Ihminen, sinulle on tehtävä: keksi 9 hyvää syytä elää! Työväen Näyttämöpäivät Mikkelissä

Esiintyjäkaarti päättäjäisjuhlissa. Kuva: Pihla Liukkonen

Maarit Saarelainen, teksti

Työväen Näyttämöpäivien 50-vuotisjuhlavuoden festivaali Mikkelissä (23.–25.1.2026) sai arvoisensa kattauksen. Nähtiin upeita esityksiä teatteritaiteen rakastajilta; kantaesityksiä, nykynäytelmien uustulkintoja, musikaaleja, monologeja, happeninkeja ja imitaatioita.

Näyttämöpäivillä nähtiin 20 näytöstä kymmeneltä ryhmältä. Esityksistä lähes kaikki olivat loppuunmyytyjä. Oheisohjelma mukaan lukien tapahtumassa vieraili noin 3 800 ihmistä.

Festivaalille haki 43 harrastajateatteriryhmää eri puolilta Suomea. Niistä ohjaaja Maarit Ruikka (TeaK) valitsi kahdeksan ryhmää. Hänen kuratoimassaan ohjelmistossa näkyi teatteriryhmien intohimo, rohkeus ja esitysten monimuotoisuus.

Festivaalille oli kutsuttu myös Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen opiskelijoiden kaksi monologikoostetta sekä Patrik Hvitsjön taiteellinen opinnäytetyö Unentekijä (Helsinki).

“On tärkeää, että voi yhdessä nauraa, itkeä, onnistua ja epäonnistua. Uskon, että merkityksellisyyden ja olemassaolon tunne syntyy juuri siitä yhteisestä jakamisesta ja tekemisestä”, Maarit Ruikka kiteyttää.

* *

Kino-orkesteri Ykspihlajan Kino-orkesteri italotunnelmissa. Kuva: Pihla Liukkonen

Perjantai-illan riemastus oli Ykspihlajan Kino-orkesteri Teatteriravintola ILOssa. 1960- ja 1970-lukujen italoiskelmistä vaikutteita ottava ohjelmisto koostuu elokuvista tutuista sävelmistä, jotka ovat saaneet uuden elämän Laura Airolan sanoituksina ja orkesterin sovituksina. Kino-orkesterissa laulavat ja soittavat sisarukset Anna, Oona ja Laura Airola sekä kitaristi Miika Snore, trumpetisti Miia Reko ja basisti Reetta Kuisma. Mikkelissä yhtyeen riveissä tuuraajina olivat mukana myös Kalevauva.fi-yhtyeen Kimmo Numminen ja Aapo Niininen.

Juhlailtamien juontaja, näyttelijä, koomikko Jarkko Tamminen piti yleisön näpeissään: Kuva Pihla Liukkonen

Vapaus, juurevuus, rohkeus. Näillä avainsanoilla alkaa Kirsikka Moringin, Mikko-Olavi Seppälän ja Kirsti Vuorelan kirjoittama ja kokoama Työväen Näyttämöpäivien 50-vuotishistoriikki, joka julkistettiin lauantain juhlailtamissa.

Historiikista selviää muun muassa se, mitkä harrastajateatterit ovat vuosien varrella saaneet eniten kutsuja Näyttämöpäiville.

Kolmen kärjen muodostavat Ykspihlajan Työväen Näyttämö (Kokkola, 16 kertaa, Tikkurilan Teatteri (16 kertaa) ja Jyväskylän Huoneteatteri (14 kertaa).

* *

Vuoden 2026 kutsutut esitykset

AdAstra-teatteri: Minä, askartelija (Jyväskylä)

• Kotimainen näytelmä
• Ohjaus: Erika Hast | Käsikirjoitus: Leea Klemola, Rosa-Maria Perä

Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissi ry: Tytöt 1918 (Jyväskylä)

• Musikaali
• Ohjaus: Eeva-Riikka Oja | Käsikirjoitus: Anneli Kanto, Sirkku Peltola, Heikki Salo, Eeva Kontu

Teatteri Estradi: Rautasorkka (Lappeenranta)

• Uusi kotimainen esitys
• Ohjaus ja käsikirjoitus: Heidi Parkkinen, Oona Vahvanen, Oliver Rosenholm

Teatteri Terra: Starman (Helsinki)

• Kotimainen näytelmä
• Ohjaus: Työryhmä | Käsikirjoitus: Juha Kauppinen

Teatteri Vaientamaton: Tympeät tytöt – Luokkakipuja (Imatra)

• Uusi kotimainen esitys
• Ohjaus ja dramatisointi: Lauri Haltsonen | Alkuperäisteosten kirjailija: Riina Tanskanen

Tikkurilan Teatteri: 9 hyvää syytä elää (Vantaa)

• Kotimainen näytelmä
• Ohjaus: Carita Välitalo | Käsikirjoitus: Anna Krogerus

UBU-kollektiivi: Jääkuvia (Joensuu)

• Kotimainen näytelmä
• Ohjaus: Tero Sarkkinen| Käsikirjoitus: Kristian Smeds

Vantaan näyttämö: The Addams Family -musikaali (Vantaa)

• Musikaali
• Ohjaus: Simo Lappalainen | Käsikirjoitus: Marshall Brickman, Rick Elice / Musiikki: Andrew Lippa Suomennos: Tiina Puumalainen, Ilpo Tiihonen

Jokainen festivaaleilla esiintyvä ryhmä sai palautteen ammattiraadilta. Vuoden 2026 raatiin kuuluvat ohjaaja Mikko Roiha sekä näyttelijät Joonas Kääriäinen, Jonnakaisa Risto ja Tanjalotta Räikkä.

* *

Palkintotuoli lähti Teatteri Terran mukana Helsinkiin. Kuva: Pihla Liukkonen

Teatteri Terran Starman yleisön suosikki

Työväen Näyttämöpäivien yleisön suosikiksi äänestettiin helsinkiläinen Teatteri Terra esityksellä Starman. Esityksen on käsikirjoittanut Juha Kauppinen ja ohjannut työryhmä.

Toiseksi sijoittui Tikkurilan Teatterin esitys, Carita Välitalon ohjaus Anna Krogeruksen näytelmästä 9 hyvää syytä elää. Kolmanneksi eniten ääniä sai Simo Lappalaisen Vantaan Näyttämölle ohjaama musikaali The Addams Family.

* *

9 hyvää syytä elää. Kuvassa (vas.) Lumi (Nenne Ylönen), koira Urho-Kaleva (Iiro Ristola) ja Klaara Harmaa (Minna Laine). Kuva: Leena Tiuri

Nakkeja ja rapsutusta

Oma suosikkini näkemistäni esityksistä oli Anna Krogeruksen 9 hyvää syytä elää. Se on inhimillinen ja humoristinen tarina selviytymisestä, ystävyydestä ja toivon löytämisestä. Klara Harmaa kamppailee elämän perusasioiden kanssa. Elämästä on katoamassa ilo ja merkitys. Hän saa tukihenkilöltään mahdottomalta tuntuvan tehtävän: kirjoittaa joka päivä vihkoon 9 hyvää syytä elää.

Näytelmässä käsitellään arkielämän realistisia tapahtumia, mutta se muuntautuu sadunomaiseksi, päähenkilön mielikuvitusleikiksi. Puhuvalla koiralla ja lavuaarissa asuvalla hämähäkillä on merkittävä rooli päähenkilön elämässä. 

Näytelmä on pala palalta riipaisevammaksi muodostuva kokonaisuus, jonka henkilöhahmot tulevat liki. He ovat meidän kaikkien ympärillä olevia tavallisia ihmisiä, joilla jokaisella on oma elämänsä kannettavanaan; mielenterveysongelma, burn out, alkoholismi, muistisairaus, syömishäiriö, maahanmuutto, kotoutuminen.

Esitys ei paasaa vaan katsoo ihmistä. Näytelmässä korostuu ihmisen merkityksellisyys ja toisten auttaminen.

Urho-Kaleva (Iiro Ristola) ja Laika (Markus Ukkola). Kuva: Leena Tiuri

Eläimet tuovat esitykseen lämpöä ja huumoria. Urho-Kaleva-koiran rapsutuksen ja nakkien tarve, Laika-koiran lohdutus kuoleman hetkellä, mystinen lavuaarissa asuva Hämppis Hämähäkki. Animaalisuuden myötä päästään elämän perusasioiden äärelle; syömiseen, nukkumiseen ja läheisyyden tarpeeseen.

Sattumien kautta erilaiset ihmiset taajamassa löytävät toisensa. Yhteiset hautajaiset voivat olla iloinen asia. Tulee tunne, ettei ihminen olekaan niin yksinäinen kuin luulee olevansa.

Esityksen työryhmän muodostavat Carita Välitalo, Pikku-Markku Tuominen, Miika Elmgren, Soile Vedenpää, Anu Kamppila, Aila Pelkonen, Tomi Tikka, Iiro Ristola, Kalle Kivimaa, Emmi Kuittinen, Aino Järvi-Eskola, Leena Tiuri ja Marjut Eskola. Rooleissa nähdään Hilkka Karvinen, Sini Keinänen, Minna Laine, Marko Löllö, Iiro Ristola, Iisa Salminen, Päivi Salminen, Mika Suutari, Nina Tikka, Markus Ukkola, Maikki Viitikko ja Nenne Ylönen.

* *

Tikkurilan Teatterin ohjaaja Carita Välitalo. Kuva: Maarit Saarelainen

Herätys löytyi Ruotsista

Näytelmän ohjaaja on kokenut ja arvostettu Carita Välitalo. Hän on Tikkurilan Teatterin ja Tikkurilan Teatterikoulun johtaja ja rehtori. Näyttämöpäivillä vuodesta 2000 kutsutuista Caritan ohjauksista tämä on viides. Aiemmin on nähty Aina joku eksyy, Ihmisen osa, Piilopaikka eli Siat sekä Tyttö ja varis.

– Ensimmäinen ja tärkein asia on, että teksti puhuttelee minua aiheeltaan. Että siinä on jotain, joka koskettaa ja kiinnostaa minua. Siinä on tärkeitä teemoja, uskottavia ja tunnistettavia roolihenkilöitä ja elämän ainutlaatuisuutta, merkityksellisyyttä ja toivoa antava loppu, Carita Välitalo kertoo.

Esityksen valinnan pohjalle on otettava huomioon, että rooleihin löytyy sopivat näyttelijät ja että tila ja muut resurssit riittävät.

– Tässä näytelmässä kiehtoo aihe, roolihahmot ja näytelmätekstin tietynlainen huokoisuus, joka antaa ohjaajalle, näyttelijöille ja lavastukselle paljon liikkumavaraa. Se on kuin aikuisten satu, ja sitä olemme muun muassa lavastuksessa ja puvustuksessa pyrkineet tuomaan esiin.

Teatterin suhteen Carita on ”myöhäisherännäinen”, sillä hän löysi taiteenlajin vasta yli kaksikymppisenä.

– Tosissaan teatteri vei mukanaan, kun muutin 27-vuotiaana Tukholmaan ja löysin sieltä ruotsinsuomalaisen harrastajateatteriryhmän Arkkipelaan.

Carita näytteli Arkkipelaassa muutaman vuoden, mutta ryhtyi sitten ohjaamaan. Samaan aikaan alkoivat myös teatteritieteen opinnot Tukholman yliopistossa. Carita ohjasi ja opetti Tukholman Kultuurikoulussa lapsia ja nuoria.

Lapsiteatteriryhmä Nappulapelaata Carita ohjasi vuoteen 2000 saakka, jolloin hän muutti Suomeen, ja aika pian löysi tiensä Tikkurilan Teatteriin.

Carita ohjaa edelleen myös Ruotsissa ruotsinsuomalaisia harrastajia. Vuonna 2017 perustetun Teatteri Pendeli -ryhmän edellinen ensi-ilta oli joulukuussa 2025 Eskilstunassa.

Työväen Näyttämöpäivät jälleen Mikkelissä 29.–31.1.2027. Lisätietoa festivaalin kotisivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua