Teatterinjohtaja Mikko Kanninen. Kuva: Mikko Vattulainen
TEATTERI | Tampereen Teatteri ei muutu ulkoa. Sen sijaan sisällä tilat muuttuvat peruskorjauksessa toiminnallisemmiksi, muunneltaviksi ja esteettömiksi.
”Tämä oli pakko. Muuten aluehallintovirasto olisi sulkenut teatterin, koska se ei ollut turvallinen.”
Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat
Kulttuuritoimitus poikkesi turvakengät jalassa, kypärä päässä ja heijastinliivi yllä katsomassa, miltä näyttää Tampereen Teatterin peruskorjaus tässä vaiheessa. Tapauksen kunniaksi katon rakennustelineet purettiin sinä päivänä pois.
Purkutyöt on saatu tehtyä. Nyt rakennetaan esitys-, talo- ja rakennustekniikkaa. Peruskorjaus on aikataulussa, mutta maallikon silmin toki keskeneräinen. Ehkä enemmän keskeneräinen kuin se onkaan, koska suojattuja pintoja on niin paljon.
Sähköjohtoja on vedetty erinäinen kilometri ja tilat alkavat saada hahmoa.

Tampereen Teatterin peruskorjaus etenee aikataulussa. Teatterilaiset pääsevät muuttamaan Teatterikesän jälkeen ja ensimmäinen ensi-ilta on 16.9. Kuva: Mikko Vattulainen

Remontin ja tavaravuorten keskellä aulan kellot naksuttavat kohti uutta esityskautta. Kuva: Mikko Vattulainen
Saa tehdä vain teatteria
Teatterirakennus on kaavassa suojeltu. Esimerkiksi aulasta lähtevät portaikot on suojeltu, samoin ylälämpiö ja alalämpiö. Suojelu on niin vahva, että rakennus on määrätty vain teatterikäyttöön.
– Ei ollut vaihtoehtoja. Jos rakennusta ei olisi peruskorjattu nyt, teatteri olisi loppunut, sanoo teatterinjohtaja Mikko Kanninen.
Sen päätöksen olisi tehty Avi jo ihan sen vuoksi, että tila ei ollut turvallinen henkilökunnalle eikä yleisölle.
– Kun sijainti on näin keskeinen ja tässä saa tehdä vain teatteria, olisi aika noloa, jos rakennus olisi tyhjillään, Kanninen toteaa.

Lämpiö odottaa tulevaa tärppitaulu valmiina. Kuva: Mikko Vattulainen

Lämpiön baaritiskin takana on vielä tilaa. Kuva: Mikko Vattulainen
Ensimmäinen ensi-ilta syyskuussa
Peruskorjaus on puristettu yhden esityskauden mittaiseksi, koska teatteri tarvitsee lipputulonsa.
Onnekkaasti Tampere-talossa esitetty Taru Sormusten herrasta oli menestys. Teatteria tehdään koko ajan Frenckellin näyttämöllä ja esimerkiksi Tuulensuun Palatsissa.
Teatterilaiset voivat muuttaa taloon Teatterikesän jälkeisellä viikolla 11.8.2025. Harjoitukset syksyn esityksiin tehdään nyt muualla. Ensimmäinen ”uuden” talon ensi-ilta on 16.9. Se on suomalainen klassikko. Mikä se on, sitä ei saa vielä kertoa.
Tampereen Teatteri on yksityinen yritys. Rakennuksen omistaa Tampereen Teatteritalo-säätiö. Teatteri on 120-vuotias ja Keskustorin laidan rakennus on 112-vuotias. Peruskorjauksen toteuttaa Rakennustyö Salminen.
Tampereen Teatterin liikevaihto on kymmenen miljoonaa vuodessa ja se maksaa palkkaa 150 ihmiselle.
Tampereella ei ole kaupunginteatteria. Mikko Kanninen sanoo, että tilanne on hyvä juuri näin.

Oriveden tasoite ja maalaustyö Oy:n Anni Salo hälytettiin työmaalle kiireavuksi viimeistelemään pintoja. Kuva: Mikko Vattulainen

Korjausrakentamisesta Tampereen Teatterin työmaalla vastaavat projektipäällikkö Jani Boström (vas.) ja työmaapäällikkö Sakari Tervala. Kuvauspaikka on yläkatsomo. Kuva: Mikko Vattulainen
Ei näy ulospäin
Ulkoseinät ovat siis vanhaa. Torni ei näytä kadulle oudolta, mutta sisuskalut ovat muuttuneet uuteen uskoon.
– Rakennusteknisesti haastavimmat työvaiheet olivat näyttämötornissa. Ennen kaikki kulissit ja huoltotasot olivat tornin tiiliseinissä kiinni. Uudessa rakenteessa tornin yläosassa on teräsristikko, josta kaikki roikkuu. Vuotanut tornin vesikatto on myös uusi, vaikka sitä ei esipatinoidun kuparin vuoksi ehkä erota vanhasta. Lisäksi lavasteiden nostomekanismi on muutettu käsikäyttöisestä köysistöstä sähköiseen versioon, selostaa projektipäällikkö Jani Boström.
Eräässä haastattelussa Mikko Kanninen vertaa kehitystä hyppäykseksi barokkiajalta 2020-luvulle.
Jani Boström sanoo, että peruskorjauksessa on hankemuotona yhteistoiminnallinen projektinjohtourakka.
Rakennustyöt ovat aikataulussa ja rakentajalla on hyvin tiedossa se, että syyskuun ensi-ilta on elintärkeä teatterille. Jokainen myöhästynyt kuukausi maksaisi teatterille satojatuhansia.
Tästä päästäänkin kovaan aiheeseen eli rahaan.

Sali on vielä täynnä telinerakenteita. Historia elää silti kaiken aikaa seinissä. Kuva: Mikko Vattulainen

Sivulämpiö alkaa olla pinnoiltaan valmis. Kuva: Mikko Vattulainen
Valtio käytti saksikättä
Peruskorjaukselle on tehty monta budjettia ja sitä on lykätty moneen kertaan. Nyt se oli vain pakko tehdä.
– Eräässä budjetissa luku oli 18–20 miljoonaa, mutta siinä ei ollut suunnittelukuluja. Työlukuna oli 30 miljoonaa, mutta sitten huomattiin, että tarvitaan lisärakennus. Olimme Suomen ainoa teatteri, jolla ei ole harjoitushuonetta. Se taas aiheuttaa tuotantotappiota, kun on pakko harjoitella näyttämöllä sen sijaan, että voisi järjestää lisää näytöksiä, kuvailee Mikko Kanninen oravanpyörää.
Lisärakennus on tällä erää vasta haaveissa. Kaavaa ei ole lopullisesti hyväksytty eikä rahaa ole. Jos onni suosii, lisärakennus sijoittuu teatterin ja Laikun väliin, kiinni päärakennukseen.
Mikko Kannista närästää valtion niukka rahoitus. Sitä vähennettiin monta kertaa, ja viimeinen yllätys tuli, kun rakennuspäätös oli jo tehty. Alkuperäinen suunnitelma oli, että valtion rahoitus olisi yhtä paljon kuin kaupungin.
Peruskorjauksen budjetti on nyt 24 miljoonaa. Siitä 19 menee rakentamiseen ja loput suunnitteluun ja esitystekniikkaan. Harjoitussali on niistetty pois. Lisärakennuksen teko käy tosi paljon kalliimmaksi, jos sitä ei saada tehtyä samassa yhteydessä.
– Harjoitussali olisi maksanut itsensä takaisin, Mikko Kanninen sanoo.

Kulttuurihistoriallinen rakennus entisöidään tarkasti ja vanhaa kunnioittaen. Kuva: Mikko Vattulainen

Rakennustornissa lavasteita kannattelee nykyään teräspalkeista rakennettu ristikko. Kukin palkki painaa noin viisi tonnia. Ne nostettiin suojakatteen aukosta yksitellen sisälle. Kuva: Mikko Vattulainen
Vertailu Svenskaniin
Valtiolta saatiin peruskorjaukseen lopulta 4,1 miljoonaa. Se on rahaa, ja siitä ollaan teatterissa iloisia.
Mikko Kanninen vertaa tilannetta Helsingissä Erottajalla eli yhtä keskeisellä paikalla sijaitsevaan, samoin yksityiseen Svenska Teaterniin. Molemmat voi nimetä kansallisiksi näyttämöiksi. Samaa niissä on rakennuksen ikä, peruskorjauksen tarve ja katsomon koko. Svenska Teaternin tuki oli toista luokkaa: 27 miljoonaa (valtio maksoi vakuudet ja kulut korotetussa lainamenettelyssä).
Entä Finlandia-talon korjauksiin saama 130 miljoonaa vuonna 2024? Kansallisteatteri kuittasi lainamenettelyssä vuosina 2000–2002 yhteensä 37 miljoonaa. Kansallisteatterille annettiin tukea vuoden 2019 remonttiin 50 miljoonaa. Summasta tuli valtiolta kymmenen miljoonaa ja 40 miljoonaa jakamattomista veikkausvoittorahoista.
– Olen kauheasti ihmetellyt helsinkiläisten laitosten avokätistä tukemista verrattuna maakuntiin. Tampere on sentään Suomen kolmanneksi suurin kaupunki, Mikko Kanninen sanoo.
Ehkä se on vain helpompaa saada kulttuuriministeri ja muut päättäjät kuuntelemaan teatterin tarpeita, jos sinne on viiden minuutin taksimatka pääkallonpaikalta.
Maakuntien lukuja vertailun vuoksi: Turun kaupunginteatteri kolme miljoonaa, Turun musiikkitalo miljoona ja Porin teatteri kaksi miljoonaa. Helsingin kaupunginteatteri sai vuosina 2015–2017 kaksi miljoonaa valtion rahaa, remonttibudjetin koko summa oli 67 miljoonaa.

Antti Häkli asentaa näyttämötornin lavastehissien moottoreita paikalleen. Uusi näyttämötekniikka, kuten suurin osa rakennukseen tehtävistä uudistuksista. jää yleisöltä piiloon. Kuva: Mikko Vattulainen

Kattoremontissa uusia piti vain vesikate. Loppujen lopuksi uusiksi meni koko monimuotoinen kattorakenne. Kuva: Mikko Vattulainen
Tampereella on ymmärretty
Tampereella peruskorjauksen tarve on ymmärretty hyvin. Kaupunki on hoitanut teatterin näkökulmasta leiviskänsä hyvin. Kaupunki antoi remonttiin investointiavustusta 7,5 miljoonaa vuonna 2024 ja saman verran on luvassa tänä vuonna.
Pirkanmaan kansanedustajat ja ministerit ovat teatterin puolella yli puoluerajojen. Kiitosta saavat myös kaupungin virkamiehet.
Tampereen Teatterissa käytiin syksyllä muutosneuvottelut ja ne johtivat irtisanomisiin. Näissä oloissa ei ole mahdollista, että teatteri ottaisi omaa lainaa kompensoidakseen valtion niukkakätisyyden.
– Tässä painitaan sen kanssa, että tämän vuoden valtion leikkausten jälkeen on edessä samat leikkaukset ensi vuonna. Penkit eivät lisäänny, mutta arvonlisävero lipuille nousee ja kustannukset kasvavat. Tälle emme voi mitään. Olemme kuin lastu laineilla, kuten eräs kansalliskirjailija sanoi. Kustannusten nousua ei voi siirtää lipun hintoihin, Kanninen sanoo.

Tämä järjestelmä on vain teatteritornin ilmanvaihtoa varten. Kuva: Mikko Vattulainen

Sami Räty ja ilmastoinnin johtohässäkkä. Kuva: Mikko Vattulainen
Teatteri ei ole luksusta
Puhumme myös vähän siitä marmatuksesta, että teatteri on joissain kansan syvissä riveissä eliitin harrastus. Tilastojen valossa näin ei ole. Suomessa ostetaan vuodessa neljä miljoonaa teatterilippua. Keskimäärin 65 prosenttia ostaa yhden lipun vuodessa eli suurin osa käy kerran vuodessa teatterissa. 25 prosenttia ostaa kaksi lippua vuodessa ja kymmenen prosenttia enemmän kuin kaksi lippua.
– Taru Sormusten Herrasta täyttöaste oli yli 90 prosenttia ja se on sentään Suomen toiseksi suurin sali. Eliittiharrastushöpinöissä on takana suuri tietämättömyys. Kun valetta tarpeeksi usein toistaa, niin totuudella ei ole niin väliä. Ehkä meidän pitäisi seuraavaksi täyttää Areena, Kanninen pohtii.
Kanninen ei kuitenkaan yhtään vaikuta siltä, että hän olisi jotenkin luovuttanut, päinvastoin.

Raput on suojeltu, joten ne on remontin ajaksi suojattu huolella. Suojavanerit on numeroitu, koska jokainen askelma on oma yksilönsä. Kuva: Mikko Vattulainen

Ravintola Kiven kohtalo on vielä auki. Se on varma, että tilan kosken puoleiseen päähän rakennetaan esiintymislava. Kuva: Mikko Vattulainen
Kierros rakennustyömaalla
Uutta on se, että Aplodi-lippumyymälän paikalta nousee hissi entisen ravintola Kiven tilaan. Yksi oviaukko on suurennettu, joten katsomon oikeaan laitaan saadaan pyörätuolipaikkoja. Hississä oli sovittelemista, sillä herkät portaikot on museosuojeltu ja liikkumavaraa ei juuri ollut, koska julkisivulle ei saanut tehdä mitään. Entuudestaan ei ollut yhtään hissiä. Saavutettavuus oli myös ehto sille, että opetusministeriöltä saatiin hankkeeseen rahaa, vaikka niukastikin.
Rakennuskaunotarta kohdellaan hellin käsin, esimerkiksi kahvion ja katsomon pintoja restauroidaan.
Ylälämpiöstä tulee hieno. Sen voi nähdä jo nyt. Siksi ajaksi, kun alalämpiö on pois käytöstä, on väliaikakahvila Kiven tiloissa. Siellä toiminnat vaihtuvat päikseen eli tarjoilutiski tulee sisäänkäynnin puolelle eli Keskustorin päähän. Se on vielä vähän vaiheessa, tuleeko Kiveen uusi näyttämö, mutta siihen valmistaudutaan rakentamalla nyt esiintymislava kosken puolelle.

Toimistopäädyn katosta löytyi alkuperäisen betonivalun koristekuvioita. Ne jätetään mahdollisuuksien rajoissa näkyviin. Kuva: Mikko Vattulainen

Tampereen Teatterin kellarissa tarpeisto on aikanaan rakennettu toimimaan myös väestönsuojana. Nyt väestönsuoja päivitetään vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Kuva: Mikko Vattulainen
Yllätyksiä oli matkassa
– Tämä on haastava työmaa, koska muoto on poikkeuksellinen. Se ei ole uutinen, että vanhassa rakennuksessa tulee yllätyksiä. Oli ajatus, että katolla mennään vanhalla, jotta saadaan kuluja niistettyä. Ei onnistunut, vaan uusiksi meni kuparikattoa myöten, Jani Boström kertoo.
Eteinen muuttuu jonkin verran. Samoin narikka. Yksi katsojalle merkittävä asia on, että vessoja lisätään moneen paikkaan. Lisää tilaa tulee myös väliajan viettoon.
Henkilökunnalle on vessoja ja suihkutiloja. Edellinen peruskorjaukseksi luokiteltava rakennustyö oli vuonna 1987, pientä ja isompaa remonttia on tehty useaan otteeseen.

Remontin keskeltä voi löytää tarpeiston aarteita. Kuva: Mikko Vattulainen

Orkesterimonttu on saanut uuden lattiavalun ja hieman lisää tilaa. Kuva: Mikko Vattulainen
Kalliita neliöitä ei voi tuhlata
Näin kalliissa neliöissä ei ole järkevää tehdä lavasteita, vaan se jatkuu Hatanpäällä. Samaten olisi tyhmää varastoida lavasteita tai pukuja, jotka eivät kuulu ohjelmistossa oleviin esityksiin. Puvustamolle on varattu pienehkö tila, jonne välttämättömien rooliasujen lisäksi mahtuu ”kuluvaa vaatetta”, kuten paitoja.
Kiertotaloutta lavasteissa on hieman hankala toteuttaa, koska pitää mennä Parkanoon asti ennen kuin löytyy kohtuuhintaista varastotilaa. Jos varastointi kesää yli vuoden, lavasteet on taloudellisista syistä kannattavampaa heittää roskiin kuin säilyttää.

Tämä ovi on suojeltu. Sen takana on virunut kansalaissodan aikaan vankeja. Kuva: Mikko Vattulainen
Syksyllä pääsee katsomaan
Jatkamme kierrosta ja kuvaaja Mikko Vattulainen poimii yksityiskohtia kamerallaan.
Oppaamme Rakennustyö Salmisen työmaapäällikkö Sakari Tervala vahtii, että otamme vain turvallisia askelia.
– Tampereen Teatteri on ainutlaatuinen kohde, kauniilla ja keskeisellä paikalla Tampereen keskustassa, hän tiivistää.
Ensi syksynä päästään näkemään, miten kaunis teatteritalo on sisältä.
Tampereen Teatterin kevään ohjelmistoon Frenckell-näyttämöllä ja Tuulensuun Palatsissa pääset tutustumaan täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kurkistus verhojen taakse – mitä tapahtuu Joensuun kaupunginteatterin verhojen takana?
TEATTERI | Kulttuuritoimituksen Kirsi Jaatinen kävi tervehtimässä Joensuun kaupunginteatterin työmyyriä. Talossa työskentelee noin 60 ihmistä.
Kääpiötaiteilijat selvisivät Mengelen kynsistä ja Auschwitzista – nyt lilliputtiseurueen kohtalot elävät nukketeatterina
TEATTERI | Nukketeatterin tekijä Aapo Repo ja teatteriohjaaja Jyrki Tamminen kertovat esityksessään keskitysleireiltä selvinneen lyhytkasvuisen Ovitzin perheen tarinan.
Rakkautta ja kuolemaa Työväen Näyttämöpäivillä – Mikkelissä oli esillä koko elämän kirjo
FESTIVAALI | Suomen suurinta harrastajateatterifestivaalia vietettiin jälleen Mikkelissä. Esitysten teemoissa käsiteltiin rakkautta, kuolemaa, luopumista ja elämän yllätyksellisyyttä.
Porttiteatteri tarjoaa vangille portin yhteiskuntaan – Balladi työstä syntyi yhteistyössä Kansallisteatterin kanssa
TEATTERI | Teatteriohjaaja Tuija Minkkinen otti vaativan hankeen kontolleen tasan kymmenen vuotta sitten.