Kuva: Joteskii Groteskii / Rockia & sportia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
”Vaikkei aivan täyspottiin ylläkään, on Systeemi kiistatta tyylitajulla rakennettu.”
ARVOSTELU

Rock Siltanen Group: Systeemi
- Joteskii Groteskii / Rockia & sportia, 2025.
- Kuuntele: Spotify
Systeemi (Joteskii Groteskii / Rockia & sportia, 2025) on jo kolmas raisun Rock Siltanen Groupin pitkäsoitto. Se on aika paljon paitsi siksi, että ryhmän ensimmäinen lp julkaistiin vuonna 2022, mutta varsinkin kun huomioi, kuinka paljon yhtyeen jäsenet ovat mukana muissa musaviritelmissä.
Kitaristi-laulaja Joni Ekman on vaikuttanut muun muassa yhtyeissä Kristiina, Lähtevät kaukojunat ja lukuisissa omaa nimeään jonkinlaisella liitteellä kantavissa pumpuissa. Laulaja-basisti Rock Siltanen muistettaneen parhaiten pumpuista Amuri, Räjäyttäjät ja Talmud Beach. Rumpali Sebastian Krühn on vaikuttanut niin ikään Amurissa, mutta myös muun muassa Samannassa ja Tampossa. Olisikohan yhtyeen tuottavuus sitten seurausta ihan vaan aiemmin opitusta tehokkaasta otteesta musiikin tekemiseen.
Rock Siltanen Group on kanavoinut aiemmilla levyillään etupäässä 1970- ja 1980-lukujen rajumman puoleista rokkia tarkkaan pastissiin saakka, mutta mukaan on mahtunut myös linjasta poikkeavia kevyempiä ja/tai erikoisempia välipaloja. Nyt jälkimmäiset pitkälti puuttuvat, vaikka on Systeemillä outo ensimmäinen raita …yhteys heikkenee, jossa on puolitoista minuuttia pelkkää puhetta ja sekavaa syntetisaattoria. Kappaleen tarkoitus ei oikein aukea.
Muuten yhtye ammentaa Systeemillä hyvin pitkälti samoilta aikakausilta kuin aiemminkin. Nyt mennään 1970-luvun jytästä ja väkevistä Black Sabbath -tyylisistä riffeistä 1980-luvun pop- ja diskoheviin.
Muutamia muutoksia on tapahtunut. Yksi huomattavimmista on syntetisaattorien runsas käyttö. Trion ohella Systeemillä soittelee myös lukuisia vierailevia muusikoita – etupäässä juuri syntetisaattoreita. Toiseksi huomiota kiinnittää kitarasoolojen lisääntynyt lukumäärä. Kolmanneksi, Systeemiltä ei löydy sellaisia vastaanpanemattoman hienoja kirkasotsaisia ränttätänttärokkeja, jollaisia kahdella ensimmäisellä levyllä on useammankin kappaleen verran. Mukana ei ole sellaisia kuin esikoispitkäsoiton riemastuttava Rock ’n’ Rollin voima ja harvinaislaatuinen siviilipalvelus-anthem Etulinjassa tavataan. Toisaalta Systeemillä ei ole myöskään samalla tavalla tarttuvaa, rajua, ja raskasta riffittelyä kuin kakkoslevyllä Rokkimunkin Rautaperse (lue arvio).
Kun sekä kevyemmät kappaleet että ne ränttätäntät puuttuvat, on Rock Siltanen Groupilla paino yhä enemmän hard- ja hevirokissa. Ei siinä mitään vikaa sinänsä ole, eikä aivan tyystin samanlaista Suomessa varsinaisesti määrissä taideta tehdä, vaikka täällä 1970-luvun rokista paljon ammennetaan.
* *
Raskainta Systeemillä ovat erittäin väkevästi riffitelty nimikappale ja Mitä täällä tapahtuu -jurnutus. Molemmissa voi kuulla Black Sabbathin vaikutusta sekä kursailematonta soolokitaran ja syntetisaattorien hyödyntämistä. Jälkimmäisessä mennään Systeemi-raidalla niinkin pitkälle, että voidaan puhua proge-vaikutteista aivan siinä missä niin sanotusta jytästäkin.
Heikko-osaisten taiteilusta yhteiskunnan hyvin rasvatuissa rattaissa ja virastojen byrokratiahelvettien miinakentillä kertova kappale on levyn selkeimmin kerrasta mieleenpainuva osuma.
”Systeemi jauhaa päivisin
ja systeemi jauhaa öisin
se jauhaa vielä sinutkin
jos et mene töihin”
Myös raivokkaalla Viekää tuhkatkin pesästä -raidalla voi kuulla Black Sabbathin vaikutusta, mutta se ei ole aivan yhtä raskas kuin pari edellä mainittua siivua – paholaismaisen painostava ja tarttuva kylläkin. Samaan nippuun voi asettaa vielä levyn päättävän Lodjussa-kappaleen.
Sanoitusliitettä ei levyn mukana aiemmilta tuttuun tapaan tarjota. Sisäpussissa kuitenkin kerrotaan, että Viekää tuhkatkin pesästä -kappale on omistettu Tampereen kaupungille. ”Suhmurointi jatkuu herrakerhoissa”, lauletaan. Kappale ei ehkä ole levyn kaikista terävin niin sanottu keihäänkärki, mutta ainakin tätä on pyritty paikkaamaan kitarasooloilla.
Kitarasooloja totisesti kuullaan muutenkin riittävästi – ja kyllähän se sisäänkirjoitettuna tämän tyyppiseen musiikkiin kuuluukin. Näin on esimerkiksi yhdessä levyn tarttuvimmista kappaleista Uhrasin lupaavan urani rock’n’rollille, joka lähtee heti alusta menevällä, rupisella riffittelyllä. On 1980-luvun hard rockia sekä popimpana että vähemmän popimpana versiona.
Melkeinpä mistä tahansa levyn kappaleesta voisi nostaa vilkkaaseen keskusteluun kitarasooloja. Niin myös kevyellä syntetisaattorilla ryyditetyn hard rock -intron siivittämästä Dio Selvissä -palasta. Yksinkertaista rupista riffiä toistetaan, ja kappaleen voi nähdä Rock ’n’ Rollin voima -esikoislevyn Lahti 01 -raidan parina. Dio Selvissä kertoo tietenkin tositarinaa siitä, kun muun muassa Black Sabbathista ja soolouraltaan tunnettu laulajalupaus Ronnie James Dio piipahti pitsalla Tampereen yössä. Että syökö herra täällä, vai pannaanko pakettiin? on taiteilijalta kuulemma kysytty selvällä suomen kielellä. Pitsaan pannuista täytteistä ei tarina kerro.
* *
Myös vielä mainitsemattomat raidat ammentavat hard rockista. Syntinen yö on useammallakin tavalla makeissa tunnelmissa huumaileva hupsun 1980-lukulainen pala. Sitä on myös Disco Lady, Hippie Lady, joka edustaa levyn kevyimpiä paloja. Kappale on hauska pop/disko-hard-rokki, joka kanavoi aikakauden kymmenen pennin kopioita Billy Idolin ja Turbo Lover -periodin Judas Priestin kappaleista sekä pikkuisen terävää Scorpions-riffittelyä. Sellaisena se saakin hyvälle mielelle, ja on yksi levyn mieleenpainuvimmista. Disco Lady, Hippie Lady hyötyy merkittävästi parista levynpyörityksestä. Vaikka kappale ensikuuntelulla loppua kohti kyllästyttääkin – siitäkin huolimatta, että lukeutuu levyn lyhyimpiin – tarttuu se lopulta päähän kuin imelin hattara hevilettiin.
Kun Rokkimunkki reilut kaksivuotta sitten julkaistiin, ennakoin sen seuraajalle viittä tähteä. Ei tullut viittä, mutta ei Systeemi siitä mahdottoman kauas jää. Se on hieman erilainen kuin edeltäjänsä, ja oikeastaan paljastuu lopulta niitä tasalaatuisemmaksi. Vaikkei aivan täyspottiin ylläkään, on Systeemi kiistatta tyylitajulla rakennettu.
Jos Rock Siltanen Groupin kaikkien kolmen levyn parhaat puolet saisi samaan pakettiin, se olisi siinä. Levy olisi hikinen ja pakokaasuntuoksuinen. Sillä olisi tarttuvia kappaleita. Sillä olisi hyväntuulista ränttätänttää, reipasta hard rockia ja painostavan raskasta heviä.
Odotellaan tätä kaikkea sitten seuraavalta levyltä. Sitä ennen voi käydä tarkastamassa yhtyeen keikkakunnon.
Eros Gomorralainen
Rock Siltanen Groupin levynjulkaisukeikka Vastavirta-klubilla Tampereella lauantaina 6.12.2025.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.




