Tampereen Teatterin teatterinjohtaja Mikko Kanninen. Kuvat: Mikko Vattulainen
TEATTERI | Tampereen Teatterin aulassa tulee mieleen, että värit ovat kirkastuneet entisestä. Vieruskaveri huomauttaa, että se tunne johtuu ehkä valaistuksesta. Totta: tässä on uudet lamput, mutta niin silmään sopivat kuin ne olisivat olleet aina.
”Aikataulun pitäminen on mitä suurimmassa määrin kohtalonkysymys, sillä teatteri tarvitsee lipputulonsa elääkseen.”
Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat
Tarkastellaan Tampereen Teatterin peruskorjauksen tuloksia ensin katsojan vinkkelistä. Muutokset alkavat jo eteisestä.
Uudet naulakot ovat sujuvasti keskellä molempia eteisen päätyjä ja ne voi kiertää. Hyvästi ahtaus – ja myös pimeys, sillä ikkunat on avattu Keskustorille päin.
Aula on monin osin entisensä. Täällä on värisävy vaihtunut. Vaihdos korostaa tilan upeutta. Värisävyjä on etsitty rapsuttamalla maalikerroksia.
Naulakolla on näemmä uudet päädyt.
Ensivaikutelma on, että ilme on kirkastunut, mutta 112-vuotiaan rakennuskaunottaren sielu on säilynyt.
Teatterin aula loistaa peruskorjauksen jäljiltä. Tässä tilassa on uudet valaisimet, joissa valaistusteho on ihan toista kuin entisissä.
Ylälämpiön alkuperäiset, kauniilla lasiovilla varustetut astiakaapit ovat museoviraston suojeluksessa.
Vanhan ajan loisto ja klamouri elää Tampereen Teatterin yleisötiloissa. Suurin osa teatterin lämpiöiden kalustuksesta on aitoa ja alkuperäistä. Yhtenäisen ilmeen säilyttämiseksi vanhoista tuoleista ja pöydistä on teetetty replikoita.
Suojelu asettaa rajoja
Peruskorjauksessa on tasapainoiltu suojeltujen asioiden ja uudistamisen kanssa. Esimerkiksi hienot portaikot tuli pitää entisellään.
Saapumiseen vaikuttaviin asioihin kuuluu myös hissi, joka on lippumyymälä Aplodista Kiven tasolle. Näin myös päänäyttämön oikeassa reunassa on pyörätuolipaikka. Jossain kohtaa hissiä suunniteltiin toiseen portaikkoon, mutta tämä Kiven tasoon sijoitettu on luonteva. Permannon vasemmalle puolelle vie entinen nostin.
Kauno S. Kallion ja Oiva Kallion suunnittelema teatteritalo valmistui Tampereelle vuonna 1913 ja oli jo tuolloin aikakauteen nähden moderni ja tilava. Katsomossa oli lähes 600 paikkaa ja näyttämö oli 140-neliöinen. Nyt pääsalin katsomo avautuu 466-paikkaisena ja näyttämön koko on 300 neliömetriä.
Opasteet on vaihdettu uusiin, koska vanhat olivat sen verran hapertuneet. Tämä on myös saavutettavuusasia: ohjetaulut ovat nyt selkeät ja tekstit tarpeeksi isolla kirjasimella.
Remontin aikana rapun vanhat valaisimet ovat saaneet uuden elämän.
Entisen Kulttuuriravintola Kiven esiintymislava sijaitsee nyt kosken puoleisella seinällä. Kivi on nyt korvaava alalämpiö, ja tulevaisuudessa se toimii monitoimitilana.
Kauan kaivattu yleisöhissi sijaitsee nyt Kivi-ravintolan kyljessä.
Katsomossa ei tule kuuma
Ensivilkaisulla päänäyttämö on kuin ennenkin, mutta sitä se ei ole. Penkit on pehmustettu, joten on hyvä istua pitkään. Jalkatilaa katsomossa on enemmän.
Parhaillaan vedetään kaukokylmää teatterirakennukseen. Se tulee Näsijärven pohjasta ja sitä vähän viilennetään lisää. Tämä on tärkeää etenkin tekniikan kannalta, sillä laitteet eivät saa kuumentua. Ei se hassumpi muutos ole katsojallekaan, sillä nyt ei tule hiki.
Ilmanvaihto on muutenkin kunnostettu ja raikastumisen oikein huomaa.
Näyttämö on laitettu ulkoseiniä lukuun ottamatta täysin uusiksi. Tekniikka on uutta, valaistus samaten, siis kaikki. Näyttämötornissa vanhat tiiliseinät kannattelevat tekniikkaa. Ensin oli ajatus tehdä teräksiset kannattimet, mutta näin ei tarvinnut tehdä.
30 metriä korkeaan näyttämötorniin lisättiin raskaat moottoroidut vaijerinostimet. Aikaisemmin lavasteet on nostettu näyttämötorniin käsin köysillä.
Vaikka muutokset eivät näy penkille asti, vaikuttavat uusi näyttämö- ja esitystekniikka, valaistus ja akustiikka teatterikokemukseen.
Katsomon penkit olivat jo loppuun istutut. Remontin aikana katsomo purettiin ja entisöitiin. Penkit saivat uudet täytteet ja verhoilun. Huomaamaton tekninen lisä katsomossa on penkkien alla kulkeva ilmastointi.
Näyttämötekniikka on uusittu ja modernisoitu kokonaisuudessaan. Avajaisjuhlassa näyttelijä Arttu Ratinen nousi hissillä lavalle valon säteiden keskellä.
Teatterinjohtaja Mikko Kanninen ja teatterin hallituksen puheenjohtaja Riitta Varpe lavalla juhlatilaisuudessa.
Mennään väliajalle
Kahvin ja leivoksen lisäksi väliajalla kaipaa vessaa. Tästä vessa-asiasta on teatterin väki saanut paljon palautetta. WC-tiloja on lisätty, esimerkiksi eteisen toiseen päätyyn.
Alalämpiö on laajennussiiven rakentamisen ajan pois käytöstä, mutta siihen on jätetty pieni siivu, jotta sen vessat voivat olla käytössä. Kivi on nyt alalämpiön sijainen noin vuoden verran.
Ylälämpiön kauneus on nyt entistä hehkuvampaa. Siellä on vanhat lamput, ja niistä rikkinäiset on korjattu. Seinillä ovat taulut, jotka siellä ovat aina olleet.
Verhot ovat uudet. Väri sen sijaan on entinen teatterinpunainen. Jotain uusiokäyttöä voi olla tulossa vanhoille verhoille, mutta kyllä aika oli niitäkin syönyt. Ylälämpiön verhokapat tulevat marraskuussa. Parkettilattia on hiottu ja lakattu.
– Raatihuonetta emme vaihda, sanoo kierroksen teatteritalossa vetänyt hallintojohtaja Antti Hildén.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että sijaintiin voi olla tyytyväinen edelleenkin.
Kivestä on avattu ikkunat Hämeenkadulle, ja voi sanoa, että ei ole hassummat maisemat.
Kivi on nyt monitoimitila, jossa on lava kosken puolella ja tiski Keskustorin suunnassa. Siihen, palaako Kiveen jossain vaiheessa ravintola, teatterin väki vastaa hieman arvoituksellisesti.
Alalämpiöstä on puhkaistu ovi, joka johtaa aikanaan terassille. Siitäkin suunnitellaan tapahtumapaikkaa.
Aiemmin lavasteet ja valot jouduttiin nostamaan kattoon ja lavastetornin piiloon käsivoimin. Nyt apuna on useampi moottoroitu nosturi.
Näyttelijöiden lämpiö sijaitsee vanhalla paikallaan kosken päädyssä. Maisemat koskelle ja Hämeenkadulle ovat hienot.
Näyttelijälämpiön suurimmat muutokset ovat oma wc-tila ja hissi. Aiemmin esimerkiksi liikuntarajoitteisen näyttelijän oli mahdotonta työskennellä monitasoisessa ja sokkeloisessa talossa.
Näyttelijöillä on maisemat
Antti Hildénin kierros alkaa näyttämön takaa, jonne katsojalla ei ole asiaa. Ensimmäinen uusi asia on pukujen pikavaihtopiste, jossa on meikkipöytä. Tällä kohtaa oli ennen seinä, ja pukunsa sai vaihtaa verhon takana siellä missä mahtui.
Näyttelijöiden lämpiö on entisellä paikallaan. Täälläkin on maisemat koskelle ja Hämeenkadulle. Tila on pessyt kasvonsa, ja uutta on nostin. Tätä ennen liikuntaesteisen näyttelijän ei olisi ollut mahdollista kulkea teatterirakennuksessa.
Kierroksen aikana näyttelijälämpiössä oli talon väkeä, ja he näyttivät hyvinkin tyytyväisiltä.
Olen joskus käynyt takatiloissa ja olin kroonisesti eksyksissä. Tuskin olisin ulos löytänyt, jos ei olisi ollut opasta. Nyt tuntuu selkeämmältä. Uudet kulkureitit ovat myös turvallisempia, kun joka nurkalla ei vaani kynnys tai portaikko.
Kohennusta on saatu myös kampaamoon, joka on nyt valoisa ja paljon isompi. Puvustamon pesukoneet ovat nyt samalla tasolla. Toisin oli ennen, kun vaatteita jouduttiin kuljettamaan pyykkikoreissa kierreportaita neljänteen kerrokseen pestäväksi.
Puvustamon uudet pesutilat sijaitsevat näyttämön takana vanhoissa hallintotiloissa. Enää pyykkiä ei tarvitse kantaa portaita pitkin useita kerroksia.
Teatterin puvustamossa tehdään lähes kaikki itse, esimerkiksi peruukit.
Näyttämön takana sijaitseva pukujen pikavaihtopiste on uutta. Se helpottaa huomattavasti roolinvaihtoa näytännön aikana.
Peruskorjaus kesti reilun vuoden
Keskiviikkona (17.9.2025) oli päivällä avajaiset kutsuvieraille ja peruskorjauksen yhteistyökumppaneille. Paikalla oli myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kalervo Kummola, jolla oli näppinsä rahoituksen junailemisessa.
Saman päivän iltana Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän ensi-ilta kruunasi avajaispäivän (lue Matti Mörttisen arvio täältä). Teknisiä ongelmia ei ollut, eikä niitä ilmennyt taloon sisäänajonkaan aikana ennen ensi-iltaa.
Peruskorjauksen budjetti on 26,5 miljoonaa. Todellisuudessa summa on suurempi, sillä jo pitkään ennen rakennushankkeen alkamista teatteri käytti omia varojaan suunnitteluun. Kaupungin rahoitus oli ratkaiseva.
Parhaillaan rakennetaan lisäsiipeä Laikun puolelle. Sinne saadaan täysimittainen ravintolakeittiö, hissi ja terminaali lavasteille. Lavastamo on Hatanpäällä ja jatkossa kuljetus sujuu kuorma-autolla.
Raha asetti omat rajoituksensa, esimerkiksi näyttelijöiden harjoitussalista lisäsiivessä jouduttiin luopumaan.
Lisärakennus on valmis ensi vuonna.
Entisellä Tampereen pormestarilla ja nykyisellä kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla Kalervo Kummolalla on ollut iso rooli remontin ja lisäosan rahoitusneuvotteluissa.
Riitta Järventie (vas.) ja Anneli Kanninen nauttivat avajaisten kahvitarjoilusta rakennuksen yli satavuotiaalla sohvalla. ”(Kahvio) on aivan ihana. Alkuperäinen on säilytetty ja koristeet tuotu hyvin esille”, kehuu Kanninen remonttia.
Tampereen Teatteri huokuu historiaa ja kauniita yksityiskohtia.
Aikataulu piti, samoin budjetti
Teatterinjohtaja Mikko Kanninen oli avajaisissa tyytyväinen päärakennuksen peruskorjauksen aikataulussa pysymiseen.
– Ajoissa päästiin väistötiloista kotiin ja ensimmäinen ensi-ilta on sovittuna päivänä, hän totesi ja kiitti henkilökuntaa venymisestä peruskorjauksen aikaisessa evakossa.
Aikataulun pitäminen on mitä suurimmassa määrin kohtalonkysymys, sillä teatteri tarvitsee lipputulonsa elääkseen.
Tampereen Teatterin päärakennuksen omistaa Tampereen Teatteritalo-säätiö. Teatteri on yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon yhtiö. Teatterirakennus on osittain suojelukohde, joten yhteyksiä pidettiin muun muassa maakuntamuseon kanssa.
Vanha porrashissi toimii edelleen portaikossa yleisön apuna. Sen ohella portaissa avustaa porraskulkija, jolla voi nousta jopa kierreportaita.
Kulttuuriravintola Kivi toimii tällä hetkellä teatterin alalämpiönä. Suuret ikkunat aukeavat Hämeenkadulle.
Tampereen Teatteri on seissyt yhtenä Keskustorin maamerkkinä jo vuodesta 1913. Peruskorjauksen jälkeen rakennus on valmis seuraavaan reiluun sataan vuoteen.
1910-luvun loistoon
Peruskorjauksen tavoite oli 1910-luvun loiston ajan hengen saavuttaminen ja atmosfäärin säilyttäminen.
Rahoituksen kanssa painittiin moneen otteeseen. Tampereen kaupunki lisäsi omaa osuuttaan, mutta viime maaliskuussa uupui vielä 2,5 miljoonaa. Jos sitä ei olisi saatu valtiolta kevään budjettiriihessä, olisi työ jäänyt kesken ja lisäsiipi rakentamatta.
Varmasti on kulisseissa kohissut, kun rahaa on haettu ja lobattu rahoitustahoja.
Peruskorjauksen tarve oli ilmeinen. Itse asiassa pakottava. Tila ei ollut enää turvallinen yleisölle eikä henkilökunnalle. Jos peruskorjausta ei olisi saatu tehtyä, olisi Keskustorin laidalle jäänyt tyhjä talo, jossa on lappu luukulla.
Lisätietoa Tampereen Teatterista ja syksyn ohjelmistosta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ei tietty punkkari musta häviä mihinkään” – Liila Jokelin taitaa komedian keinot ja mustan huumorin
KENEN LAULUJA LAULAN | Muusikko-näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelin sovitti viimeksi Kalevalaan pohjautuvan Mauri Kunnaksen tarinan auringon ryöstöstä hilpeäksi musiikkinäytelmäksi.
Tampereen Komediateatterin kesänäyttämöllä juhlitaan farssitraditiossa häitä häiden perään
TEATTERI | ”Alle minuutti, niin meillä on näytelmä käynnissä. Jos menee yli, niin mä olen epäonnistunut ohjaajana”, lupaa Panu Raipia.
Pyynikin kesäteatterin ensi kesän esityksenä nähdään naisten tähdittämä musiikkinäytelmä Harmony Sistersistä
TEATTERI | ”Nämä nuoret näkivät maailmaa, pitivät hauskaa, tekivät juuri sitä mitä halusivat, eli valloittivat maailman”, ohjaaja Olka Horila sanoo.
Sonja Halla-aho löysi Piafin unelmaroolista myös itseään: ”Elämän painon tunteminen on arvokasta”
KENEN LAULUJA LAULAN | Vaasan kaupunginteatterin Piaf Sonja Halla-aho tuntee olevansa teatterityössä pitkästä aikaa turvassa. Oppi näyttelijäntyöhön löytyi Petroskoista.