
Toisaalta näytelmä viestii myös nuoruuden putkinäköisyydestä. Eribon laukoo yhteiskuntateoriaa kuin vettä vaan, mutta ihailemansa Jean Genet’n kirjoittama yhteiskuntakritiikki menee häneltä täysin ohi. Hahmo ”haluaa ymmärtää” vanhempiensa elämänvalintoja, mutta joutuu kohtaamaan raadollisen faktan: työväenluokkaisuus ei tarkoita huonommuutta.
Parhaimmillaan Eribonin hahmo on taidokkaasti toteutettu, herkkä karikatyyri intohimoisesta ja ylpeästä, postmodernista ihmisestä. Näyttelijöiden kantava laulu ja tunteikas esiintyminen luovat aidontuntuisen, vahvan vaikutelman, joka tasapainottaa päähahmon paasaavuutta.
Näytelmän kuvauksessa mainitaan halu haastaa katsoja pohtimaan omaa asemaansa osana yhteiskuntaa. Se todellakin tapahtuu: heräsin heti ajattelemaan, miten esivanhempieni romanttiset valinnat eivät olleet yhtä rakkaudellisia kuin ne, joita kenties kykenen isommassa opiskelukaupungissa tekemään.
Pahimmillaan näytelmä sortuu liialliseen teoriapitoisuuteen. Alussa esitetään traileri, jonka sanat eivät saa tilaa painavuudellensa. Käsitteet eivät ehdi laskeutua liialta selittelyltä.
Puhkikulutettu kirjoittamisen perussääntö on ”Show, don’t tell” .
Tässä näytelmässä loppu jäi katsojan sulateltavaksi.
Anni Kanniainen
Itseen kirjoitettu
- Perustuu Didier Eribonin teokseen Paluu Reimsiin
- Suomennos Timo Torikka
- Dramatisointi Timo Torikka ja Davide Giovanzana
- Ohjaus Davide Giovanzana
- Musiikki Maija Ruuskanen
- Videosuunnittelu Ilari Kallinen
- Valosuunnittelu Ville Virtanen
- Lavastus- ja pukusuunnittelu Tinde Lappalainen
- Lavasterakennus Damjan Krebl
- Tuotantopäällikkö Luc Gérardin
- Näyttämöllä Sinikka Sokka, Miiko Toiviainen, Timo Torikka, Maija Ruuskanen
- Tuotanto Teatteri Metamorfoosi, yhteistyössä Tampereen Työväen Teatteri
Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 20.2.2026. Esityksiä 21.3. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen isot teatterit ovat unohtaneet lapset – onneksi Valkeakoskella tehdään teatteria suurella sydämellä myös lapsille
TEATTERI | Yllättävän ajankohtainen Pekka Töpöhäntä näyttää, että pahaan ei pidä vastata ilkeydellä vaan hyvällä; siis ilolla, laululla, tanssilla, hymyllä ja huumorilla.
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur nojaa näyttelijäntyöhön ja huumoriin
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.
Vauhdikasta menoa Tampereen Teatterissa Ohukaisen ja Paksukaisen seurassa – arviossa Laurel ja Hardy: Mykkäfilmin mestarit
TEATTERI | Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä juhlistetaan Stan Laurelia ja Oliver Hardya. Rooleissa nähdään itseään säästelemättömät Risto Korhonen ja Ville Majamaa.