Lukupäiväkirja 2026 – osa 1: Vierailulla hotelli Hämärässä

Kuvat: Mikko Saari

Uusi lukuvuosi on lähtenyt käyntiin mukavasti. StoryGraphissa on tammikuun lukuhaaste, jossa lukemalla joka päivä – ja kirjaamalla luetut sivut StoryGraphiin – voi voittaa e-kirjalukijan ja kirjakauppalahjakortin. Osallistuin tietysti, vaikka voiton todennäköisyys on häviävän pieni: palkintoja arvotaan viisi ja osallistujia on yli 270 000. Voi siis olla, että en voita.

On kuitenkin ihan hauska nähdä, miten olen tammikuussa lukenut. Joka päivä lukeminen ei ole ollut ongelma. Kahtenatoista päivänä olen lukenut alle 100 sivua, 12 päivänä olen lukenut 100–200 sivua, neljänä päivänä 200–300 sivua ja kolmena päivänä yli 300 sivua. Lukemisen määrään vaikuttaa paljon esimerkiksi se, minkä verran iltapäivisin on jumissa töiden parissa ja kuuluuko päivään bussissa istumista. Monena alle sadan sivun päivänä ehdin lukemisen pariin vasta illalla sängyssä.

Olin kuun puolessa välissä sairaana: ensimmäinen sairastamispäivä oli lukemisen osalta heikko, kun en jaksanut keskittyä lukemiseen yhtään. Toisena päivänä luin yli 100 sivua ja kolmantena jo yli 200 sivua. Sen jälkeen tulikin viisi heikomman lukemisen päivää, kun olin jo työkuntoinen ja piti kiriä tekemättömiä töitä kiinni. Ihan hauska juttu siis tämä seuranta, mutta en taida kyllä jatkaa päivittäistä luettujen sivujen kirjaamista – riittää ihan se, että sivut merkitään luetuiksi, kun kirja on luettu.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten jo julkaistuihin arvioihin. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joskus lähitulevaisuudessa.

* *

Kuvakirjat ja lastenkirjat

Vuokko Hurme & Giannetta Porta: Miniope laskee lampaita (WSOY 2025) – Toisessa Miniope-kirjassa harjoitellaan päiväkodin pihaleikkien lomassa vaivihkaa laskemista ja matematiikkaa. Tyylikkäästi ja selkeästi kuvitettu kirja on opettavainen, helppolukuinen ja hauska. Laatu näyttäisi pitävän, ja miniope on edelleen kerrassaan sympaattinen hahmo. Arvioni Kirjavinkeissä.

Sanna Pelliccioni & Safa Solati: Tyttö, joka tahtoi tanssia (Teos 2026) – Tavattoman kaunis kuvakirja kertoo tanssimisesta ja vapaudesta. Pieni tyttö rakastaa tanssimista, mutta eräänä päivänä tanssiminen, juhliminen ja musiikki kielletään. Niinpä tyttö lentää tanssin siivin kauas pois paikkaan, jossa saa tanssia. Ilmaisunvapautta puolustava kirja on todellinen taideteos, Pelliccionin herkkä kuvitus on kertakaikkisen kaunista.

Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Hotelli Hämärä ja salakäytävä (Karisto 2024) – Aloittelevien lukijoiden todella helppolukuisessa jännitysjutussa ihmetellään kaappikellon takaa löytynyttä salakäytävää ja arvoituksia, joita sen takana piilee. Kuka on outo hiippari, joka hoitaa kasveja salaisessa huoneessa? Oikein hauska pieni lukupala jännittävien juttujen ystäville.

Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (Karisto 2018) – Tämä pienten lasten jännitysjuttu oli ensimmäinen Kirjakärpänen-sarjan kirja. Helppolukuisessa pienten lasten tarinassa perhe on muuttanut hotelli Hämärään, jota äiti remontoi käyttökuntoon. Hotellissa kuitenkin kummittelee, vaikka aikuiset eivät sitä uskokaan. Kummittelemisessa riittää setvimistä sopivasti. Kirjassa on mainio kuvitus ja hyvä pohjustus seuraavalle osalle. Hauskasti yhden lapsista mainitaan olevan kehitysvammainen, mutta se ei näy mitenkään, eikä sitä muuten huomaisi. Ihan hyvä välillä tällaistakin representaatiota.

Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Hotelli Hämärä ja aavekäsi (Karisto 2021) – Hotelli Hämärässä on vihdoin ensimmäinen maksava asiakas. Hotellissa tapahtuu kuitenkin outoja ilmiöitä, joiden lähteeksi paljastuu kammottava aavekäsi. Tapauksen selvittäminen vaatii taas lapsien nokkeluutta. Helppolukuinen lastenkirja tarjoaa leppoisaa kevytjännitystä, tämän ei pitäisi olla useimmille liian pelottava. Seuraavaa osaa pohjustetaan taas jännittävästi, näihin jää helposti koukkuun.

Mila Teräs & Janni Mäkinen: Hotelli Hämärä ja kirotut kirjat (Karisto 2025) – Ensimmäinen Hotelli Hämärä uudella kuvittajalla. Kuvittajan vaihdos on aina jonkinasteinen järkytys (paitsi kun ei ole, ainakin yksi poikkeus tulee mieleen). Tässä tyyli on muuttunut yksinkertaisemmaksi. Tuntuu vähän väärältä, mutta itsessään kuvitus kyllä toimii ja on ehkä pykälän modernimman näköistä kuin aikaisempi. Tarina kirotuista kirjoista taitaa kallistua enemmän hauskaan kuin pelottavaan.

* *

Runot

Leena Kellosalo: Taivaalta sataa mustia orvokkeja (Ntamo 2025) – Hiukkasen taas haki, että miksi tämän runokokoelman olin varannut, mutta selvisihän se loppusivuilta: pidin Kellosalon edellisestä. Tamperelaista paikallisväriä on tälläkin kertaa luvassa, Tampereen kaduilla liikutaan ja loppupuolella erityisesti Pispalassa, mistä runojen päähenkilöksi nousee maineikas antiikkikauppias, Pispalan kuningatar Irja Lastunen. Pispalan katunäkymiin yhdistyy vahvaa kuvastoa. Lopputulos on kiehtova.

Kirsi Kunnas, Pia Krutsin & Jani Ikonen: Haitulan taikahattu (WSOY 2024) – Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi julkaistussa kirjassa on valikoima Kunnaksen lastenrunoja, uusia kunnasmaisia runoja joukolta kotimaisia tekijöitä ja lisäksi sanataideharjoituksia, jotka innostavat lapsilukijaa runouden ja monenlaisen kielellä leikkimisen pariin. Kunnaksen runothan ovat aina loistavia ja Jani Ikosen kuvitus istuu niihin hyvin, ja sanataidetehtävätkin ovat innostavia. Oikein kelpo kirja siis. Anne Välinoron juttu Kirsi Kunnas -juhlavuodesta.

* *

Romaanit ja novellit

Carita Forsgren: Iättömät (Osuuskumma 2025) – Varasin tämän kirjan, mutta jokin siinä hankasi vastaan, ja vei hyvä tovi ennen kuin sain tartuttua kirjaan. Kannatti kuitenkin tarttua. Kirjan pääosassa on kaksi sienirihmastoa, joille ihmiset ovat leikkikaluja ja pelinappuloita. Ihmiset luulevat kehittelevänsä sienten pohjalta ikuisen nuoruuden seerumia, jolla on tietysti huikeaa potentiaalia markkinoilla. Asetelma on kiinnostava ja varsin sujuvasti se rullaakin loppuun asti. Maailmallakin kierrellään, mutta tarinan juuret ovat vankasti Tampereella, mikä on tietysti aina plussaa. Jani Tuovisen arvio Kulttuuritoimituksessa.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kaikki Saharasta (Tammi 2026) – Nyt on runoilija asialla: tämä ei ole helppo nuortenkirja, vaan epäilemättä tulee askarruttamaan lukijoita. Se ei toki ole millään tapaa huono asia, ja sinänsä selkeällä asialla tässä ollaan. On 15-vuotias Sahara, jonka elämä on mullistunut ja joka on vastauksena vetäytynyt hiljaisuuteen, ja käänteitä, jotka potkivat pois siitä hiljaisuudesta – vaikkakin sitten vähän kummallisella tavalla. Joskus elämä vaatii junamatkaa Helsingistä Rovaniemelle mystisessä seurassa. Tässä on samaa vinhaa elinvoimaa kuin Valoa valoa valoa -romaanissa aikoinaan.

Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä (Tammi 2025, suom. Markus Juslin) – Keltaisen kirjaston uusi japanilaiskirjailija kertoo romaanissaan yksinäisestä naisesta, joka työskentelee oikolukijana ja elää vaatimatonta, ulkopuolista elämää. Yksinäisyys, omistautuminen työlle ja selkeät rutiinit alkavat horjua, kun nainen ystävystyy ensin töissä toisen naisen kanssa ja sitten sattumalta kohtaamansa miehen kanssa. Sosiaalisten suhteiden ja keskustelemisen vaikeutta kuvataan hyvin, mutta se toisaalta tekee kirjasta kokoonsa nähden raskaan luettavan. Jankkaava keskustelutyyli alkaa väsyttää kirjan edetessä. Arvioni Kirjavinkeissä. Leena Reikon arvio Kulttuuritoimituksessa.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä (Tammi 2025, suom. Kristiina Rikman) – Tiivis novellikokoelma tarjoaa kolme novellia Keeganin uran eri vaiheilta: uusin on melko tuore, toinen on Keeganin esikoiskokoelmasta ja keskimmäinen sitten siitä väliltä. Kaikissa on pohjimmiltaan kyse miesten ja naisten välisistä suhteista, eivätkä miehet näyttäydy niissä positiivisessa valossa. Varsinkin kaksi ensimmäistä novellia ovat herkullisen hienovaraisia kuvatessaan sitä, miten miehet naisten elämiä tallovat. Pieni kirja, mutta vaikuttava! Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Lucilla Lin: Vihreä maailma (Kuoriaiskirjat 2017) – Mastodonista tutun kirjailijan scifiromaani tuli kirjaston hyllystä vastaan, joten otin ja luin, etenkin kun juuri nyt on romaanipuolella vielä vähän hiljainen hetki. Tässä oli mielenkiintoinen maailma, jossa utopia kääntyy dystopiaksi. Ihmiskunta on levittäytynyt monille planeetoille ja takana on tuhatvuotinen rauhan kausi, koska ihmiset ovat ryhtyneet rauhanomaisiksi ja varovaisiksi luonnon kanssa. Kaikkea kontrolloi Keskusmaailma ja sen valvojat. Kapinallisjoukko nousee kuitenkin taisteluun keskusvaltaa vastaan, tähtäimenään anarkia ja ihmisen tuhovoiman vapauttaminen. Asetelma on hauska, eikä lukijana välttämättä tiedä, kenen puolella tässä pitäisi olla. Tarina oli vähän suoraviivainen, mutta ainakin eteni sujuvasti.

J. S. Meresmaa: Pimeänkynsi (Karisto 2024, kuv. Elina Äijälä) – Lumola-sarjan avausosa on perehdytysosio, jossa juoni ei vielä kovin vinhasti etene, mutta lukija pääsee kyllä kohtaamaan paljon kaikkea outoa ja jännittävää. Uudelle paikkakunnalle muuttanut Aapo hukkaa hyvän frisbeegolfkiekon ensimmäisellä heitolla ja löytää sitä etsiessään jonkinlaisen zombieketun johdattamana Lumolan kartanon hirviöiden pariin. Taustalla häälyy Aapon vaarin kuolema, vanhempien ero, pimeänpelkoa ja muuta jännittävää. Oikein lupaavaa nuortenkauhua, siis.

J. S. Meresmaa: Sysivesi (Karisto 2025, kuv. Elina Äijälä) – Lumola-sarja jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa jätti. Aapo jatkaa kesätöitään Lumolan kartanossa hirviöhoitajana. Hirviön hyökkäyksen uhriksi joutuminen painaa Aapoa, etenkin kun hyökkäyksen seuraukset ovat epävarmat. Jotenkin Aapon kuollut vaarikin liittyy tapahtumiin. Frisbeegolf saa jäädä tässä taka-alalle, kun hirviöiden jahtaaminen ja vaaralliset tilanteet nousevat etusijalle. Tarina on erinomaisen jännittävä ja Aapon pimeänpelko joutuu toden teolla koetukselle ja sen kuvaus herättää lukijassakin pelkoa.

Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo (Lind & Co 2025) – 1930-luvulla nuori pariskunta saa töitä syrjäisen Kellomäen kylän aseman hoitajina. Pariskunnan välejä kuitenkin hiertää jokin, eikä uudelle kotipaikkakunnalle niin vain kotiuduta. Nopeasti ajassa etenevä romaani asemoituu viihdekirjallisuuden puolelle, mutta romantiikkaa on lopulta niukanpuoleisesti ja päähenkilö Anna on aika tyly tyyppi. Ei tätä siis kovimpaan romantiikannälkään kannata lukea, mutta kiinnostavaa 1930-luvun ajankuvaa romaanissa kuitenkin on. Pikkuisen tämä tuntui välillä hyppivän liiankin ripeästi ja asioissa olisi voinut viipyillä pidempäänkin. Näkyisikö sitten se, että tämä on alkujaan äänikirja? Tämä on sarjan ensimmäinen osa, mutta ei oikein jättänyt halua jatkaa seuraavaan osaan.

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja (S&S 2014, suom. Helene Bützow) – Ystäväni on hehkuttanut Lars Sundia minulle kai jo 15 vuotta. Lopulta annoin periksi ja tartuin kirjaan, joka kertoo päällisin puolin siitä, kun pietarsaarelainen harrastajateatteri tarttuu vuonna 1948 Tšehovin Kolmeen sisareen. Ensi-ilta on katastrofi, mutta kertoja lähtee seuraamaan näytelmän päähenkilöiden vaiheita parinkymmenen vuoden ajan eteenpäin – ja reippaasti myös taaksepäin. Tästä yhdestä illasta haarautuu lavea tutkimus näiden pietarsaarelaisten elämästä. Heikommalla kirjoittajalla tästä tulisi kamalaa silppua, mutta Sund saa pidettyä paketin sen verran hyvin kasassa, että jatkan tämän löyhän Pietarsaari-trilogian parissa varmasti.

Virginia Woolf: Rouva Dalloway (S&S 2025, suom. Kaijamari Sivill) – Edellisestä lukukerrastani ei ollut kuin kaksi ja puoli vuotta, mutta olihan tähän kesäpäivään Lontoossa palattava, kun kirjasta kerran tehtiin uusi, moderni suomennos. Tajunnanvirta soljuu yhä mukavasti ja epäilemättä jonkun verran Kyllikki Hämäläisen 50 vuotta vanhaa suomennosta sujuvammin. Tämä on kyllä ihastuttava kirja ja jos moderni tajunnanvirtaromaani kiinnostaa, tätä on kyllä helppo suositella, sen verran kauniisti ja helposti seurattavasti kirja soljuu eteenpäin.

Yan Lianke: Kun aurinko kuoli (WSOY 2025, suom. Riina Vuokko) – Pienessä kiinalaisessa vuoristokylässä ilta saa oudon käänteen, kun ihmiset eivät mene nukkumaan, vaan jatkavat touhujaan kaduilla ja pelloilla. Unissakävelijät elävät elämäänsä ja toteuttavat salaisia haaveitaan. Li Niannianin on vanhempineen pelastettava koko kylä. Unenomainen kirja oli tyyliltään raskas ja jankkaava, mutta kun tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin, tunnelma oli sopivasti outo ja painostava. Voi olla, että paljon menee ohikin, mutta kuvaus kiinalaiskylän luisumisesta karnevalistisen kapinan partaalle tuntui silti lukemisen arvoiselta. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjallisuus

Julian Barwell & Neeta Lakhani: Mitä on DNA? (Mäkelä 2025, suom. Pia Korpisaari) – Selkeä lasten tietokirja kertoo DNA:n perusteet: mitä se on mistä, mistä se rakentuu, mihin se vaikuttaa. Kirjasta oppii perinnöllisyyden peruskuviot. Kirjan kuvitus on yksinkertaisia ihmishahmoja ja selkeitä piirroksia. Tämä on peruspätevä esitys ja oikein toimiva lasten tietokirja, joka ei kuitenkaan erityisemmin järisytä. Toimivaa peruskirjallisuutta tiedonjanoisille lapsille.

Emma Jansson: Luontopolulla – Hyönteiset (Lasten Keskus 2025, suom. Selma Öhman) – Luontopolulla-sarjan kirjoissa esitellään eläimiä. Ruotsalaisten kirjojen eläimistö sopii hyvin Suomeenkin. Kirjan pääpaino on Emma Janssonin värikkäissä ja pikkutarkoissa piirroksissa, joista eläimet tunnistaa helposti. Piirrosjälki on hienoa ja sen seurana on oikein mainiot selitystekstit, joissa kerrotaan perusasioita eläimistä ja annetaan hyviä vinkkejä esimerkiksi hyönteishotellin ja perhosbaarin tekemiseen.

Marianne Liljeqvist & Juho Paaso-Rantala: Näin rakennetaan tietokone (S&J Media 2025) – Io-techin julkaisija on tullut lastenkirja-alalle, koska tietotekniikkaa käsitteleviä lastenkirjoja on liian vähän. Tämähän on kannatettavaa toimintaa! Kirja kertoo 11-vuotiaasta Juhasta, joka haluaa oman pelitietokoneen. Niinpä hän säästää rahaa, hankkii tietoa ja lopulta pääsee ostamaan osat ja kokoamaan tietokoneen. Teknologiapuoli toimii, tarina opettaa kyllä hyvin mitä kaikkea tietokoneen sisälle asennetaan ja miten, ja asenne ”lapsikin sen osaa, kunhan opiskelee huolella” on oiva. Kuvitus on tyylikästä ja aiheeseen sopivaa. Tarina on paikoin vähän hömelö, mutta tietosisältö lienee tässä etusijalla muutenkin.

Matti Rautaniemi: Tiedonjanoinen joogi – Mistä joogassa on kyse (Aula & Co 2021) – Jooga on käsitteenä monipuolinen ja niin löysäksi venytetty, että sillä voidaan tarkoittaa lähes mitä tahansa. Niinpä kirjalle, joka käy selkeästi läpi, mistä kaikessa joogassa on kysymys, on selvästi tilausta. Perinpohjaisesti joogaa tutkinut Rautaniemi julistaa teoksessa joogasivistyksen manifestia eli sitä, että joogaa harrastavat ihmiset olisivat tietoisia joogan historiasta, filosofiasta ja omasta harjoituksestaan. Tämä on kannatettava ajatus. Teoksen rakentuminen irrallisista artikkeleista näkyy jonkun verran, mutta kokonaisuus on silti toimiva. Arvioni Kirjavinkeissä.

Ari Sainio: Avaimet selkokieleen (Opike 2022) – Olipas iloinen satunnaislöytö kirjastosta! Selkeä ja runsaisiin esimerkkeihin luottava opas selkokielen käyttämiseen erilaisissa asia- ja tietoteksteissä. Teos on itsessään esimerkillisen selkeää yleiskieltä ja tarjoaa paljon hyviä ohjeita selkokielisen tekstin tuottamiseen. Esimerkkejä on laajalta skaalalta: on strategia- ja kriisiviestintää, näyttelytekstejä, sopimuksia, kyselyitä ja erilaisia ohjeita. Tämän kirjan ohjeilla pääsee jo hyvin alkuun selkokielisen asiatekstin parissa, sekä mukautusten että kokonaan uusien tekstien tuottamisen osalta.

Tiina Sarja, Mikko Posio&ja Henna Ryynänen: Mitä tekoäly tekee? (Kustannus-Mäkelä 2025) – Tekoälyä käsittelevä lastenkirjahan kiinnosti, kun sellaisen kirjastosta bongasin. Kirja yhdistelee faktaa ja höpsöä tarinaa tavalla, josta en ihan varauksetta pidä: jäin miettimään, meneekö tässä faktapuoli ja tarinan sekoilu lukijoilla sekaisin, kun tekoäly on aihe, jota monet aikuisetkaan eivät kunnolla ymmärrä. Hieman tökki myös kaiken tekoälyn niputtaminen saman otsikon alle, ikään kuin kaikki kielimalleista koneoppimiseen olisi samaa tavaraa. Hyvä silti, että tekoälyasiaa lastenkirjoissa käsitellään, ja on tässä paljon hyvää ja kriittisyyttäkin mukana.

* *

Uutuuskirjat

Vieläkin ilmestyy uusia kuvastoja! Vinhan kirjakaupan kustantamon kuvastosta kiinnostaa Anne Vaskon ja japanilaisen Toshiyuki Fukudan yhteistyön tulos, kääntökirja Kun Aamu kohtaa Illan / Kun Ilta kohtaa Aamun.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua