Hayley Williams. Kuva: Zachary Gray
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elsa Lindström on kuunnellut musiikkia ja lukenut kirjoja, koska mitä muuta sitä tarvitsee?
1
Paramore-bändin laulajana julkisuuteen noussut Hayley Williams julkaisi kolmannen sooloalbuminsa, Ego Death at a Bachelorette Partyn (Post Atlantic, 2025), teknisesti jo elokuussa. Fyysisenä albumi julkaistiin vasta marraskuun alussa, ja samanaikaisesti albumi täydentyi lisäkappaleilla. Kokonaisuuspituutta teoksella on 66 minuuttia – erittäin nautinnollisia ja arkailemattomia minuutteja jokainen.
Masennuslääkkeen mukaan nimetty Mirtazapine on raadollisen rehellinen rakkauslaulu pillerille, joka saa Williamsin syömään ja nukkumaan, ylipäänsä toimimaan ihmisen lailla. Kill Me kertoo vanhimman tyttären harteilla lepäävästä vastuusta, ja Love Me Different pohtii niin romanttista rakkautta kuin itsensä rakastamisen tärkeyttä. Ego Death at a Bachelorette Party on kypsä albumi, joka on Grammy-ehdokkuutensakin ansainnut.
2
Kun Williamsin vaihtoehto-pop/rock alkaa tuntua liian menevältä, on helppo vaihtaa ruotsalaisen Anna von Hausswolffin uusimpaan levyyn. Laulajan kuudes albumi Iconoclasts (Year0001, 2025) on tuttuun tapaan sekoitus kirkkourkuja, surumielistä viipyilevyyttä, ja yllättäen jazzahtavaa saksofonin soittoa.
Levy on loistavaa seuraa pimeneviin iltoihin ja hautausmaakävelyihin – ihanan pitkiin sellaisiin, sillä tälläkin mestariteoksella on pituutta yli tunti. Kappaleet eivät noudata perinteistä säkeistö-kertsi-säkeistö-kaavaa, vaan keriytyvät itsepäisesti auki yhä uusille ja uusille kierroksille.
Levyllä kuullaan vierailevina tähtinä muun muassa Iggy Popia ja Ethel Cainia, mutta sen parhautta on von Hausswolffin oma ääni noustessaan korkealle kuin goottilaisen katedraalin torni.
3
Sara Al Husainin Kenelle maa kuuluu (Like, 2025) on yksinkertaisesti häikäisevän taidokkaasti kirjoitettu romaani. Kolmen eri henkilöhahmon elämää kuvaava teos alkaa Zainabin, irakilaisen koulutytön kerronnalla, jonka elämässä kaikki tuttu ja turvallinen hajoaa amerikkalaisten pommitusten myötä kuin kotipihan muuri. Suomeen Irakista muuttaneen Mustafan elämä on toimistojen siivoamista ja sodassa kuolleen perheen kaipaamista. Malmössä kasvanut Leyla ei koe olevansa kokonaan ruotsalainen eikä irakilainen, vaan molempia ja aina väärään aikaan.
Al Husainin esikoinen Huono tyttö (Like, 2023) vakuutti kielensä kirkkaudella ja vahvalla kerronnalla, ja toinen romaani on vielä tyylipuhtaampi. Erityisesti ensimmäisen osan kuvaukset Bagdadin kaduista, kaupungin kuumuudesta ja pölystä sekä tomaattisoseella ja yrtillä maustetuista kalaillallisista välittävät lukijalle kokonaisvaltaisia aistikokemuksia Irakista.
4
Kiina ei ole maailmanpolitiikan pelilaudalla uusi peluri, mutta sen valta ja siihen kohdistunut huomio ovat molemmat lisääntyneet tasaisesti – huolimatta vakoiluepäilyksistä, ihmisoikeusrikkomuksista ja kauppasodista USA:n kanssa.
Mika Hentunen ja Kristiina Helenius avaavat keväällä ilmestyneessä tietokirjassaan Kiinan maailma – tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet (Tammi, 2025) syitä Kiinan ennätykselliseen voittokulkuun. Ajankohtainen kirja taustoittaa uutisotsikoista tuttuja ilmiöitä selkeästi ja syventyvästi, ja kiehtova lisä tulee myös Amerikka-näkökulman lisäämisestä. Kirjoittajat ovat osanneet navigoida hyvinkin ristiriitaista informaatioympäristöä taitavasti, säilyttäen puolueettomuutensa.
Kiinan maailma -teosta käsitellään myös Elina Talvion artikkelissa Kymi Libri -tapahtumasta.
5
Hobittia on julkaistu jo kauan J. R. R. Tolkienin itsensä kuvituksilla, mutta tänä syksynä ilmestynyt erikoislaitos (WSOY, 2025) on kultayksityiskohtineen ja lukuisine lisäkuvineen ja -hahmotelmineen aivan erityisen nautinnollista luettavaa.
Vaikka Hobitin kirjallinen syntytarina ensilauseineen onkin monelle varmasti tuttu, erikoislaitos alleviivaa sitä, miten syntyprosessiin kuuluivat myös kuvitusluonnostelmat. Erikoislaitokseen on sisällytetty yhteensä 50 eri kuvitusta, joista osa raakoja alkuvaiheen hahmotelmia ja osa viimeisteltyjä, huolella tehtyjä ja katsojan lumoavia vesiväriteoksia.
Tolkien oli lahjakas harrastelijataiteilija, erityisesti maisemamaalauksessa. Eittämättä juuri tämä tarinoiden maisemien hahmotteleminen paperille on osaltaan auttanut luomaan Keski-Maan, joka lukijankin on helppo nähdä silmiensä edessä. Ja johon on helppo kadota seikkailulle – kuten kaikki Tolkienin teokset, myös Hobitin lukee mielellään kolmannen tai kolmannentoista kerran.
Elsa Lindström
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (5.12.2025): Armas E. Leopold, Mr. Nobody Against Putin, Eläjä, Le Monde Diplomatique, Pitkä vuoro
Pasi Huttunen kuvitteli, että Leino-tulkinta on aika väsynyttä puuhaa kunnes törmäsi Armas E. Leopoldiin ja löysi monta muutakin parasta asiaa.
Parasta juuri nyt: Oulu-spesiaali!
Oulu on ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, mistä me tamperelaiset olemme tuskallisen tietoisia. Marja Heinonen lähti tutkailemaan sitä, millä eväin Oulu ponnistaa vuoteen 2026.
Parasta juuri nyt (3.12.2025): Pitkä vuoro, The Zone of Interest, Tartunta, Kenen maa, Lempiruokaa
Leena Reikko luki katsauksen nykypäivän orjuuteen, rakastui keittokirjaan ja katsoi hyytävän elokuvan.
Parasta juuri nyt (1.12.2025): Suvi West, Abdullah Pashew, Yle Areena, Helsinki ilman natseja
Juho Narsakan listalla on dokumentteja, kurdirunoutta ja esikoisromaani.




