Kuva: Tero Ahonen
ELOKUVA | Lauri-Matti Parppein Jossain on valo joka ei sammu on uudenlainen elokuva. Vakavasta aihepiiristään huolimatta siinä on jotenkin keskieurooppalaista kepeyttä.
”On ikävää, jos hallituksen suunnittelemat leikkaukset menevät läpi, eikä tällaisia elokuvia maastamme enää tule.”
ARVOSTELU

Jossain on valo joka ei sammu
- Ohjaus ja käsikijoitus: Lauri-Matti Parppei
- Näyttelijät: Samuel Kujala, Anna Kauno, Camille Auer, Kaisa Koskenkorva, Mari Rantasila, Jarkko Pajunen
- Ensi-ilta: 12.9.2025
Ammattihuilisti Pauli on henkisessä romahduksessa yrittänyt itsemurhaa ja palaa Helsingistä kotikaupunkiinsa Raumalle lepäämään. Hän törmää entiseen koulukaveriinsa Iirikseen, joka houkuttelee Paulin mukaan kokeellisen musiikin projektiinsa. Sinne tulee myös Sini ja liepeillä pyörii Anni.
Paulin ihan sympaattiset vanhemmat eivät ylivarovaisella asenteellaan pysty auttamaan Paulia. Suorasanainen ja reippaasti tilanteisiin tarttuva Iiris sen sijaan saa Paulin ulos kuorestaan ja uudenlainen suhde musiikintekoon vapauttaa.
Pauli on jäänyt täydellisyyteen pyrkimisen loukkuun. Hän on luvannut soittaa paikallisen konsertin, mutta senkään harjoittelu ei ehdi edes alkaa ennen kuin trauma lyö päälle nuottitelineen edessä. Pauli on aluksi epäileväinen Iiriksen improvisoidun metelimusiikin suhteen, mutta innostuu mukaan jammailemaan. Biisien sijaan porukka luo ”anarko-syndakalistisia äänihyökkäyksiä”.
Elokuvassa kuullaan mielenkiintoista mitä kummallisimmilla itseväsätyillä hilavitkuttimilla luotua musiikkia, joista mieleen jää äänihyökkäys nimeltä Suomen majakat. Siinä huudetaan kaikkien Suomen majakoiden nimet. Mutta Paulin, Iiriksen ja Sinin kokeellisen musiikin lisäksi kuullaan vallan hieno ortodoksinen hymni Paulin suvun kokoontuessa. Elokuvan musiikki onkin julkaistu vinyylilevynä.
Jossain on valo joka ei sammu on uudenlainen elokuva. Vakavasta aihepiiristään huolimatta siinä on jotenkin keskieurooppalaista kepeyttä. Monen suomalais(mies)ohjaajan helmasynti eli nyanssitajuttomasti capslockeilla ohjaaminen puuttuu Lauri-Matti Parppeilta täysin ja elokuva lipuu hienosti eteenpäin.
Ja huumoriakin on mukana. Kun Raumalla ollaan, toki elokuvassa kuullaan paikallinen tervehdys: ”Viäläk säki elät”, tällä kertaa hirtehisesti Paulin tilanteeseen osuen. Iiriksen rooliin on löydetty paikallinen, joka taitaa Rauman murteen. Muutenkin paikallisväri näkyy paitsi katunäkymässä, myös sivuosien esittäjissä, kuten musiikkikaupan omistajassa, joka näyttelee elokuvassa itseään.

Kuva: Mikko Parttimaa
Elokuvassa on varmasti ammennettu omakohtaisestakin kokemuksesta, onhan Lauri-Matti Parppei tehnyt Raumalla kokeellista musiikkia ennen elokuva-alan koulutukseen hakeutumistaan. Hän kertoi Espoo Cinen esityksen jälkeen yleisölle, että henkilöhahmoista Iiris on vähän kuin hän ennen ja Pauli kuin hän elokuvakoulun jälkeen.
Jossain on valo joka ei sammu esitettiin Cannesin elokuvajuhlien ACID-sarjassa. Se edustaa juuri sellaista uudenlaista suomalaisessa elokuvassa, jolla on mahdollista tulla huomatuksi kansainvälisesti. Niinpä onkin ikävää, jos hallituksen suunnittelemat leikkaukset menevät läpi, eikä tällaisia elokuvia maastamme enää tule.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Syntyvä elokuvataiteilija käyttää aineistona perhettään unkarilais-kanadalaisessa elokuvassa Blue Heron
ELOKUVA | Kerrontaratkaisuiltaan konstikas Blue Heron tekee vaikutuksen kuvauksellaan kasvamisesta ongelmanuoren perheessä.
Kunnon mättöä klassiseen Hongkong-tyyliin – arviossa ensi-iltaelokuva The Furious
ELOKUVA | Stunt-näyttelijänä ja action-koreografina työskennellyt Kenji Tanigaki on pistänyt kasaan elokuvan, jossa tappelupuoli toimii loistavasti.
Puretaanpa legendaa: sankari on vaihtunut murhiaan katuvaan ryöväriin elokuvassa The Death of Robin Hood
ELOKUVA | Sankarimyytti Robin Hoodista kuolee Michael Sarnoskin elokuvassa silmiemme edessä. Väsynyt vanhus sanoo vain tahtovansa jalon kuoleman.
Millennium Actress sukeltaa Japanin elokuvahistoriaan – animeklassikko jälleen teattereissa
ELOKUVA | Satoshi Konin elokuvassa käydään läpi Japanin historiaa ja sen limittymistä elokuvateollisuuteen eläköityneen filmitähden elämäntarinan kautta.




