Jodie Fosterin esittämä psykiatri heittäytyy murhatutkijaksi voimallisen kiihkon vallassa – arviossa Yksityinen elämä

Jodie Foster. Kuva: George Lechatpois

Liki täydellisen ranskantaitoinen amerikkalaispsykiatri Lillian Steiner elää ja työskentelee Pariisissa ja alkaa epäillä, että hänen potilaansa Paula Cohen-Solal (Virginie Efira), jonka kerrottiin tehneen itsemurhan, onkin oikeastaan tullut murhatuksi.

Steinerin poiketessa potilaan ruumiinvalvojaisiin tämän aviomies Simon (Mathieu Amalric) menettää malttinsa, heittää psykiatrin ulos ja syyttää tätä vaimonsa itsemurhasta psykiatrin määräämillä lääkkeillä. Kohtaus saa Steinerin kiinnostumaan potilaan kuolemasta siihen mittaan, että melkein poliisin elkeillä toimivan Steinerin touhuja katsellessa alkaa kallonkutistajan oma mielenterveys arveluttaa.

* *

Psykiatrin vajotessa vain syvemmälle murhaepäilyihin hän värvää avukseen ex-puolison, Gabrielin (Daniel Auteuil). Tapaus saa ex-puolisot lähentymään toisiaan siinä määrin, että herää kysymys, miksi he ovat eronneetkaan.

Steinerilla on hassu päähänpinttymä tätä nykyä jo vanhentuneiden ja käytöstä poistuneiden minidiscien käyttämisestä muistiinpano- ja arkistointivälineinä. Hän tallentaa kaikki potilaskeskustelunsa, koska epäilee ranskantaitoaan.

* *

Steinerin etsiessä selitystä potilaansa kuolemalle hänen oma ruumiinsa yllättää hänet. Hänen silmistään alkaa vuotaa kyyneleitä noin vain, ilman minkäänlaisten tunteiden liittymistä asiaan. Elokuvan hämmentävimpiä kuvia ovatkin ne, joissa itsensä viimeisen päälle hyvin hallitsevan näyttelijän maineessa olevan Jodie Fosterin esittämän hahmon, itseään vähintään yhtä hyvin kontrolloivan Lillian Steinerin silmät ovat vesiputouksina.

Lääkärissä käynnin osoittauduttua hyödyttömäksi Steiner hakeutuu vaihtoehtoiseen hoitoon, löytää hypnotistin, joka harjoittaa ”ericksonilaista” hypnoosia.

* *

Hypnoositerapeutti johdattaa Steinerin syvälle alitajunnan kerroksiin, jotka näyttäytyvät jonkinlaisena sielullisena sikiöaikaisena larppauksena. Hypnoosissa Steiner saa näkyjä toisen maailmansodan aikaisesta Pariisista. Näyissä Steinerilla on suhde kuolleeseen potilaaseensa.

Hypnoosinäkyihin kuuluu myös psykiatrin Julien-poika (Vincent Lacoste) SS-univormuun sonnustautuneena. Todellisuudessa Steinerilla on poikaansa viileän jännitteiset välit.

* *

Kummallisinta elokuvassa on, miten se tempoo monien eri lajityyppien suuntiin keskittymättä niistä yhteenkään. Yhtenä hetkenä se on perinnedekkaria, jossa etsitään murhaajaa ihan tosissaan, toisena hetkenä taas outo, vinksahtanut komedia, kunnes se nykäisee itsensä Hitchcock-tyyppisen jännityselokuvan suuntaan filmihulluille silmää iskien.

Aivan kuin ohjaaja-käsikirjoittaja Rebecca Zlotowski olisi juonut käsikirjoittajakumppaniensa, Anne Berestin ja Gaëlle Macén kanssa liikaa kahvia ja ryystänyt vielä energiajuomaa päälle.

Maanisessa totuudenetsinnässään psykiatri Lillian Steiner (Jodie Foster) tunkeutuu tietoihin, jotka eivät hänelle kuulu. Kuva: George Lechatpois

* *

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Jodie Foster esiintyy ranskalaisessa elokuvassa. Edellinen oli sivuosa Jean-Pierre Jeunet’n elokuvassa Pitkät kihlajaiset (2004). Mutta Yksityinen elämä -elokuvassa Fosterilla on pääosa, jonka hän esittää kokonaan ranskaksi.

Ranskalaisohjaaja Rebecca Zlotowski on pysynyt pitkään eräänlaisena lunastamattomana lupauksena. Hänen elokuviaan on näytetty Euroopan arvostetuimmilla elokuvafestivaaleilla, Cannesissa ja Venetsiassa, mutta niiden sivusarjoissa tai kilpasarjan ulkopuolella. Palkintojakin hänen työnsä ovat saaneet, mutta eivät koskaan isoimpia sellaisia.

* *

Yksityinen elämä on laiskaa, viipyilevää kerrontaa, mikä tekee siitä venytetyn. Draaman ja ristiriidan ratkaisuna elokuva tarjoaa ”hysteerisenä” nähdylle naiselle heittäytymistä korostetun äidillisen isovanhemman rooliin, ja johan loppuu hulluus.

Elokuvasta jää käteen tunne, että kaikenlaiseen spedeilyyn Jodie Foster viitsiikin ryhtyä. Foster on verrattomasti parempi kuin heppoinen ja kaoottinen elokuva hänen ympärillään.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua