Kuva: Jouko Vatanen
LEVYT | Pepa Päivisen Peacepipe-kvartetti julkaisee ensimmäisen albuminsa ja soittaa ensimmäisen julkkarikeikkansa Tampere Jazz Happeningissä.
”Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan.”
Saksofonisti-säveltäjä Pertti ”Pepa” Päivisen, 70, ensimmäisen sooloalbumin (Saxigon, 1997) ilmestymisestä on liki 30 vuotta. Kvartetin rummuissa oli itse Edward Vesala. Päivisen triolevyillä Umpsukkelis (1999) ja Fun Faraway (2002) pulssia pitivät yllä Mikko Hassinen sekä Hannu Rantanen. Myöhemmin Rantasen tilalle bassoon tuli Ville Huolman ja kvartetiksi bändin täydensi kitaristi Timo Kämäräinen.
Pepa Päivinen Quartet julkaisi albumit Tiram Num (2005) sekä North Pipe (2009). Viime keväänä ensimmäisen keikkansa soittanut Peacepipe on basisti Ville Herralaa vaille sama kvartetti, joten sen juuret yltävät hyvin syvälle Päivisen omien bändien historiassa.
Vihmoo on Pepa Päivisen 13. albumi. Kuva: Flame Jazz
* *
Pitkän uran UMO:ssa tehnyt ja esimerkiksi Vesalan Sound & Furyssä meritoitunut multi-instrumentalisti hallitsee suvereenisti monet saksofonit, klarinetit sekä huilut, vaikka baritoni onkin pääsoitin. Plakkarissa ovat muun muassa Yrjö-palkinto (2000) sekä Jazz-Emma (Umpsukkelis, 1999). Tuore albumi todistaa jälleen sen, että kokenut muusikko on erinomainen säveltäjä – samoin sen, ettei hänen musiikkinsa asetu ahtaisiin raameihin.
Yhtyeen nimi tarkoittaa rauhanpiippua ja Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan. Toisaalta pipe tarkoittaa tietysti myös puupuhallinta.
Avaus- ja nimiraita Vihmoo alkaa tanakasti hyvällä tempolla ja näyttää kvartetin kokeneiden huippumuusikoiden verevän yhteissoiton. Progehenkisessä sävellyksessä kunnostautuvat sekä Päivinen että Kämäräinen.
Huilulla lempeästi alkava On One Foot vie täysin toisiin, rauhallisiin ja osin jopa hartaisiin tunnelmiin. Sekä Päivinen että Kämäräinen tyylittelevät kauniisti lempeän kompin päällä.
* *
Tuulenvire jatkaa liki meditatiivisin siveltimen vedoin. Ville Herrala tunnelmoi sävellyksessä hienosti kontrabassolla. Äreästi polkeva, väkevä Trying on albumilta syyskuussa singleksi irroitettu.
Koillismaa liukuu hitaasti akustiseen maisemaan; tässä Mikko Hassinen pääsee ”taikarumpuineen” maalailemaan lähes eteeristä, mutta intensiivistä kuvaa yhdessä Päivisen huilun kanssa.
Räyhäkkäästi ja kiverästi soiva Bermudan kaksio palkitaan vuoden hauskimpana nimi-ideana. Biisi on levyn puhtainta freehen nojaavaa jatsia, jossa bändin kollektiivinen voima on komeassa paketissa. Kämäräiseltä kuullaan väkevä soolo.
Up Towards Celestial Dimensons löytää lempeän tunnelman rauhallisesti teemaa vievän fonin ja kirkasäänisen kitaran johdolla. Tanakasti alkava Sääksmäki polkee rennolla rytmillä tyylikkään albumin raikkaaseen finaaliin maestron intensiivisen fonin ja Kämäräisen sähköisen soundin siivittämänä.
Arto Murtovaara
Pepa Päivinen Peacepipe Tampere Jazz Happeningissä Telakalla 1.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.