Miehet jotka vihaavat naisia Irlannissa – arviossa Claire Keeganin Aivan viime hetkellä

Kuvat: Philippe Matsas / Tammi

Tuorein suomennos irlantilaiselta Claire Keeganilta on novellikokoelma. Kirja on ohut, kuten Keeganilta on totuttu odottamaan, ja sisältää vain kolme novellia. Kokoelma on katsaus Keeganin uran vaiheisiin: sen niminovelli on ilmestynyt vuonna 2022 The New Yorkerissa, keskimmäinen novelli Pitkä ja tuskallinen kuolema on Walk the Blue Fields -kokoelmasta vuodelta 2007 ja Antarktis on Keeganin vuonna 1999 ilmestyneen esikoiskokoelman niminovelli.

Kirjallisuus ei kuitenkaan ole metritavaraa, vaan laatu ratkaisee, ja sitä tämä kokoelma valtaosin tarjoaa. Aivan viime hetkellä (Tammi, 2025) kertoo Cathal-nimisen miehen perjantaipäivästä. Tylsän työpäivän jälkeen Cathal suuntaa kotiin, jossa tunnelma on ankea. Novelli on taitavasti rakennettu ja piirtää Cathalista – ehkä irlantilaismiehistä yleisemminkin – kovin nuivan kuvan. Välttelevän, tunteitaan pakenevan miehen Keegan piirtää harvoilla vedoilla taitavasti ja täsmällisesti.

Kokoelman huippuhetki löytyy keskeltä. Pitkä ja tuskallinen kuolema kertoo kirjailijanaisesta, joka on päässyt Heinrich Böllin mökkiin taiteilijaresidenssiin syrjäiselle saarelle Irlannissa. Nainen valmistautuu viettämään kaksi viikkoa autuaassa rauhassa keskittyen työhönsä, mutta eiköhän mies onnistu senkin pilaamaan. Novelli on erinomaisesti rakennettu kuvaus kammottavasta naisen elämään itseään tunkevasta miehestä sekä naisesta, joka on kasvatettu miellyttämään, sopeutumaan ja olemaan palvelualtis. Jokainen, joka on joskus suostunut johonkin kohteliaisuuttaan ja vasten tahtoaan pystyy samastumaan novellin tunnelmaan, kun nainen miehen puhelun jälkeen ajattelee: ”Hetken häntä ärsytti että puhelimella oli numero.” Novellin lopetus palauttaa herkullisella tavalla mieleen novellin nimen.

Antarktis kertoo naisesta, joka lähtee viikonlopuksi jouluostoksille toiseen kaupunkiin, mutta todellisuudessa hänen pyrkimyksensä on pettää miestään saadakseen tietää, miltä sellainen tuntuisi. Seuraa, luonnollisesti, kammottavia asioita hirveän miehen käsissä. Novelli loppuu kovin lohduttomasti ja on kokoelman lattein; vaikka Keegan ei varsinaisesti naista syyllistäkään, tarinan rakenne toistaa silti laajasti tuttua kaavaa, jossa normista poikkeavaa naista rankaistaan miehisellä väkivallalla. Ei Antarktis ankein moraliteettitarina ole, mutta selvästi tämän kokoelman heikoin lenkki.

* *

Ottaen huomioon yhteiskunnan heteronormatiivisuuden, yllättävän moni mies ei yksinkertaisesti pidä naisista, ja kovin moni suorastaan vihaa naisia. Tähän maailman misogyniaan Claire Keegan avaa näillä novelleilla näkymän. Keeganin tapa käsitellä aihettaan on taidokas, novellit ovat yhtä aikaa kieleltään konstailemattomia ja hienovaraisia. Tästä on tietysti kiittäminen Kristiina Rikmanin taidokasta suomennosta.

En olisi pahastunut, jos kokoelma olisi sisältänyt laajemman otoksen Keeganin novelleja. Yksittäisiä novelleja ei sietäisi venyttää lainkaan: Keeganilla on silmää sille, minkä mittainen siivu mistäkin tarinasta on kerrottava, ja novellien mitta on kohdallaan. Mutta ehkäpä Keeganin tuotannosta olisi vielä muutama novelli löytynyt laajentamaan tätä kokoelmaa? No, kelpo kokonaisuus tämäkin on, ja ainakin hyvin yhtenäinen ja yhteensopiva aiheiltaan. Toivottavasti Keeganin tuotantoa saadaan muutoin lisää suomeksi.

Mikko Saari
@msaari

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua