Kuvat: Story House Egmont / Carl Barks
SARJAKUVA | Carl Barks loi tiettyjä, kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millaisia ankkatarinoiden tulisi olla piirrostyyliltään ja juoneltaan.
”Aku Ankka -sarjakuvat viehättävät yhä siksi, miten moninaisia, värikkäitä piirroshahmoja Barks onnistui luomaan.”
ARVOSTELU

Carl Barks: Carl Barksin Aku Ankka 19
- Story House Egmont, 2026
- 52 sivua.
Story House Egmontin julkaisema albumisarja saa jatkoa osalla Carl Barksin Aku Ankka 19 (2026). Roope Ankka, yksi ikonisimmista Carl Barksin (1901–2000) luomista sarjakuvahahmoista, esiintyy ensi kerran tarinassa Christmas on Bear Mountain. Tarina on 20-lehtinen kertomus, joka on käännetty suomeksi muotoon Joulu Karhuvuorella.
Albumista löytyvät myös tarinat Surkeat soittoniekat (The Masters of Melody), Aku Ankka palomiehenä (Fireman Donald) ja Kalkkunan jäljillä (The Terrible Turkey). Sarjakuvan puhekuplat on ladottu Barksin käsialalla.
Aku Ankka on lähinnä Walt Disneyn luoma sarjakuvahahmo, mutta väitän, että nykyään ihmiset samastuvat enemmän Barksin hahmoihin kuin Disneyn luomaan Akuun, joka on Barksin tarinoissa usein kuvattu helposti lähestyttäväksi antisankariksi. Alkuperäisen Aku Ankan räiskyvä olemus, puhetyyli ja liikkeet on kuvattu myöhemmin eri tavoin.
Uskoisin, että Aku Ankka -sarjakuvat viehättävät yhä siksi, miten moninaisia, värikkäitä piirroshahmoja Barks onnistui luomaan: keksijä Pelle Peloton, Hannu Hanhi, Kultu Kimallus, Kulta-Into Pii ja niin edelleen. Värikkään rinnakkaismaailman kertomukset viehättävät lukijoita.
Varovasti katsottuna ajan hammas on syönyt jonkin verran joidenkin Barksin kertomusten toimivuutta, vaikka niiden kiistaton nerokkuus onkin yhä nähtävissä.

Surkeat soittoniekat, 2026. Carl Barksin Aku Ankka -sarjakuvien hahmoja yhdistää voimakas liike, hieman liioitellutkin, vahvat luonteenpiirteet ja tuntemukset.
* *
Carl Barksin Aku Ankka 19 -kokoelman kansilehteen sijoitettu Roope Ankka on inspiroinut piirroshahmona monia. Barksin jälkeen ankkamaailman grafiikkaan on asettunut tiettyjä, kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millaisia ankkatarinoiden tulisi olla piirrostyyliltään ja juoneltaan. Eri piirtäjät ovat kuitenkin luoneet hahmoihin vuosien saatossa erilaisia ulottuvuuksia.
Tarina Surkeat soittoniekat on tiivis 10-lehden sarjakuva, joka huokuu juonen kekseliäisyyttä, kun Aku saa ajatuksen, että Hupu, Tupu ja Lupu oppisivat soittamaan klassista musiikkia. Pian Aku-setä toteaa, että pojista ei ole soittoniekoiksi. Kun Mummo Ankka kohtaa Akun, mummo ehdottaa, että pojat osaisivat soittaa Ukko Nooan. Lopuksi Aku keksii keinon huijata Mummo Ankkaa, mikä kostautuu Aku-sedälle tarinan viimeisessä ruudussa.

Joulu Karhuvuorella, 2026. Tunnetuimman ankkapiirtäjän tyyli on tunnistettavaa ja laadukasta.
* *
Omasta mielestäni mielenkiintoisin ja kekseliäin albumin tarinoista on Joulu Karhuvuorella, joka julkaistiin Suomessa ensi kerran vuonna 1958 (alkup. 1947). Se sisältää jo selvästi enemmän todellisuudesta vieraantuvaa ainesta, karhuihin liittyen. Se on albumin kertomuksista myös pisin.
Barksin kertomuksia yhdistää hahmojen dynaaminen liike, tunteet ja eleet, mikä käy hyvin ilmi jo kansilehden Roope Ankka -hahmosta, joka istuu nojatuolissa kartanossaan; vihaisena hän puristaa ankarasti setelitukkuja.
Tarinassa viehättää Roope Ankan hahmo, joka on inspiroinut monia myöhempiä ankkapiirtäjiä, kuten erityisesti Keno Don Hugo Rosaa (s. 1951), joka on luonut todellisen saagan Roopen ympärille. Kaikkien mielestä Don Rosan grafiikka ei sovi Aku Ankkoihin, mutta Suomessa hän on ollut suosittu.
Don Rosa osoittaa ankkatarinoissaan kiinnostusta maailmanhistoriaan, ja hän on täydentänyt kertomuksillaan monia Barksin Roope Ankkaan liittyviä juonia. Roope-sedän vaiheita on tarkennettu niin, että Roope on seikkaillut Klondikessa, Transvaalissa ja ollut mukana Titanicin uppoamisessa.
Roope Ankkaa on Don Rosan tarinoissa rinnastettu Yhdysvaltojen historian vaiheisiin. Don Rosan Roope-sedän vaiheissa saattaa olla vaikutteita J. D. Rockefellerin ajoista. Ensimmäinen Rosan tarina ilmestyi Suomessa vuonna 1990. Muistan, miten 1990-luvun lopulla odotin Aku Ankka -lehteä juuri Don Rosan Roope-setää koskevien, hahmon historiaan kytkeytyvien tarinoiden ja seikkailujen vuoksi.
Vaikka Don Rosaa inspiroivat Barksin piirrokset, kyseessä on kaksi erilaista piirtäjää. Barksilla oli animaatiotausta; Don Rosa on taasen rakennusinsinööri. Rosan piirrokset ovat taustaltaan yksityiskohtia täynnä. Taustalla saattaa ilmetä jokin huvittava, ruudusta toiseen liikkuva, humoristinen yksityiskohta. Usein historialliset merkkihenkilöt on käännetty ankkamaailman kielelle.

Aku Ankka palomiehenä, 2026, Barksin huumori on hyvin visuaalista ja etenee oivallusten varassa.
* *
Barksin sarjakuvat ovat puhutelleet lukijoita eri tavoin kautta niiden ilmestymisen ajan. Barksin kertomukset osoittavat vahvaa visuaalista tarinankerrontakykyä ja kykyä välittää tuntemuksia. Hän on myös innoittanut tyylillään monia muita ankkapiirtäjiä, Don Rosan lisäksi esimerkiks Daan Jippesia.
Aku Ankka -lehden pitkään käytössä olleen, 1950-luvulla luodun logon on laatinut Aaro Loponen, joka on myös tämän albumin kansilehdessä. Logo päivitettiin vuonna 2024, kun lehti uudisti visuaalista ilmettään.
Mari Loponen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aarrejahtia aavikkosodan varjoissa – arviossa Hugo Prattin Aavikon skorpionit 2
SARJAKUVAT | Hugo Pratt törmäyttää jälleen eri kansallisuudet herkullisesti yhteen toisen maailmansodan afrikkalaisilla taistelukentillä.
Voiko voittamaton sarjakuvasankari kuolla? Arviossa Pikon kuolema
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?
Suoraviivaista villin lännen seikkailua komeissa maisemissa – arviossa Comanche-albumi Pedot
SARJAKUVA | Hermannin ja Gregin luoma lännensarja siirtyy uudelle piirtäjälle ja saa ikäviä vieraita Red Dustin menneisyydestä.
Klassista, meillä tuntematonta länkkäriviihdettä 1970-luvulta – arviossa Jim Cutlass -albumi Mississippi River
SARJAKUVA | Charlier-Giraud-työparin vähemmän tunnettu hahmo rettelöi nuoruuden innolla.







