Yasmine Yamajako ja Matti Leino. Kuva: Kari Sunnari

Kauneus on katsojan silmässä, mutta kyllä Tampereen Työväen Teatterin Kaunottaren ja Hirviön estetiikka tarjoaa väläyksiä iättömästä kauneudesta.

Sitä on pääpari Yasmine Yamajakon ja Matti Leinon rakkauteen kutsuvassa pyörähtelyssä, häikäisevissä saleissa, metsämaisemissa, tähtisadetta sinkoavissa videoprojisoinneissa, muodonmuutokset kätkevissä illuusioissa ja kaikkien larppaajien unelmat täyttävissä asuissa.

Kiitos teille, kaamosajan pimeydestä pelastajat, Peter Ahlqvist lavastuksesta, Toni Haaranen video-ideoista, Pirjo Liiri-Majava pukurunsaudesta, Emmi Puukka Hirviö-hahmosta ja Eero Auvinen valojen lumouksesta.

Ja kaikki te, joiden käsi oli oikealla hetkellä kiinni seuraajavalossa tai näyttelijän apuna nappiin sujuneissa kohtausvaihdoissa lavan takana.

Teillä on rakkaus lajiin. Musikaalin teossa ei kelpaa puolinainen, pitää antaa kaikki ja mielellään vielä pisara hulluutta.

Kyllähän nämä lankarullavartaloiset ja neulatyynypäähineiset, lyhtyinä, kynttelikköinä, kaappeina, haarukkoina ja veitsinä, lautasina ja kippoina tanssivat taitajat jäävät hassuttelemaan päässä ja pitkään.

Voin kuvitella, mikä ikuinen jälki tästä sitten jää lapselle, jolle esitys on ensimmäinen teatterikokemus.

Arkea voi olla sen jälkeen vaikea hyväksyä. Mikäpä siinä. Kotiteatteri pystyyn ja omia illuusioita synnyttämään.

Keksijä-isä (Mika Honkanen) ja Belle (Yasmine Yamajako) ovat muiden mielestä kylän outo kaksikko. Kuva: Kari Sunnari

* *

Disney-musikaalit ovat oma lajinsa, ne tehdään pienin vapauksin konseptin mukaisiksi.

Ulospano on asujen värejä ja tyyliä, lavastusnäkymiä, tanssien luonnetta ja musiikin tulkintaa myöten säädelty.

Karkeasti sanoen: Mäkkärille mennään, että saadaan sellainen hampurilainen, mikä on valmistettu miljoonille jo aiemmin hyvällä menestyksellä.

Disney-tuotteella pitää olla samalla tavalla elämyslupaus.

Hirviön hampaiden ja sarvien pitää näyttää samalta kuin animaatio jo opetti, Kaunottaren sädehtiä keltaisessa asussa juhlaillallisella.

Sillä vanha taru on, vastustamaton.

Minkä kerran opit, sen tahdot toistuvan.

Disney-konsepti luo eräänlaisen turvapaikan maailman myllerryksessä.

Rouva Pannu (Petra Karjalainen) opastaa poikaansa Kippoa (Lucas Aidoo). Kuva: Kari Sunnari

* *

Mietin ennen ensi-iltaa, mitenkähän jaksan muovista ja sarjakuvamaista lelumaailmaa isolle lavalle skaalattuna. Orkesterikin kuulosti pieneltä Alan Menkenin vahvojen melodioiden ja suurmusikaalin tarpeisiin.

Ja onko juuri Työväen Teatterin maailmankatsomuksessa tarpeen tehdä megaluokan suuryhtiötä hyödyttävä tuote?

Kun asian kääntää, eikö juuri tällä tuotannolla tuoda uusia sukupolvia teatteriin, vahvisteta taiteentekijöiden ammattitaitoa rekvisiitanvalmistajasta äänimieheen ja luoda uskoa parantavaan rakkauteen.

Kaunotar ja Hirviö saa pohtimaan myös toiseutta, ulkopuolelle sulkemista, näkyväksi tulemista ja rohkeutta. Niin, ja kauneutta ja rumuutta.

Viime aikojen uutisista voi poimia havainnon, miten miellyttävä ulkonäkö vaikuttaa työllistymiseen.

Könni (Hiski Vihertörmä) saa ohjeita ovelalta Lumiérelta (Antti LJ Pääkkönen) Mauricen (Mika Honkanen) rukatessa koneistoa. Kuva: Kari Sunnari

* *

Samuel Harjanteen ohjaama Kaunotar ja Hirviö ei jätä pohtimaan lavastuksen pvc-pitoisuutta, sillä se liitää eteenpäin ja kietaisee mukaansa ynseänkin kaikennähneen.

Marko Hilpon johtama orkesteri soittaa erinomaisesti, työ on tarkkaa ja sävykästä; yksittäisten muusikoiden eläytyminen kuuluu ja orkesterikudos kuulostaa runsaalta – ainakin sellainen illuusio syntyy.

Lavan elämä on tarkasti suunniteltua, kohtausvaihdot onnistuvat näppärillä koreografisilla tempuilla ja lavastuselementtien liukumilla.

Videoprojisoinnit ja valot sinkoavat satumaisuutta katsojien syliin.

Näyttämö kasvaa katsomon puolelle ja meidät kaapataan linnaan mukaan.

Hyvin toimivan esityksen dynamo ja sydän on kuitenkin näyttelijöissä.

Yasmine Yamajakon laulutaidoista ei tainnut olla epäilystä, mutta hämmästyttävä hän on. Katsoja voi luottavaisesti antautua sadun vietäväksi tällaisen laululuotsin myötä. Suvereeneissa tulkinnoissa on annos jazzlaulun rentoutta, mutta ääni soi hyvin lämpöisenä

Yamajako vakuuttaa myös näyttelijänä. Hän on katseenvangitsija, jonka skaala ulottuu hyppivästä innostuksesta läsnäolevaan tarkkailuun.

Yamajakolla on kyky lumota ja liikuttaa. Oi, mitkä lahjat!

LUE: Anne Välinoro haastatteli Yasmin Yamajakoa pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Hirviö (Matti Leino) häkeltyy Bellen (Yasmine Yamajako) kauneudesta. Kuva: Kari Sunnari

* *

Matti Leinon Hirviössä on tasoja ja hukassa olevan raivoa. Kohtaukset, joissa Hirviö koettaa hillitä itseään, ovat katsojalle koomisia, mutta inhimillisesti ottaen hyvin traagisia.

Hirviöyden kammottavuus sulaa hänessä pikkuhiljaa pois Bellen rakkauden herätessä ja lopulta ovat jäljellä vain oudosti törröttävät hampaat ja pässinsarvet.

Kuningas Arthurin legendaa kuuntelevana Bellen oppilaana Hirviö on enää pikkupoika väärässä kehossa.

Leino on varma laulaja, jonka tulkintojen sävykkyys varmasti lisääntyy esityskaudella.

Muodonmuutosta Gastonin kanssa käydyn lopputaistelun ja haavoittumisen jälkeen odotellaan jostain syystä turhan kauan, mikä on ainut kysymyksiä herättävä kohta Hirviön kaaressa.

Belle on palannut linnaan viime hetkellä ja kannattelee ähkivää haavoittunutta tovin jos toisenkin.

Mutta itse muodonmuutos toteutetaan tyylikkäästi leijuen.

Mika Honkanen Bellen keksijäisänä on tyttären luotettu ja ihailun kohde. Keksijän hahmo on väkinäisen koominen, mutta Honkanen saa Mauriceen sydämellistä lämpöä isän ja tyttären duetossa.

Gastonin itseriittoisuuden Jonas Saari on tavoittanut joka senttiä myöten. Saari muistuttaa myös vahvasti animaation Gastonia ja luo tarkan tyypin lihaksilla koketeerausta myöten.

Pullisteleva kosija pettyy kerta toisensa jälkeen, mutta sehän vain häntä kiihottaa niin, että koko kylä pitää villitä taistoon.

Antti Langin riemukkaan rehvakas Töppö kieppuu isäntänsä hovinarrina ja kuntoiluvälineenä.

Gaston (Jonas Saari) pullistelee, Belle (Yasmine Yamajako) huvittuu. Kuva: Kari Sunnari

* *

Taialla esineellistetty hoviväki on kerrassaan lumoava ja käykin mielessä, miten tylsiä he kaipaaminaan ihmishahmoina olisivatkaan.

Nyt, keholtaan niukissa käänteissään heistä tulee koomisuuden ohella ovelia ja viiltävän tunteellisia.

Pidän niin Petra Karjalaisen Rouva Pannun tasaisesta hellyydestä, jolle rakkauskin on kuppi kuumaa, poika Lucas Aidoon Kiposta, joka tahtoisi olla tavallinen nuorukainen kahdella jalalla, Hiski Vihertörmän insinöörihenkisestä Könnistä koko linnan vahtina ja Antti LJ Pääkkösen Lumiéren kirkkain lyhdyin suoltamista tyhmistä Tiktok-vitseistä.

Heidi Kiviharju hurmaa Madame de la Grande Bouchina aina antavine lipastoineen ja Pihla Pohjolaisen Babette pölyhuiskan intohimollaan.

Kaksikymmentä henkeä käsittävä ensemble on tanssikohtauksissa yllättävä kuin megaluokan soittorasia.

Ja tarkka.

Jari Saarelaisen koreografioissa on kaikkea esinehulluttelusta tiukkaan toimintaan ja mielikuvitukselliseen kehonkäyttöön.

Pääillallisen juhlakohtaus kieppuu pöhköyden ja nerouden rajalla.

Luulin, ettei animaation psykedeelistä lautas- ja kuppikiepuntaa pysty ylittämään, mutta hyvin se näkyy ihmisilläkin onnistuvan.

Kuuma kattaus!

Juhlakohtauksessa suuri peilikin monistaa väen. Kuva: Kari Sunnari

* *

Kaunotar ja Hirviö on Samuel Harjanteelta ainakin viides onnistuminen TTT:n isolla näyttämöllä.

Omassa yhtiössään Harjanne vie musikaalin tietotaitoaan myös Suomen ulkopuolelle.

Toivottavasti Harjanteen rinnalle nousee muita nuoria ohjaajia lajia kehittämään.

Heitä on nyt hämmästyttävän vähän.

Hyvin tehty musikaali on monen laitoksen talouden pelastus, jos se on sijoituksenakin mittava.

TTT:n satsaus Kaunottareen ja Hirviöön on miljoonaluokkaa.

Hyvälle ohjaajalle maksetaan myös kunnolla. Sen luulisi innostavan nuoria lajiin.

Anne Välinoro

Kaunotar ja Hirviö -musikaali

• Originally Produced by Disney Theatrical Group
• Sävellys Alan Menken
• Sanoitus Howard Ashman & Tim Rice
• Käsikirjoitus Linda Woolverton
• Laulujen käännös Hanna Kaila
• Tekstin käännös Reita Lounatvuori
• Ohjaus Samuel Harjanne
• Kapellimestari Marko Hilpo
• 2. kapellimestari Tony Sikström
• Koreografia Jari Saarelainen
• Lavastussuunnittelu Peter Ahlqvist
• Pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava
• Naamiointi Emmi Puukka
• Valosuunnittelu Eero Auvinen
• Videosuunnittelu Toni Haaranen
• Äänisuunnittelu Lauri Malin
• Illuusioiden suunnittelu Joni Pakanen
• Rooleissa Yasmine Yamajako, Matti Leino, Jonas Saari, Antti LJ Pääkkönen, Hiski Vihertörmä, Mika Honkanen, Antti Lang, Pihla Pohjolainen, Petra Karjalainen, Heidi Kiviharju, Lucas Aidoo, Iivari Luomala, August Emil Salmela, Eleonoora Martikainen, Heidi A. Kiviharju, Tanja Varha, Esme Kaislakari, Viola Kause, Rosa Lindblom, Marissa Lattu, Emilia Keskivinkka, Julius Martikainen, Miko Helppi, Julius Suominen, Ville Saarenketo, Jyrki Mänttäri, Roope Myllyselkä, Oskari Jauhiainen, Antti Keinänen, Iina Suomalainen, Soile Ojala, Chris Bewsher, Henri Sarajärvi

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 22.10.2025. Esityksiä 31.5.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua