Kuva: Bea Borgers
TEATTERI | Oman kotimaan ruoka on asia, jota toiseen maahan muuttanut kotimaastaan kaipaa. Tästä kertoo Jaha Koon reilun tunnin mittainen esitys.
”Esityksen yksi aistielämys on tuoksu, se tyypillinen korealainen hapanimelä kimchin ja tykötarpeiden lempeä löyhkä.”
ARVOSTELU

Haribo Kimchi
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Jaha Koo
- Esitykset: & Espoon teatteri 18.–20.9.2025
Oman kotimaan ruoka on asia, jota toiseen maahan muuttanut kotimaastaan kaipaa. Tietyt ruoat ovat lohturuokaa, sitä peruseinestä, jolla olemme kasvaneet. Tuttu ruoka lohduttaa, kun elämä toisessa maassa, ikuisena ulkopuolisena, alkaa käydä rankaksi. Tästä perusideasta kaivaa eteläkorealainen teatteriammattilainen ja muusikko Jaha Koo ällistyttävän monta puolta vähän päälle tunnin esitysajassa.
Haribo Kimchi -esityksen alussa on pressuilla peitetty ruokakoju keskellä lavaa. Sen pressuun heijastetaan liikkuvalla kameralla kuvattua katukuvaa Soulista, kuin katua kävelevän ihmisen näkökulmasta. Videokuva johtaa aina vain kapeammille kujille ja päätyy lopulta katukeittiökatokseen.
Kuppilanpitäjä astuu lavalle, ottaa pressut kojustaan, laittaa jakkarat kojun asiakastiskin eteen ja pyytää yleisöstä ennalta sovitun pariskunnan kuppilaan. Hän alkaa valmistaa heille korealaisia ruokia, kimchiä, merileväkeittoa, yachayeoneja eli korealaisia pannukakkuja. Ruokajuomaksi on shojun ja oluen sekoitusta eli somaekia.

Kuva: Bea Borgers
Tästä alkavat soljua tarinat aiheesta toiseen Jaha koon samalla kokkaillessa. Osan tarinoista hän kertoo itse, osa tulee nauhoilta videokuvan esitellessä tilanteita.
Tarina alkaa etanasta, jonka tarinan minä eli Jaha Koo ottaa hoiviinsa. Sitä kautta päädytään siirtolaiseksi Eurooppaan, ensin Berliiniin ja sitten Belgiaan, missä Jaha Koo nykyisin asustaa. Kymmenen vuoden asumisen jälkeen hän vierailee kotimaassaan, joka on pitkän poissaolon jälkeen sekä tuttu että outo. Se on tuttu tuntemus jokaiselle pitkään ulkomailla asuneelle kotimaahan palatessa.
Kaikkiin muistoihin liittyy ruoka. Se on mummun mukaan tuputtaman kimchin löyhkä berliiniläisessä kerrostalossa. Sitä ovat Haribo-karkit ja ankeriasfarmilta karkaavat kalat.
Muistelojen mieliala vaihtelee komediallisesta traagiseen. Jälkimmäistä edustaa Jaha Koon isän traumaattinen muisto armeija-ajalta, jolloin asevelvolliset komennettiin tukahduttamaan vuoden 1980 demokratiaa vaativaa mielenosoitusta Gwangjun kaupunkiin.
Kyseessä on koko kansakunnan traumaattisin muisto Etelä-Korean sotilasdiktatuurin ajalta, mikä ilmenee monissa elokuvissa ja Nobel-palkitun kirjailijan Han Kangin teoksessa Ihmisen teot.

Kuva: Bea Borgers
Muistojen kautta opimme, että Koreassa joka kulmalla kukoistavat grillatun kanan kuppilat yleistyivät itse asiassa vasta vuoden 1997 IMF-talouskriisin myötä. Opimme myös, miksi kimchiin alettiin muinoin laittaa niitä tulisia chilipippureita.
Teatteriesityksen yksi aistielämys on tuoksu, se tyypillinen korealainen hapanimelä kimchin ja tykötarpeiden lempeä löyhkä. Esityksen jälkeen yleisö saa maistella valmistettuja ruokia ja juomia.
Ja jos ette ole koskaan kuulleet etanan laulavan, Haribo Kimchin jälkeen olette. Jaha Koo on säveltänyt kaikki esityksessä kuultavat popahtavat laulut, joiden sanat ovat lapsenomaisen söpön haikeita. Laulunlahjojaan esittelee myös lattialla luikerteleva robottiankerias.
Esityksen jälkeen ohjaaja-esittäjä Jaha Koota jututtaessani sain kuulla, että hän suunnittelee vastaavaa esitystä K-popin ympärille. Toivottavasti saamme senkin Espoon teatteriin.
Eija Niskanen

Kuva: Jaha Koo
Haribo Kimchi
- Konsepti, teksti, ohjaus, musiikki, ääni, video Jaha Koo
- Näyttämöllä Gona, Haribo, Eel, Jaha Koo
- Dramaturgia Dries Douibi
- Skenografia, taustatutkimustyö, media Eunkyung Jeong
- Taiteellinen neuvonantaja Pol Heyvaert
- Tekninen koordinaattori Korneel Coessens
- Tekniikka Bart Huybrechts, Babette Poncelet, Jasse Vergauwe
- Tuotantokoordinaattori Wim Clapdorp
- Englannin oikoluku Jason Wrubell
- Etana-animaatio Vincent Lynen
Esitykset Espoon teatterissa 18.–20.9.2025. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.




