Gerard Butler perheineen elämää etsimässä – arviossa Greenland 2: Migration

Kuva: Lionsgate

Vuonna 2020 julkaistu Greenland-elokuva oli mukiinmenevä toimintaseikkailu, joka sijoittui klassiseen katastrofiskenaarioon: Mitäpä jos yhtäkkiä komeetta tulisi täysin puskista ja iskisi maapalloon tuhoten kaiken elämän? Paitsi että olisikin yksi paikka, jossa olisi pienet saumat jäädä eloon?

Greenland-elokuvassa tämä selviytymispaikka sijaitsi elokuvan nimen mukaisesti Grönlannissa. Loppu olikin sitten myllerrystä ja taistelua, että kuka sinne pohjoiseen pääsee ja ehtii. Kaikki haluavat tukka hulmuten Grönlantiin ja mielellään heti keinolla millä hyvänsä. Bunkkeri auki, täältä tullaan!

Toinen osa ei aikaile sen suurempia, vaan nopealla kertauksella pistetään rattaat pyörimään.
Tällä kertaa Grönlanti tosin ei ole se paikka, jonne pitää kiirehtiä, vaan epävakaa mesta, josta pitää lähteä mahdollisimman äkkiä livohkaan. Säteilyä on ihan älyttömästi ja kaikenlaista magneettimyrskyä ja laavavirtaa tulee ovista ja ikkunoista.

* *

Joitain juoruja liikkuu, että jossain Euroopan suunnilla olisi kiva paikka, jonne kallistaa päänsä turvallisesti. Eipä siinä – siispä kokka kohti Eurooppaa sen suurempia arpomatta. Pitää uskoa unelmiin.

Sama suoraviivainen rakenne jatkuu läpi elokuvan ja se on loppujen lopuksi elokuvan kantava voima. Morena Baccarin ja Gerard Butler tuskailevat ja karjahtelevat uskottavasti läpi elokuvan taistelukohtausten. Niitä riittääkin ihan kunnolla ja monenlaista sorttia on katettuna. Juuri kun edellisestä selviää ja hetkisen verran nostaa jalkoja ylös viinilasin kanssa, odottaa kulman takana jo uusi rupeama ja koettelemus. Pähkinää riittää purtavaksi ja Gerard Butlerin tuskainen naama vääntyy irveeseen. Muitakin huolia kun tietenkin on ja kaikki painaa samaan aikaan päälle.

Roman Griffin Davis näyttelee pariskunnan poikaa, jonka tehtävä on ennemmin tuoda tarinaan ulottuvuuksia ja sisältöä kuin olla sen juonellisessa keskiössä. Sama koskee pitkälti muitakin hahmoja. He kuljettavat tarinaa eteenpäin nousematta sen suuremmin esille, mutta tuovat tarinaan sen tarvitseman inhimillisyyden. Porukkaa putoilee ja tulee lisää kuvioihin sitä mukaa kuin tarve vaatii. Kohteeseen on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Gerard Butler, Morena Baccarin ja Roman Griffin Davis. Kuva: Lionsgate

* *

Visuaalisesti elokuva on toteutettu moitteettomasti ja pahimmat digitaaliset ylilyönnit on viisaasti jätetty väliin. Keskiössä on Butlerin ronskinkomea, jatkuvasti hieman järkyttynyt naama. Tämä naama pitää leffan kasassa tilanteesta toiseen ja Butler-diggareille se on hyvä syy nähdä tämäkin leffa. Butler hoitaa hommansa. Peruskauraa skotlantilaiselle, joka on urallaan näytellyt myös monipuolisempia rooleja.

Synkkä elokuva maailmanlopun tunnelmista kätkee sisälleen humaanin ja tärkeän sanoman. Minkälaisen maailman puolesta olemme valmiit taistelemaan? Tätä puolta olisi toivonut käsiteltävän enemmänkin. Kautta linjan toimintaosuuksien väliin on siroteltu ymmärrystä ja ajatuksia erilaista elämää kohtaan. Kaiken tuhon keskellä solidaarisuus ja toisten auttaminen ovat niitä selviytymiskeinoja, joiden avulla elämä jatkuu ihmisarvoa kunnioittaen. Pitää oppia ajattelemaan itseään pidemmälle.

Greenland-leffat muodostavat yhdessä mukiinmenevän parivaljakon suoraviivaisten toimintaseikkailuiden ystäville. Klassikoiksi ei kumpaisestaan ole, eikä useampaan katselukertaan ole hinkua, mutta aivan hyvää peruspullaa mikäli katastofileffoista diggailee.

Jani Tuovinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua