Kuvat: Metropolia / Teemu Hartikainen
KIRJAT |Tuire Ranta-Meyerin elämäkerta on perusteellisen painavaa tekstiä ja antaa erinomaisen kuvan Erkki Melartinin tavasta pyrkiä toimimaan Suomen kansan ja sivistyksen hyväksi.
”Melartin koulutti kokonaisen säveltäjäsukupolven ja osoitti uudenaikaista ymmärrystä opetustyössään.”
ARVOSTELU
Tuire Ranta-Meyer: Niin nuori, niin palava – Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki
- Sibelius-Akatemian julkaisuja 32, 2025.
- 787 sivua.
FT, dosentti Tuire Ranta-Meyer on omien sanojensakin mukaan tehnyt pitkään yhteistä matkaa säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) kanssa. Lähteitä on löytynyt ja niitä on käsitelty huolella ja antaumuksella. Toki jotakin on kateissakin tai jopa tuhottu. Tuloksena on saatu odotettu ja perusteellinen elämäkerta.
Voi olla hyväkin, että Niin nuori, niin palava – Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki (Sibelius-Akatemian julkaisuja 32, 2025) ilmestyi vasta nyt. Säveltäjän homouteen olisi suhtauduttu aiemmin varovaisemmin tai aiheesta vaiettu tyystin. Melartinin seksuaalinen suuntautuneisuus ei toki hallitse tekstiä mutta tuo oman näkökulmansa säveltäjäkuvaan. Monella tapaa on kysymys lahjakkaasta, merkittävästä ja elämään uteliaasti suhtautuneesta ihmisestä, johon on antoisaa tutustua 150 vuotta tämän syntymän jälkeen.
Kulttuurihistoriallisen tiedon lisäksi lukijalle valottuvat tuon ajan yhteiskunta ja elämänolot. Kun Melartinin elämä osoittautuu moninaiseksi niin säveltaiteen, pedagogiikan, filosofian, matkojen, ystävien ja sukulaisten ja ties minkä ympyröissä, tuloksena on laajan lähteistön täydentämänä kirjajärkäle, joka on sekä tiedollisesti että konkreettisesti painava. Ranta-Meyer tuo esiin Melartinin kytköksiä myös kuvataiteeseen, puutarhoihin, kirjoihin, postimerkkeihin, ex libriksiin ja luontoon, muiden muassa.
Pääasia on tietysti musiikki, sävelet kun soivat Melartinin päässä alati ja hänet koulutettiin perusteellisesti. Nuottiesimerkit kirjasta puuttuvat. Sen sijaan kirjoittaja kuvailee sanallisesti sävellyksiä keskittyen lähinnä suurimuotoisiin teoksiin ja niiden syntyyn ja ominaisuuksiin.
Melartinin sävelkieli on valloittanut Ranta-Meyerin niin, ettei kertomisessa vältytä subjektiivisuudelta ja kauniilta adjektiiveilta. Mutta voiko taidetta ylipäänsä kuvata objektiivisesti sanoin?
Itsekin musiikkipedagogina Ranta-Meyer kiinnittää huomiota Melartiniin innoittavana ja taitavana opettajana maamme korkeimmassa musiikkioppilaitoksessa sekä Viipurissa. Melartin koulutti kokonaisen säveltäjäsukupolven ja osoitti uudenaikaista ymmärrystä opetustyössään haluten kasvattaa myös tulevaa konserttiyleisöä.
Itse olisin halunnut lukea enemmän Melartinin pienemmistä sävellyksistä, joita syntyi materiaaliksi opetustyöhön. Niiden joukossa on helmiä; kuoromateriaalia lapsille ja nuorille (joukossa taianomainen Lapin joulu) sekä pianominiatyyrejä opiskelijoille ja harrastajille. Ne ruokkivat soittajan mielikuvitusta ja ilmaisutaitoa aivan toisin kuin esimerkiksi vuosikymmeniä sitten käytetyt pianokoulut. Tuire Ranta-Meyer on kyllä löytänyt näitäkin uudelleen käyttöön – ja olisi voinut kehaista siitä itseään.
Erkki Melartin, todennäköisesti vuonna 1912. Kuva: Paul Heckscher / Tuire Ranta-Meyerin.
Uusi lähdeaineisto on ehkä siivittänyt laajoja selostuksia Melartinin yhteyksistä partioliikkeeseen ja elokuvasäveltämiseen. Nämä saattavat tuntua uuvuttavalta yksityiskohtaisine tietoineen ja lukuisine nimineen.
Neljä asiaa läpäisee Erkki Melartinin elämän: elämänkatsomus, työ, ystävät ja alituinen sairastaminen. Kiitos näiden käsittelystä!
Kirjaa paisuttavat lukuisat valokuvat, mutta ne esittävät säveltäjälle tärkeitä paikkoja ja ihmisiä ja valottavat hänen persoonaansa. Valokuvasi hän itsekin innostuneesti. Myös Melartinin oma kuvataide kertoo hänestä.
Melartin (kesk.) Nummelan parantolan makuuhallissa. Kuva: Kansalliskirjasto
Kronologisesti etenevän elämäkerran osien välille Tia Tast on sommitellut kauniit ja informatiiviset kuvakollaasit. Niihin kannattaa tutustua pieteetillä. Oli lukijaystävällistä sijoittaa nootit ja alaviitteet sivujen alareunaan eikä opuksen loppuun.
Säveltäjälle on suotu mahdollisuus ilmaista itseään äidinkielellään ruotsilla, mikä rikastuttaa lukuelämystä. Erkki Melartin on saanut ansaitsemansa elämäkerran.
Jukka Kallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.