Kuvat: Aviador / Neea Löyttyniemi
KIRJAT | ”Ota itsellesi aika kirjoittaa. Silloin monet hankalina pitämämme asiat selkiytyvät”, Löyttyniemi kirjoittaa Kynäkuntoilua-teoksessaan.
”Kynäkuntoilua on myös rehellinen kuvaus kirjoittajan omasta matkasta kirjallisuusterapian parissa.”
ARVOSTELU

Anu Löyttyniemi: Kynäkuntoilua – Opas omaehtoiseen kirjoittamiseen
- Aviador, 2025.
- 147 sivua.
Olen lukenut tai oikeammin selannut monia eri kirjoitusoppaita. Anu Löyttyniemen uutuus Kynäkuntoilua (Aviador, 2025) on erilainen teos, koska sen viitekehyksenä on kirjallisuusterapia. Tällä tarkoitetaan terapiamuotoa, jossa kirjoittamisen avulla keskitytään tekstin herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin eikä esimerkiksi oikeakielisyyteen tai tekstin rakenteeseen:
”Kynäkuntoilua ei ole luovan kirjoittamisen harjoituskirja, koska ansiokkaita sellaisia on jo monia. Tämä kirja tekstivalintoineen ja tehtävineen keskittyy kirjallisuusterapeuttiseen tulokulmaan ja omakohtaisuuteen. Jokaisen elämä on ainutkertaisen tärkeä, eikä siinä mikään ole liian vähäpätöistä muistiinmerkittäväksi. Jokaisen elämäntarinalla on merkitystä.”
Kynäkuntoilua rakentuu vuoden jokaiselle viikolle suunnitellulle harjoitukselle. Nämä 52 harjoitusta jakautuvat eri osa-alueisiin:
1. Visuaalinen tai graafinen malli
2. Virikekuva; piirros tai valokuva
3. Tekstikatkelma
Löyttyniemen mukaan tämä monikanavainen
muoto tukee monenlaisten lukijoiden erilaisia
tapoja hahmottaa omaa elämäänsä ja maailmaa.
Itselleni kiinnostavimmiksi harjoituksiksi nousivat omaa itseä, perhettä ja yleisemmin ihmissuhteita koskevat teemat. Puut voimanlähteenä ja muut luontometaforat eivät inspiroineet itseäni henkilökohtaisesti, vaikka luonto onkin minulle todella tärkeä elementti.
Kirjan harjoituksista huokui lämpö ja paneutuneisuus sekä Löyttyniemen rakkaus kirjallisuutta ja kirjoittamista kohtaan. Harjoitukset ovat osittain muunnelmia tutuista tehtävistä, mutta mukana on myös useita itselleni täysin uusia harjoituksia. Toiset niistä olivat pieniä ja kevyitä, toisissa puolestaan sukellettiin syvälle omaan kokemushistoriaan. Esimerkiksi:
”Kirjoita lisää otsikolla: Pieleen menneet parturi- tai kampaamokeikat. Pieleen menneet kampaukset.”
Tähän tehtävään pääsen heti kiinni ja se on helppo:
– Liikaa vaalennettu, leikattu, tupeerattu, pöyhitty, tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin.
Haastavuutta on ihan toisella tavalla, kun pitää katsoa peiliin:
”Katso kokovartalopeiliin. Suuntaa itseesi hyväksyvä katse. Kirjoita itsellesi kiitoskirje siitä, kuinka hyvin ruumiisi on kantanut sinua. Kuinka hyvin olet selvinnyt tähänkin asti kaikista kolhuista huolimatta. Näinkin ehjänä”.
Tämä on esimerkki ihmisen sisimpään ja tunteisiin menevästä harjoituksesta. Pelkästään itsensä katsominen kokovartalopeilistä on varmasti monelle meistä haastavaa. Tähän pitäisi vielä lisätä ”Hyväksyvä katse ja itsensä kiittäminen” alituisen sättimisen ja arvostelun sijasta. Ei mitenkään helppoa ja yksinkertaista.
Tästä harjoitusesimerkistä näkee erinomaisesti kirjallisuusterapian fokuksen eroavuuden luovaan kirjoittamiseen verrattuna.
* *
Kirjassa on harjoitusten lisäksi runsaasti kirjoittajalle tärkeitä ja merkityksellisiä otteita kaunokirjallisuudesta ja runoudesta. Niiden tarkoituksena on virittää harjoituksiin ja innostaa lukemaan kokonainen teos. Tässä jälkimmäisessä merkityksessä ne ainakin itselleni tuntuivat soveltuvan paremmin:
”Suurin osa Kynäkuntoilun tekstilainoista on romaaneista, jotka ovat ilmestyneet vuosikymmenen 2020 taitteessa. Sitaatit ovat siis tuoreita tekstilainoja itseäni koskettavista teemoista. Uskon, että lukijat löytävät valitsemistani teksteistä tärkeitä aiheita, jotka kaikuvat ja resonoivat heissä. Lisäksi tekstilainat johdattavat toivoakseni lukijoita myös kokonaisten kirjojen ääreen. Nauttimaan lukemisesta – jälleen.”
* *
Kirjan kansi on houkutteleva ja teksti on ilmavasti aseteltu. Teoksessa on paljon erilaisia piirroksia ja valokuvia, mutta valitettavasti mustavalkoisina ne näyttäytyivät itselleni varsin vaatimattomina ja toisinaan jopa suttuisina. Siksi verotan arvosanasta puolikkaan tähden verran.
Kirjan rakenne mietitytti itseäni hieman. Kirjoittajan oman elämäntarinan ja yleisemmät pohdinnat kirjoittamisesta ja lukemisesta olisi mielestäni voinut siirtää teoksen alkuun. Ne ovat nyt hieman erikoisesti
harjoitusten lopussa. Olisin itse mielelläni tutustunut kirjan kirjoittajaan jo heti teoksen alkusivuilla, jolloin orientoituminen kirjoitusharjoituksiin olisi kenties sujunut vieläkin paremmin. Haluan kiittää Löyttyniemeä kattavasta ja selkeästä kirjallisuusluettelosta kirjan lopussa.
* *
Kynäkuntoilua lunastaa sympaattisuudessaan ja helpostilähestyttävyydessään ehdottomasti paikkansa kirjoittamisoppaiden joukossa. Se on samalla mielenkiintoinen ja rehellinen kuvaus kirjoittajan omasta matkasta kirjallisuusterapian parissa. Harjoitukset ovat selkeitä ja yksinkertaisia ja niiden tekemiseen ei mene kymmentä minuuttia enempää, siis viikossa.
Löyttyniemen kieli on erityisen kaunista ja runollista, kuten seuraavasta tekstinäytteestä käy erinomaisesti ilmi:
”Ota itsellesi aika kirjoittaa. Silloin monet hankalina pitämämme asiat selkiytyvät. Monituhatpalaisen, elämäksi nimetyn palapelin palaset putoilevat ja loksahtelevat paikoilleen kuin itsekseen. Samaan aikaan eteemme muotoutuu kaunis ja mystinen kuva. Hitaasti asettuva kuin elämä itse.”
Olen usein itsekin todennut, että kirjoittaminen
kannattaa aina, joten Löyttyniemen ohjein: ”Kirjoita runo, aforismi tai ajatustenvirtaa.”
Mutta huomaa, kirjoita kynällä ja paperille.
Omaa käsialaa pitää vaalia!
Kati Eskola
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







