Kuva: Mika Tervaskangas

Narsismi sekä henkinen ja uskonnollinen väkivalta ovat aiheita, jotka harvoin nousevat teatterilavalla keskeisimmiksi teemoiksi ja vieläpä yhtenä pakettina. Sofia Lumen (pseudonyymi, oik. Emma-Sofia Hautala) ja Liila Jokelinin käsikirjoittama sekä Annuska Hannulan ohjaama Aurinkokuninkaani tarttuu härkää sarvista, kiepauttaa armotta ympäri ja iskee mattoon esitysvierailulla Teatteri Lapualla.

Näytelmä alkaa käräjäsalista. Isälleen, ”Aurinkokuninkaalle”, lähestymiskieltoa hakeva Kertoja (Emmi Nieminen) joutuu tuomarin edessä perustelemaan sekä tälle että itselleen radikaaliin ratkaisuunsa päätymistä, mutta mitä pidemmälle Kertojan perustelut menevät, sitä epävarmemmiksi ja selitteleviksi ne käyvät. Lopulta Kertoja epäilee jo itsekin itseään, lapsuuttaan ja omia kokemuksiaan.

Ehkä hän on sittenkin käsittänyt kaiken väärin, nuori ja kokematon ja epävarma ihminen kun on?

Niiden, joille esityksen ydinteemat ovat jo ennestään tuttuja, samaistumispintaa lapsi-Kertojaan löytyy paljon, ehkä jopa hirvittävänkin liikaa: välillä suorastaan naurattaa, miten tuttuja kohtauksissa esitetyt tilanteet ovat repliikkejä myöten.

Kertojan, eli uhrin, tehtävänä ja roolina alakouluikäisenä lapsena ei ole elää huoletonta lapsuutta, vaan toimia rauhantuojana ennakoivasti ja muiden tunteita haistellen: kun silitysrauta katoaa, Kertojan ensireaktio on ottaa syyt niskoilleen, ja kun vanhempien piikittelevä sanaharkka on yltyä huutamiseksi, Kertoja hyppää fyysisesti väliin ja pakottaa tanssiesityksellään huomion muualle, jotta jännittynyt tunnelma laukeaisi.

Emmi Nieminen (vas.) ja Emma-Sofia Hautala. Kuva: Mika Tervaskangas

Tanssia ja musiikkia esityksestä löytyykin runsaasti, ja molempia käytetään varsin taitavasti sekä draamallisesti että rytmityksellisesti. Tanssikohtausten koreografia on onnistunutta ja tukee omalta osaltaan esityksen teemoja. Aurinkokuningas on hovin pää, suurin kaikista, ja Aurinkokuninkaan hovissa tanssitaan yleviä hovitansseja. Niiden lomassa vaihdetaan päivän kuulumiset, selkä tikkusuorana ja varovaisen harkitsevin askelin. Vaikka isä kontrolloikin sitä, mitä Kertoja saa kuunnella (hengellistä musiikkia), radiossa työskentelevä isä tuo päivittäin Kertojalle kotiin kuunteluun uuden levyn ja uutta musiikkia.

Musiikkimaku ja musiikin kuuntelu ovatkin ainoat asiat, jotka Kertoja jakaa isänsä kanssa tuntematta pelkoa tai tarvetta olla varuillaan.

Henkisen väkivallan näyttämistä ei karsasteta, vaan se esitetään juuri niin hienovaraisesti, että aihetta vähemmän tunteva katsoja voi jäädä itsekin Kertojan lailla pohtimaan, tapahtuiko väkivaltaa sittenkään. Tämän suhteen näytelmä on varsin itsetietoinen: sen sijaan, että tällaiseen kaasuvalottamiseen (eng. gaslighting) mentäisiin mukaan, Kertoja parahtaa tuomarille toivoneensa tulleensa fyysisesti isänsä hakkaamaksi, sillä silloin väkivallan kokemisesta olisi olemassa fyysinen ja kiistaton todiste, eikä kokemuksia vähäteltäisi tai kyseenalaistettaisi.

Aurinkokuninkaani hyppii taitavasti käräjäsalin ja lapsuuden takaumien välillä. Vanhempien tulehtuneiden välien, isänsä kontrolloivan ja ailahtelevan käytöksen sekä veljensä raivonpurkauksien välimaastossa navigoiva lapsi-Kertoja pyrkii silittämään tilanteet tasaisiksi silloinkin, kun kyseessä on aikuisten välinen riitely. Täydellisen ihmisen muottiin Kertojaa ei suoraa pakoteta, mutta muotti kulkee äänettömänä Kertojan mukana ja elää rivien välissä Aurinkokuninkaan puheissa ja teoissa.

Muilta osiltaan Aurinkokuninkaani on koherentti ja tarkkaan harkittu kokonaisuus, mutta uskontoa ja uskonnon varjolla tehtyä väkivaltaa käsittelevät kohtaukset jäävät kitukasvuisiksi ja tunnevaikutuksiltaan vaisuiksi. Jumalan tuominen näyttämölle on aina riski, ja tällä kertaa se riski ei kannattanut.

Aurinkokuninkaani ei varsinaisesti ole mikään kevyt koko perheen popparikomedia, mutta harvassa olevat ilonpilkahdukset ovat kirkkaita ja tuovat katsojan näkökulmasta tarpeellisia hengähdyshetkiä. Sellainen on esimerkiksi kohtaus, jossa Kertoja ensimmäistä kertaa osaa sanoittaa omaa pahaa oloaan ja löytää syitä sille, miksi reagoi asioihin niin kuin reagoi. Aurinkokuninkaan varjossa kasvaminen toi paahteen ympärille mutta loi varjon Kertojan ylle, ja tuon varjon myötä Kertojalta on tyystin kadonnut kosketuspinta omaan itseensä. Suurin kamppailu on hyväksyä isän keskeneräisyys ja virheiden tekeminen. Aurinko kun on lopulta vain yksi tähti muiden joukossa, vaikka onkin sattunut osumaan siihen kaiken keskelle, kuten lapsi-Kertoja itsekin toteaa.

Kuva: Mika Tervaskangas

Emmi Niemisen Kertoja on samaan aikaan sekä naiivi että vastuunkantaja, tunnetaidoiltaan lapsenkengissä mutta silti tilanteen niin vaatiessa kova ja määrätietoinen. Emma-Sofia Hautala kiskoo ylleen niin tuomarin, Aurinkokuninkaan, äidin, veljen ja Kertojan peilikuvan vaatteet, eikä kummankaan näyttelijän työskentely syö tilaa tai huomiota toiselta.

Olikin ilahduttavaa pistää merkille, miten vakavista aiheista huolimatta kahden näyttelijän teos ei sorru liialliseen selittelyyn tai katsojan kädestä pitelemiseen, vaan soljuu eteenpäin luontevasti ja paikoittain jopa inhorealistisesti.

Reilun parituntisen esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskustelutuokioon, jossa puretaan esityksen pintaan tuomia tunteita ja ajatuksia. Teatteri Lapualla keskustelu oli sen verran vilkasta, että tuokioon varattu vartti hujahti ohi kuin silmäyksessä – yhteiselle purulle oli siis selkeästi tarvetta.

Aisha Benahmed

Aurinkokuninkaani

• Käsikirjoitus: Sofia Lume ja Liila Jokelin
• Ohjaus: Annuska Hannula
• Musiikin sävellys: Eerokoala ja Emma-Sofia Hautala
• Musiikin tuotanto: Eerokoala
• Lavastus- ja pukusuunnittelu: Mira Roivainen
• Äänisuunnittelu ja musiikin sovitus: Niklas Nybom
• Valosuunnittelu: Olli Haakana
• Lapsen ääni: Hannes Kulmala-Rantala
• Lavastuksen toteutus: Mira Roivainen, Antti Pekkala, Yö Heinänen ja Aino Kuoksa
• Puvustuksen toteutus: Mira Roivainen ja Pirjo Korpela
• Tuotanto: Emma-Sofia Hautala ja Mira Möttönen
• Rooleissa: Emmi Nieminen ja Emma-Sofia Hautala

Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterilla 10.10.2025. Arvio vierailuesityksestä Teatteri Lapuassa 30.1.2026. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua