Pinterest-sukupolvelle tehty sovitus klassikosta ei osu maaliin – arvostelussa Humiseva Harju

Kuva: Warner Bros. Pictures

Emily Brontën Humiseva harju on yksi 1800-luvun tunnetuimpia ja epämiellyttävimpiä romaaneja. Se on täynnä epämiellyttäviä ihmishirviöitä, itsekästä rakkautta ja traumoja, jotka ylittävät sukupolvien rajat. Juuri siksi se on kestänyt aikaa ja saanut lukuisia elokuvasovituksia jo lähes sadan vuoden ajan.

Tarina on varmasti monelle tuttu: orvoksi jäänyt Heathcliff päätyy Humisevan harjun kartanoon, jossa hän kasvaa isäntäväen tyttären Cathyn rinnalla. Heidän välilleen syntyy lapsuudessa side, joka tasapainottelee rakkauden ja omistushalun välillä.

Aikuisuuden kynnyksellä Cathy kuitenkin päättää valita sosiaalisen nousun ja avioliiton turvallisuuden Heathcliffin sijaan. Tästä seuraa pitkä, itsetuhoinen koston ja katkeruuden ketju, joka ei kosketa vain heitä itseään vaan myös seuraavaa sukupolvea.

* *

Britti Emerald Fennel on aiemmin ohjannut elokuvat Saltburn ja Lupaava nuori nainen, joissa seksuaalisuus ja katsojan asettaminen epämiellyttäviin tilanteisiin olivat keskiössä. Siksi ei olekaan ihme, että hän on päätynyt tekemään filmatisoinnin juuri Brontën teoksesta.

Mutta siinä missä alkuperäisteos ei kohtele hahmoja silkkihansikkain, Fennell tuntuu haluavan, että katsoja rakastuu: jos ei hahmoihin, niin ainakin heidän esittämiinsä tunteisiin.

Margot Robbie on Cathy. Kuva: Warner Bros. Pictures

* *

Visuaalisesti Humiseva harju on vaikuttava. Nummimaisemat, karu luonto ja hillityn synkkä estetiikka rakentavat vahvaa tunnelmaa, yksittäiset kohtaukset ovat kuin huolellisesti sommiteltuja maalauksia. Kuvasto tukee tarinan ajatusta eristyneisyydestä ja sisäänpäin kääntyneestä maailmasta, jonka estetiikka muistuttaa välillä Sofia Coppolaa, välillä Yorgos Lathimosia. Musiikista vastaa viime vuosien popsensaatio Charli XCX.

Fennellin Humisevassa harjussa rakkaus on ennen kaikkea intensiivistä, seksuaalista ja näyttävää. Se palaa nopeasti, sen sijaan että se kytisi vuosikymmenten ajan, muuttaen muotoaan ja myrkyttäen kaiken ympärillään.

Kaiken kaikkiaan henkilöhahmot jäävät etäisiksi. Brontën Heathcliffin (Jacob Elordi) viha ei ole vain seurausta torjutusta rakkaudesta, vaan myös syvälle juurtunutta luokkatietoisuutta ja ulkopuolisuutta. Elokuvassa nämä kerrokset jäävät useimmiten taustalle. Margot Robbien esittämä Cathy esitetään ristiriitaisena, mutta hänen valintansa jäävät enemmän pintapuoliseksi valtavirran mukana menemiseksi kuin todellisiksi sisäisiksi kamppailuiksi.

Jacob Elordi on Heathcliff. Kuva: Warner Bros. Pictures

* *

Alkuperäisromaani on yksi niistä klassikoista, joita tuntuu olevan mahdoton sovittaa elokuvaksi ilman että jotain olennaista katoaa. Tarina intohimosta, luokkaerosta ja itseään ruokkivasta vihasta on niin myrskyisä, että sen voima piilee usein siinä, mitä ei sanota tai näytetä suoraan.

Humiseva harju on ollut viime aikojen odotetuimpia elokuvia, mutta odotuksiin nähden se on varsin mitäänsanomaton. Katsoja jää kaipaamaan vielä suurempaa haastamista: pääparin piehtarointi Charli XCX:n tahtiin ei sitä ole.

Ei tämä versio epäonnistunut ole, se on vain varovainen väärällä tavalla. Rohkeutta löytyy yltäkylläisessä tyylissä ja eroottisessa latauksessa, mutta vähemmän suurissa tunteissa. Harmi.

Muru Vähänikkilä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua